"Joukkovoima ainoa jolle voi rakentaa"

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

– Tarkoitus on tehdä neuvottelemalla sopimus, mutta kyllä me varaudumme siihen, että jos asiat menevät niin huonosti, että painostuskeinoja joudutaan käyttämään, niin käytetään silloin sitä niin sanottua joukkovoimaa. Eivät nämä ole mitään yhden tai kahden ihmisen juttuja. Kyllä liiton toiminnan vakuuttavuus sen suhteen, miten se pystyy saamaan toimintaa aikaiseksi, ratkaisee.

Näin sanoo edessä olevasta liittokohtaisesta työehtosopimusrutistuksesta nyt keskitetystä tuporatkaisusta pois jättäytyneen Rakennusliiton kahden viikon päästä remmiin astuva uusi puheenjohtaja Matti Harjuniemi Tiedonantajan "työhöntulohaastattelussa".

Harjuniemellä on toki ollut ruhtinaallisesti aikaa valmistautua uuteen tehtäväänsä, sillä Rakennusliiton liittokokous teki päätöksensä uuden puheenjohtajan henkilöstä jo toukokuussa 2003.

– Eli olen jo aika hyvin sisällä tässä hommassa, joten ei nyt suuria yllätyksiä kyllä enää pääse tulemaan, hän vakuuttaa.

Rakennusliiton ykkösmieheksi Matti Harjuniemi, 45, astuu nykyisestä tehtävästään, liiton edunvalvontaosaston apulaisosastopäällikön vakanssista. Liiton toimistossa hän on ollut töissä jo vuoden 1995 vapusta saakka.

Ennen sitä Harjuniemi toimi liiton koulutuskeskuksen Siikaranta-opiston opettajana, ja varsinaisia alan töitä hän teki kuutisen vuotta kirvesmiehenä rakennustyömailla ympäri Uuttamaata ja Hämettä.

Keskiverto raksaduunarista Harjuniemi poikennee ainakin siinä, että hän on koulutukseltaan myös filosofian maisteri. Koti on Hämeenlinnassa, jossa perheeseen kuuluu myös kaksi poikaa.

"Aikaa kyllä

vielä on"

– Raksalla on kaikkiaan kahdeksan yleissitovaa sopimusalaa, ja lisäksi yksi normaalisitova sopimus. Lähes kaikilla sopimusaloilla on kyllä jo oltu vähintäänkin yhteydessä työnantajaliittoon, mutta suurimman, talonrakennusalan työehtosopimuksen varsinaiset neuvottelut alkavat heti loppiaisen jälkeen, Matti Harjuniemi kertoo.

Nykyisistä sopimuksista putkialalla sopimus menee umpeen tammikuun lopussa ja talonrakennus- sekä muilla aloilla helmikuun puolivälissä.

– Eli hyvin kyllä sinänsä ehdittäisiin jos yhteinen tahtotila löytyy ennen kuin tulee sopimukseton tila. Ja kyllä senkin jälkeen voi vielä neuvotella. Mutta silloinhan se kyllä viimeistään tiivistyy, kun ei ole enää työrauhavelvoitetta, Harjuniemi huomauttaa.

"Tupossa ei

tilaa meille"

Harjuniemen mukaan se, ettei nyt lähdetty mukaan tupoon, on oikeastaan eräänlaista tilanteen normalisointia.

– Eri sopimusaloilla on ajoittain omia juttuja, asioita, tavoitteita, ongelmia, jotka jossakin vaiheessa alkavat painaa kerta kaikkiaan niin paljon, että paino on suurempi kuin tupoon osallistumisen hyöty. Nyt oltiin siinä tilanteessa, hän selittää.

