Taivaissa ja maan päällä
Kansallisteatterissa ja Teatteri Takomossa kuljetaan sekä taivaissa että maan päällä kahdessa hyvin erilaisessa esityksessä, joissa molemmissa käytetään näyttelijäntyön lisäksi sekä nukke- että esineteatterin keinoja.
Molemmat näytelmät vievät ajatukset syvälle ihmisyyteen ja sen ehtoihin, olivatpa henkilöt maanpakolaisia Himalajan taivaisiin kurkottavilla vuorilla tai Suomen eri yhteiskuntaluokkien edustajia raadollisessa nykytodellisuudessa.
Viiminen sija
Teatteri Takomon Viiminen sija perustuu Rosa Liksomin teksteihin, joiden tragikoomiset henkilöhahmot inkarnoituvat Satu Paavolan dramatisoimassa ja ohjaamassa esityksessä. Irina Pulkka ja Niina Hosiaisluoma kuljettavat yhdeksää eri-ikäistä naista tilanteesta toiseen absurdin rajamailla, missä hyväosaisetkin jonottavat leipää, lähiössä diilataan huumeita ja sysätään lapset sossuun aina uuden heilan tieltä, paremmissa piireissä järjestetään kaksi vuotta megalomaanisia häitä mutta unohdetaan sulhanen ja niin edelleen. Ja ohimennen, joka mutkassa syytetään maahanmuuttajia kaikesta pahasta.
Rosa Liksomin teksti kuvaa terävästi liioitellen ja kolmanteen potenssiin vedättäen suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä eikä kuitenkaan sorru minkäänlaiseen voivotteluun. Ylilyönneillä ja liioittelulla tilanteet ja henkilöt viedään ihan mahdottomiksi, niin että katsojat ovat pudota penkeiltä hillittömästi nauraessaan. Erityisen kutkuttava oli mahahaavasta kärsivän, seremonioihin ja kahvinlatkintaan tympiintyneen naispapin vuodatus, jonka vastapainoksi esityksen aloittava ja lopettava hienosti kuvattu 84-vuotias Martta järjestää oman exituksensa ollessaan järjestelmälle vain ongelmajätettä.
Esineteatterin keinot ovat monessa käytössä: miten hienovaraisesti lusikoilla voidaankaan hahmottaa äitinsä unohtaneet lapset ja huumepusseista animoidaan riipaisevasti kerta toisensa jälkeen hylättävät pienet lapset. Näyttelijäntyössä sekä Pulkka että Hosiaisluoma venyvät upeisiin suorituksiin laidasta laitaan: leipäjonossa etuilevasta hienostorouvasta ja refloista kärsivästä huumeäidistä aitoihin pissiksiin ja ”vjenäjäläiseen” siivooja-Galinaan. Satu Paavolan ohjaus antaa tilaa roolihahmoille kasvaa kokonaisiksi henkilökuviksi, joiden kautta piirtyy suomalaisen yhteiskunnan laaja kirjo eri sosiaaliluokissa.
Viiminen sija on näytelmä valinnoista ja kohtaloista, jotka ovat silmiemme edessä ja omassa elämässämme kaiken aikaa. Tämän Rosa Liksom ja Teatteri Takomo näyttävät suurella ymmärryksellä, maanläheisesti ja lämmöllä.
Perhosia askelten alla
Tyystin toisenlaisiin sfääreihin vie Kansallisteatterin esitys Perhosia askelten alla, joka perustuu ranskalaisen Jean Cagnardin tekstiin. Tarina kertoo Himalajan korkeuksissa vaeltavista maanpakolaisista, joiden on ylitettävä sekä itsensä että vuoret päästäkseen turvaan.
Anne Rautiainen on ohjannut tarinasta kuulaan ja runollisen toteutuksen, missä käytetään sekä näyttelijäntyön että nukketeatterin keinoja. Kansallisteatterin näyttelijät Jouko Keskinen ja Karin Pacius sekä nuori teatterikoululainen Markus Virtanen kuljettavat tarinaa keskittyneesti nukettaen, mikä ei ole helppoa tähän ilmaisukeinoon ensi kertaa perehtyville. Anne Rautiaisen varmassa ja asiantuntevassa ohjauksessa he kuitenkin suoriutuvat tehtävästään kunnialla ja onnistuvat välittämään tarinan filosofiset syvyydetkin.
Janne Siltavuoren lavastus luo Omapohjan pienelle näyttämölle esteettisesti huikaisevan näkymän vuoristotaipaleeseen, missä tarinan päähenkilöt kohtaavat myös kuoleman kaikessa karuudessaan. Hänen näyttelijöille suunnittelemansa puvustus sijoittaa vanhuksen ja lapset Himalajalla asuvaan köyhään kansaan. Ja hyvin toimivat nuket välittävät sekä animoinnin että kerronnan kautta voimia vaativan vaelluksen vaiheet. Tyylilajiltaan esitys on kohotettu ja koskettava, harvinaista herkkua teatterissakävijälle. Esityksen filosofisuus ja vertauskuvallisuus pätevät kaikkien maanpakolaisten tarinoihin Suomessakin.
Viiminen sija Teatteri Takomossa 22.3. saakka. Kirjailija: Rosa Liksom. Ohjaus ja dramaturgia: Satu Paavola. Näyttelijät: Irina Pulkka ja Niina Hosiaisluoma. Tuotanto: Nukketeatterikeskus Poiju.
Perhosia askelten alla Kansallisteatterin Omapohjassa 14.5. saakka. Kirjailija: Jean Cagnard. Ohjaus: Anne Rautiainen. Lavastus, nuket ja puvut: Janne Siltavuori. Rooleissa: Jouko Keskinen, Karin Pacius ja Markus Virtanen.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Kirjallisuuslajina dekkari on voimakas yhteiskunnallisen todellisuuden kommentoija, vaikka kirjallisuus on itsessään myös heijastuma tästä todellisuudesta, kuten kaikki kulutettava kulttuuri. Marxilaisen kirjallisuustieteilijä Robert Tallyn mukaan USAn aloittaman terrorisminvastaisen sodan ja uusliberalismin hegemonisen aseman myötä kirjallisuus- ja kulttuurikritiikki on yleisellä tasolla menettänyt hampaansa
Kesällä luetaan dekkareita. Historiallisesti dekkari- ja jännityskirjallisuus on omannut hyvin vasemmistolaisia ja kommunistisia sävyjä ja tästä ovat monet kirjailijat saaneet myös kärsiä.
Petteri Orpon johtama oikeistohallitus kohtelee kulttuurialaa todella kovalla kädellä. Minja Kosken mielestä hallituksen tekemät leikkaukset kulttuuriin ja muuallekin yhteiskuntaan aiheuttavat suurta surua. Koski löytää silti myös toivon pilkahduksia.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.