KAPEAHARTEINEN MIES: Kuin kuttua narusta

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 15/2006.

Se on kauheata katseltavaa. Miten suomalainen voi painua niin nöyristelemään. Yksi toisensa jälkeen eduskunnassa on julistanut olevansa valmis hyväksymään jo hylätyn Unionin perustuslain!

Mikä näitä isänmaattomia pellejä oikein riivaa? Kokoomuslaiset ymmärtää, se kuuluu heidän luontoonsa, mutta että muutkin. Haluavat näyttää koko maailmalle nöyrän mielensä, alamaisuutensa?

Ihan tekisi mieli muistuttaa eräästä tekstistä vuosikymmenien takaa.

* * *

"Ennen pidettiin porvaristoa kansakunnan päänä, se puolusti kansakunnan oikeuksia ja taipumattomuutta asettaen ne kaiken yläpuolelle. Nyt ei ole jälkeäkään kansallisesta periaatteesta. Nyt porvaristo myy kansakunnan oikeudet ja riippumattomuuden dollareista."

No, dollarit kyllä kelpaavat vielä, ehkä luetteloon voisi lisätä kuitenkin eurot. Mutta teksti etenee:

"Kansallisen riippumattomuuden ja kansallisen suvereenisuuden lippu on heitetty yli laidan. Varmaa on, että te, kommunististen ja työväenpuolueiden edustajat, joudutte nostamaan tämän lipun ja viemään sen eteenpäin, jos tahdotte olla maanne isänmaanystäviä! Kun kukaan muu ei sitä voi nostaa."

Kovia ja enteellisiä sanoja. Euroopan Unionia ei vielä ollut, silloin alistuttiin suoraan valtameren taa.

Kuka lie ollut näiden sanojen takana?

Kukas muu kuin itse Josif Stalin puolueensa 19. edustajakokouksen päättäjäisistunnossa 14.10.1952.

Että semmoinen juttu. Kauheita nuo kommunistit.

* * *

On se hyvä kun tuo muisti vielä pelaa. Kuunnellessani erään puolueen hallituskipeyttä uhkuvia puheita, mieleen muistui vielä toinenkin juttu, hieman tuoreempi, vain muutaman vuoden takaa.

Erään vasemmistopuolueen edustajat ovat viime aikoina vannoneet miltei Raamattuun, ei sentään Marxin Kalleen nojaten, että hallitukseen pitää eduskuntavaalien jälkeen taas pyrkiä. Vaikka itse pääpyrkijä, jonka nimi on jo miltei unohdettu, paikkansa jättikin.

Tässä mutkassa Kapeaharteisen muisti ei pätkinyt. Mieleen tuli entisen poliittisen vaikuttajan Pekka Martinin kirja Vastavalkeita (Gummerus 1999). Martin kirjaa siinä Paavo Lipposen ykköshallituksen saavutuksia sen ensimmäisenä toimintavuonna.

Hän luettelee peräti 27 hallituksen toimenpidettä, joilla oli kuristettu ennestään niiden ihmisten toimeentulon ehtoja, jotka muutenkin ovat olleet ahtaalla. Jo ensimmäisen toimintavuoden aikana. Nopea poika tuo Pekan puoluetoveri Lipponen.

Mutta kyllä kai muistetaan, että myös eräs toinen ns. vasemmistopuolue oli tuossa hallituksessa. Siihenhän piti pyrkiä aivan väkisin.

Jotta pääsi vaikuttamaan, kuten sanonta kuului.

* * *

Onneksi ns. poliittinen muisti on lyhyt. Pekka Martinin teksti toveri Lipposen ja kumppaneitten saavutuksista on kenties terävintä kieltä, mitä kansallisesta politiikastamme on kirjoitettu. Kantsuu lukea, sivut 148-153. Täyttä rautaa.

Sen vuoksi se onkin ollut pakko sekä vaieta että unohtaa. Hatunnosto Pekka Martinin muistolle.

Tästä toisesta vasemmistopuolueesta Pekka toteaa: "Sen johtohan teputtaa kiltisti niinkuin kuin naruun sidottu kuttu, vaikka määkiikin joskus mennessään, kun Lipponen vetää köyden päästä."

Tulee melkein mieleen eräs murrehokema Hämeestä: – Älä velä selän poika siitä mälänneestä köylen päästä!

* * *

Erään tutun purukalusto on alkanut hohtaa niin valkoisena, että luulen hänen pyrkivän myös vaikuttamaan. Vaikkapa ensi vaaleissa parlamenttiin. Tai sitten kuuluttajaksi televisioon tai jonkun ohjelman juontajaksi.

Valkoisia kuorikkeita saakin nykyisin aika edullisesti. Ellei tyydy valkaiseviin tahnoihin.