– Nyt on nimenomaan niin, että meidän työehtosopimuksemme kaipaavat eräiltä keskeisiltä osiltaan sen kaltaisia muutoksia, joille ei nähty aikaa ja tilaa tupon sovelluksessa. Tupossa meille olisi jäänyt lähinnä vain sen palkkaratkaisu. Muutosturvaa emme niinkään hakeneetkaan, ja tilaajavastuussahan työnantajapuoli ei sitoutunut siinä mitassa lainsäädännön uudistamiseen että meidän on siinä syytä olla mukana.

– Ja rahapuoli osataan kyllä sopia itsekin. Lisäksi meillä on muutamia urakkatyöpuolelle ja myös aikatyöasioihin liittyviä tavoitteita, Harjuniemi listaa liittonsa vaikuttimia irtautua tuposta.

"Maakokouksen

eväät pohjana"

Loka-marraskuun vaihteessa Jyväskylässä pidetyn Rakennusliiton ammattiosastojen ja muun kentän edustajien ns. maakokouksen evästykset ovat Matti Harjuniemen mukaan nyt keskeisellä sijalla.

– Ne määrittävät kyllä aika pitkälle neuvottelutavoitteitamme, joskaan en uskalla sanoa tässä vaiheessa mitään niistä palkankorotuksista joita tulemme vaatimaan, koska niihin tulevat vaikuttamaan, miten laatukysymykset menevät eteenpäin, hän väistää silti monen mielestä kaikkein kiintoisinta kysymystä.

– Laatukysymyksissä pyrimme saamaan hyviä suorituspalkkamääräyksiä ja yksinkertaistamaan sekä parantamaan aikapalkkamääräyksiä, ja kehittämään muitakin palkkausjärjestelmiä.

– Totta kai, maakokousjärjestelmähän on suuri ja massiivinen, nytkin oli viisi ja puoli sataa ihmistä, ja kun ammattiosastot sinne lähettävät porukan, niin kyllä sillä on hyvin voimakas neuvoa-antava luonne. Sen perusteella ammattialajaostomme tekevät listauksensa ja pistävät tärkeysjärjestykseen, ja siltä pohjalta sitten liiton hallitus tekee lopulliset päätöksensä, Harjuniemi selostaa marssijärjestystä.

Hän sanoo, että palkankorotuksista maakokouksessa oli monenlaista ilmaa.

– Jotkut lähtivät siitä, että pitää pyrkiä saamaan suuret nimellispalkankorotukset, suuret yleiskorotukset. Toiset lähtivät siitä, että painopiste tulee asettaa taulukkopalkkoihin. Tämäkin asia on nyt sitten mietinnässä, Harjuniemi lupaa.

Sentti- tai prosenttilukua ei häneltä lukuisista tinkauksista huolimatta silti vielä irtoa.

– Kyllä toki maakokous lähti suuremmista prosenteista kuin mihin tupo päätyi, täytyy tunnustaa näin. Tässä on nyt vain semmoinen tilanne, että kierrosta jo käydään, joten siinä pitää siksikin olla kieli aika lailla keskellä suuta. Ei kannata aiheuttaa neuvotteluille kohtuutonta vahinkoa sillä, että minä nyt tässä yksityishenkilönä esittäisin joitakin prosentteja, tuleva puheenjohtaja tasapainoilee.

Ennen tupon syntymistä ja Rakennusliiton päätöstä jättäytyä siitä pois Harjuniemi tosin esitti 4-4,5 prosentin yleiskorotusta. Mutta hän korostaa nyt, että siinä oli kyse nimenomaan tupon yleiskorotuksesta. Rakennusliiton oma tes on eri asia.

"Palkat ovat

pirun pienet"

– Mutta onhan se sanottava, ettei voi olla tyytyväinen rakentajien palkkoihin. Ne ovat pirun pienet. Tilanne ei kestä. Se tietää vaikeuksia sekä työnantajille että työntekijöille itselleen. Alalle täytyisi väkeä löytää, Harjuniemi muistuttaa.

Rakennusalan palkkatason jälkeenjääneisyys on hänen mielestään seurausta siitä, että aikoinaan pudottiin lamakuoppaan.

