Kunnallinen demokratia on vakavasti uhattuna
Vanhasen porvarihallituksen kiihkeästi ajama kuntarakenteen muutos kaventaa kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa. Rakennemuutosta ajetaan kolme mallin tai niiden yhdistelmän puitteissa. Tavoitteena ovat suuremmat kuntakokonaisuudet tai suuret palvelupiirit, jotka laajentavat palvelumarkkinoita. Loppukädessä kunnallisia palveluja on tarkoitus yksityistää laajasti ja toteuttaa tilaaja-tuottaja malli.
Kuntien yhdistämisen ja niiden määrän vähentämisen ensimmäinen aalto on jo vauhdissa niin, että vuoden 2009 alussa toteutuu 32 kuntaliitosta, joissa on mukana 99 kuntaa. Näiden liitosten seurauksena kuntien määrä vähenee 67:lla. Kuntaliitoksista useimmat on toteutettu epädemokraattisella tavalla ilman kansanäänestyksiä ja monet liitokset on ajettu eduskuntapuolueiden voimin läpi vaikka kansanäänestyksissä enemmistö kuntalaisista on niitä vastustanut. Kuntaliitosten toinen aalto on tulossa kunnallisvaalien jälkeen. Hallituksen suunnitelmissa on vähentää kuntien määrä noin sataan.
Luottamushenkilöiden määrä vähenee
Kuntien määrän vähentäminen tarkoittaa päätöksentekoon osallistuvien määrän radikaalia vähentymistä. Kun kuntien valtuutettuja on nykyisin noin 12 000, olisi heitä sadassa kunnassa enää noin 5 000. Myös lautakuntien työhön osallistuvien määrä alenisi noin kolmannekseen nykyisestä. Kyse on kymmenistä tuhansista kuntien päätöksentekoon osallistuvista. Demokratia kaventuu ja päätöksenteko harvainvaltaistuu.
Kuntapuitelaissa on määritelty eräille kasvukeskuksille ja niiden ympäristökunnille velvoitteita, jotka tähtäävät palvelurakenteiden muutoksiin ja keskittämiseen. Kasvukeskusten suurimmille kunnille on annettu määräävä asema ja veto-oikeus hankkeitten suhteen.
Suurten kuntien ympäristökunnat joutuisivat vasallin asemaan, joilla ei ole palveluihin juurikaan päätösvaltaa. Niiden asema muistuttaisi nykyisten lautakuntien asemaa valtuustoihin nähden. Näillä suualueilla yksityiset palvelumarkkinat saisivat aikaa myöten määräävän aseman, jonka jälkeen demokratialla ei enää ole mitään merkitystä.
Palvelupiirien muodostamisella päätösvaltaa palvelujen tuottamisesta siirretään erilaisiille yli kuntarajat ylittäville palveluja järjestäville kuntien liikelaitoksilla tai osakeyhtiöille ja yksityisille yrityksille ja tällaisia palvelupiirejä syntyyn kuin sieniä sateella.
Tilaaja-tuottaja-malli
Kaikkiin malleihin, joita kuntarakenteen murtamiseksi käytetään, liittyy hallituksen pyrkimys kunnallisten palvelujen ulkoistamiseen ja yksityistämiseen. Tämä merkitsee väistämättä suurelta osin myös päätöksenteon ulkoistamista. Samalla se tarkoittaa kuntalaisten oikeuksien kaventumista.
Tätä viedään käytäntöön tilaaja-tuottaja-mallia toteuttamalla. Sen päätarkoituksena on eriyttää palvelujen tuottaminen kunnallisessa päätöksenteossa niin, että vaaleilla valituille elimillä ei ole mahdollisuutta puuttua niihin. Palvelujen tuottamien tapahtuu pääasiassa liikelaitoksissa, kunnallisissa osakeyhtiöissä tai yksityisissä yrityksissä liiketaloudellisilla ja voitontavoitteluun perustuvilla periaatteilla.
Suuruuden ekonomiaa ei ole
Kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeen eräs keskeisimmistä perusteluista on väite suurten yksiköitten tehokkuudesta. Tämä ei ole kuitenkaan totta. Vertailutilastojen perusteella esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat yli 100 000 asukkaan kunnissa keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin 10 000-40 000 asukaan kunnissa.
Viimeisin kansainvälinen tutkimus kertoo, että tehokkaimmat – hinta laatu suhteessa arvioidut – terveyspalvelut ovat maissa, joissa ne tuotetaan verovaroin ja yhteiskunnan toimesta. Suomi on tässä vertailussa kärkimaa, seuraavana tulee Ruotsi ja Espanja. USA, jossa terveyspalvelut tuotetaan pääsääntöisesti yksityisten yritysten toimesta, sijoittuu häntäpäähän tässä vertailussa.
Kunnallisvaaleissa on syytä pitää tarkasti mielessä ja selvittää mikä puolue yksityistää ja mikä puolustaa ja haluaa kehittää nykyisiä kuntien tuottamia palveluja.
ARTO VIITANIEMI
SKP:n pääsihteeri, Järvenpään kaupunginvaltuutettu