Thomas Pikettyn kirjoittama Pääoma 2000-luvulla on nostattanut suuren kohun. Piketty ajaa progressiivista verotusta ja maailmanlaajuista varallisuusveroa.<br />
Pikettyn 2000-luvun Pääomaa on usein luonnehdittu Karl Marxin 1800-luvun Pääoman korvaajaksi. Pikettyn kirja ei itse asiassa käsittele kuitenkaan pääomaa lainkaan.
Article:
Pikettyn Pääoman jälkipuintia
Alkuperäinen kirjoittaja: Heikki Typpö
Pääoma on tainnut jäädä lukematta David Harveyltäkin sillä perusteella, miten hän määrittelee pääoman ja sen kasvun.Harvey opettaa Pikettyä, että pääoma on prosessi, ei esine. Marxin mukaan pääoma on kasaantunutta työtä, joka muuttuu pääomaksi siinä vaiheessa, kun kasaantunut työ (vaihtoarvon muodossa) on tullut niin suurekksi, että sillä voidaan riistää toisen ihmisen työtä.
Pääomaksi muututtuaan sen on oltava jatkuvassa kiertokulussa: aluksi rahapääoman, sitten tuotantopääomana ja lopuksi tavarapääoman. Markkinoilla tavarapääoma saa jälleen rahapääoman muodon, joka on suurempi kuin sijoitettu rahapääoma.
Harvey valittaa, että ei ole olemassa tapaa eikä menetelmä, kuinka pääoman tuotto voidaan laskea. Sellainen kyllä löytyy Pääomasta, jos hän tarkoittaa sillä sijoitettua pääomaa suhteessa tuotettuun rahamäärään. Se on marxin mukaan: c + v. Tavaran kokonaisarvo muodostuu tietenkin osista c + v + m, johon sisältyy sijoitetun pääoman lisäksi tuo riistetty, lisätyö eli m. Kaupan hyllyllä olevvat tavarat sisältävät kaikki nämä osat (c + v + m).
Tavaran lopullinen hinta määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Hinnan alaraja on c + v. Jos hinta mene tämän alle, kapitalisti pistää pillit pussiin. Ylärajaa eii ole. Tuon lisäarvon jakaa kapitalistien katras keskenään pääoman keskimääräisen voiton mukaisesti. Se on juuri tuo r.
Ei Piketty eikä Harvey puhu mitään pääomien omistuksesta. Yksityisen omistuksen kulttuurissa pääomat kasautuvat lainmukaisesti yhteen lisätyön ja kilpailijan haltuunoton kautta. Juuri tämä kasaantumisprosessi aiheuttaa kaikki ne ongelmat nykykapitalismissa, joista Piketty ja Hrvey puhuvat. Ainoa keino ratkaista ongelmat on omistusoikeuden palauttaminen pääoman luojalle, kansalle. Pakkoluovuttajat, jotka työn riistivät, on pakkoluovutettava.
Alkuperäinen kirjoittaja: sähkömies
David Harvey on kyllä lukenut Marxin Pääoman I erittäin huolella ja myös filosofiselta kantilta. Eli hän tutkiskelle luennoissaan myös Marxin kirjoitusten ajatusten kulkua.En nyt ryhtynyt tarkastamaan mistään asiaa, mutta käsittääkseni tuotantopääomalla on kahtalainen luonne eli toisaalta sillä on kulloinkin jokin olomuoto (koneet, rakennukset, raaka-aineet, valmisteiden varasto, lainat ostajille jne) ja toisaalta pääoma ei pysy pääomana ellei tapahdu liikettä eli pääoman ei sovi jähmettyä esim. raaka-ainevarastoksi tai valmis-varastoksi. Pääoman täytyy pysyäkseen pääomana vuokrata ihmisiä töihin ja periaatteessa myös tuottaa lisäarvoa. Siinä mielessä se on prosessi.
Yllä esitetyssä ei taida olla edes mitään uutta TA:n artikkeliin ja Typön kirjoitukseen nähden.
Typpö kiinnittää huomiota myös TA:n artikkelin toiseen kohtaan: ”Valitettavasti ei ole mitään tapaa laskea arvoa pääomalle sen tuottamista tavaroista tai palveluista käsin tai millä hinnalla sen voi myydä markkinoilla.” Tuo on tosiaan vähän kummallinen lause kaiken kaikkiaan. Varmaan olisi parempi lukea Harveyn alkuperäisestä englanninkielisestä kirjoituksesta pidempi kappale, jotta asia selviäisi. Joka tapauksessa haluan suositella David Harveyn kirjoja ja videoita.