Hanif Kureishi pohtii syyllisyyttä ja siitä vapautumista
Rahavallan pillit soivat vaalirahoituksessa
20.11.2009 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)
Hallituspuolueet sopivat viime viikolla vaali- ja puoluerahoituksen uudistamisesta. Ratkaisu jäi hallituspuolueiden ja niiden puoluesihteerien tehtäväksi sen jälkeen kun Lauri Tarastin komitea jäi pahasti riitaiseksi. Hallituksen ehdotus poikkeaa joissakin oleellisissa kohdissa Tarastin komitean ehdotuksesta.
Tarastin komitea esitti puolueiden ja ehdokkaiden vaalikampanjoihin kattoja siten, että puolueet olisivat saaneet käyttää eduskuntavaaleihin miljoona euroa, kunnallis- ja eurovaaleihin 500000 euroa ja presidentinvaaleihin miljoona euroa kierrosta kohden. Yksittäisten ehdokkaiden kampanjoiden katto olisi ollut eduskuntavaaleissa 50000 euroa, kunnallisvaaleissa 10000 euroa ja eurovaaleissa 80000 euroa.
Tarastin komitean esittämät kattorajat olivat varsin korkeat. Hallituksessa kokoomus ja RKP kuitenkin vastustivat näitäkin kattorajoja. Niinpä hallituspuolueiden puoluesihteerit tekivät kompromissin, jossa niistä luovuttiin. Vastapainoksi hyväksyttiin30000 euron katon asettaminen yksittäisten tukijoiden lahjoituksille.
Tämäkin rajoitus kuitenkin vesitettiin päättämällä, että yli 30000 euron lahjoituksia saa antaa "puolueyhteisön sisällä". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolueet voivat itse kohteen suostumuksella määritellä, mitkä säätiöt, yhdistykset ja yritykset kuuluvat puolueen lähipiiriin ja voivat siis lahjoittaa yli 30000 euron summia.
Niinpä esimerkiksi Kokoomus-säätiö, joka antoi puolueelle viime vuonna yli 400000 euroa, voi vastedeskin lahjoittaa yhtä paljon tai enemmän, kunhan se määritellään osaksi "puolueyhteisöä". Sama pätee RKP:n lähipiiriin kuuluviin äveriäisiin säätiöihin ja muihin säätiöihin.
Luulisi, että tämä hallituksen linjaus myös vaikeuttaa sen estämistä, että esimerkiksi työnantajien säätiöt ja muut bulvaanit lahjoittavat mieleisilleen puolueille sovittuun ylärajaan verrattuna monikertaisia rahasummia kierrättämällä niitä näiden puolueiden lähipiiriin kuuluvien säätiöiden tai muiden järjestöjen kautta.
Sitä vastoin eduskunnassa olevien vasemmistopuolueiden ammattiyhdistyksiltä saamaa tukea 30000 euron katto koskisi, koska ammattiyhdistykset eivät tietenkään voi suostua luokitelluiksi näiden puolueiden lähipiiriin kuuluviksi.
Ei ihme, että SDP:n puoluesihteeri Ari Korhonen leimasi tuoreeltaan hallituksen esityksen suoraksi hyökkäykseksi ay-liikkeen vasemmistopuolueille jakamaa vaalirahaa vastaan ja katsoi kampanjakaton puuttumisen vesittävän pyrkimyksen irrottaa puolueet rahan vallasta.
Ei Tarastin komitea eikä hallitus ottanut minkäänlaista kantaa eduskuntapuolueiden vain itselleen jakamiin puolue- ja vaalitukiin eikä eduskunnan ulkopuolisiin puolueisiin julkisessa vaalirahoituksessa kohdistuvaan räikeään syrjintään. Ei vaikka Euroopan neuvoston korruption vastainen ryhmä GRECO on esittänyt Suomea koskevassa raportissaan, että valtiollista puoluerahoitusta ei saa rajoittaa vain eduskunnassa edustettuna oleviin puolueisiin.
Sen sijaan hallitusryhmät päättivät lisätä eduskuntapuolueiden vuodessa noin 15 miljoonaan euroon nousevaan puoluetukeen uuden elementin, kunnallisen puoluetuen. Siihen ohjataan jatkossa 12 prosenttia puoluetuesta, saman verran kuin eduskuntapuolueiden naisjärjestöjen ja piirien toimintaan.
ERKKI SUSI