Etelä-Afrikan naisten kovat realiteetit
Kuvan kaksi sisarusta kuuluvat niihin miljooniin, jotka yrittävät löytää työtä Pretorian ja Johannesburgin suurkaupungeista. Ntsako ja Portia Matsilele ovat kotoisin pienestä Malamulelen maalaiskylästä Limpopon provinssista.
Molemmilla on korkeakoulututkinto ja monien vuosien kokemus lyhytaikaisista töistä: kotiapulaisena rikkaissa lähiöissä, terveydenhoitajana. hedelmien myyjänä, baariapulaisena. Mutta on ollut mahdotonta löytää mitään pysyvämpää tai enemmän kuin muutama sata euroa kuussa tienaavaa työtä.
Ntsako (vasemmalla) on yksinhuoltajaäiti, jonka on nyt vietettävä suurin osa ajastaan hoitamalla Grace-vauvaa. Portia on äskettäin jättänyt työnsä hammaslääkärin apulaisena, koska hänelle ei maksettu kuukausiin palkkaa. Hänellä ei ole mitään työsuhdeturvaa, koska hän ei ollut ammattiliiton jäsen.
Kummallakin naisella on kova ja epävarma tulevaisuus, mutta he näyttävät päättäneen pysytellä kaupungissa. "Kotona Limpopossa ei ole mitään", sanoo Portia.
Elokuu on naisten kuukausi Etelä-Afrikassa. Se alkoi 9. elokuuta, naisten vuonna 1956 järjestämän apartheid-passilakien vastaisen mielenosoitusmarssin vuosipäivänä. Lait rajoittivat tiukasti, missä mustat saivat tai eivät saaneet työskennellä, asua tai käydä.
Nyt, demokratian aikana elokuu on kokonaan omistettu naiskysymyksille yhteiskunnassa. Etelä-Afrikan tv ja radio lähettävät paljon ohjelmia, joissa juhlitaan naisroolimallien elämää. "Ne ikään kuin ihannoivat meitä", sanoo Ntsako. "Naiset ovat elämän kantajia, maan suola, huomispäivän johtajia. Olen saanut siitä tarpeekseni. Naiset kärsivät ja ovat hyväksikäytettyjä kaikkialla tässä maassa. Raiskauksia ja väkivaltaa heitä vastaan tapahtuu joka minuutti. Se on todellisuutta."
Vain vasemmisto näyttää kiinnittävän huomiota naisten kohtaamiin valtaviin vaikeuksiin. Kansalaisjärjestöt, kommunistinen puolue SACP ja kommunistinen nuorisoliitto sekä ANC:n edistykselliset osat ovat käyttäneet elokuun kohdistaakseen huomion naisten ahdinkoon. SACP puhuu "naisten kolminkertaisesta sorrosta", luokkaan, sukupuoleen ja kansallisiin ristiriitoihin perustuvasta.
"Neljätoista vuotta demokratiaa, ja naiset jäävät yhä kapitalismin kriisin telkeämiksi. Nousevat ruoan hinnat ja nyt viimeksi sähkökriisi ovat huonontaneet tavallisten naisten elinoloja", sanoo SACP:n tiedottaja Malesela Maleka.
"Juuri naiset ovat joutuneet pahiten kokemaan Mbekin hallinnon uusliberalistisen politiikan seuraukset", sanoo Maleka. "Suurinta osaa ammattialoista, jotka työllistivät naisiamme, riistettiin kaikkein pahiten, ja nyt tilapäistyöntekijöinä vähittäiskaupassa, pesulapalveluissa ja tekstiiliteollisuudessa työskentelevien naisten olosuhteet ovat pahentuneet samaan aikaan kun pomoilla on rahaa taskut täynnä."
"Tarvitaan paljon parannusten aikaansaamiseksi", sanoo Ntsako. "Ihmiset puhuvat apartheidin synkistä päivistä. Apartheid on häipynyt, mutta synkät päivät ovat silti kanssamme."
MARK WALLER
Kirjoittaja on Tiedonantajan Etelä-Afrikan kirjeenvaihtaja.