– Vielä 1980-luvun puolivälissä palkkaliukumamme olivat kovat, kun oli kova rakennusbuumikin. Olimme 5-6 markkaa keskiansioissa yli muun teollisuuden. Pahimman laman aikana sitten jopa 60 prosenttia jäsenistöstämme oli työttömänä. Silloin painuttiin lamakuopan pohjalle, Harjuniemi muistelee.

– Siitä eteenpäin palkkakehitys on sitten ollut semmoista, että kiinni ei entistä ole saatu, saatikka että olisimme pystyneet minkäänlaiseen irtiottoon. Nyt olemme teollisuuden säännöllisten keskiansioiden tuntumassa, mikä tarkoittaa, että kun meillä on työviikkoja vuodessa vähemmän kuin muilla, niin jäämme vääjäämättömästi vuosiansioissa muita huonompaan asemaan.

Toki on toinenkin, uudempi syy alan matalaan ansiotasoon.

– Se on ns. harmaan talouden lisääntyminen erityisesti rakennusalalla. Tämä koskee etenkin ulkomaille rekisteröityjä yrityksiä, jotka lähettävät pimeitä komennusmiehiä tänne. Rehelliset yrittäjät eivät pysty siinä kilpailemaan markkinoilla, eikä palkanmaksukykykään silloin ole hyvä, Harjuniemi tietää.

"Jäsenistön

joukkovoimalla"

Vaan millä lihaksilla Rakennusliitto nyt sitten lähtee yrittämään parempaa tulosta kuin mitä tupo olisi suonut?

– Se voima, jolla me nyt lähdemme tätä liittokohtaista ajamaan, ei voi olla mikään muu kuin liiton omat jäsenet. Kansalaisliike perustuu siihen, että ihmiset ymmärtävät sen aktiivisen toiminnan merkityksen. Rahallahan ei ammattiliitto pysty jyräämään yhtään mitään, vaikka kerrotaankin hurjia juttuja ammattiliittojen varoista, Harjuniemi toppuuttelee ja jatkaa:

– Toisaalta tarkoitus on tehdä neuvottelemalla sopimus, mutta kyllä me varaudumme siihen, että jos asiat menevät niin huonosti, että painostuskeinoja joudutaan käyttämään, niin silloin käytetään sitä niin sanottua joukkovoimaa. Eivät nämä ole mitään yhden tai kahden ihmisen juttuja. Kyllä liiton vakuuttavuus sen suhteen, miten se pystyy saamaan toimintaa aikaiseksi, ratkaisee, Harjuniemi korostaa.

"Ohjailu

vähemmälle"

Matti Harjuniemen mielestä voi kyllä perustellusti tehdä arvio, että ay-liikkeellä on liikaa poliittista ohjausta.

– Toinen puoli on toki se, että tällä on saatu myös vaikutusvaltaa. Mutta yksittäisen liiton kannalta katson, että varsinaista puoluepoliittista ohjausta tulee vähentää, emmekä me täällä ainakaan ota sen enempää vasemmistoliitosta kuin demaripuolueestakaan ohjeita mitä me teemme, vaan yritämme rakentaa hommaamme sillä tavoin, että kaikki rakentajat olisivat tyytyväisiä, hän vakuuttaa.

– Meidän liittomme jäsenistössä on kokoomuslaisia, kepulaisia varsinkin Pohjois-Suomessa, on kommunisteja, sosiaalidemokraatteja, vasemmistoliittolaisia – ja jumalattoman paljon nukkuvia! Näiden kaikkien kavereiden tuntemuksia ja mielipiteitä täytyy koettaa koota jonkinlaiseksi yhdeksi voimakkaaksi ääneksi. Ja jos se narahtaa puoluepoliittiseksi ohjailuksi, niin silloin se menee väärin, Rakennusliiton uusi puheenjohtaja Matti Harjuniemi pohtii.