Sosiaalipornon ja pornon naimakauppa
On vain ajan kysymys, milloin elokuvateatterit raikuvat naurusta yleisön katsoessa hölmöä romanttista komediaa, jossa herkkä sotarikollinen perustaa menestyvän orpokodin yhdessä hyväntahtoisen pedofiilivaimonsa kanssa. Lastenhoidon ohessa myydään ruumiinosia niitä tarvitseville pariskunnille.
Mautonta?
Vain muutama vuosi sitten olisimme saattaneet ajatella näin komediasta, jonka pääosassa sympatiapisteitä kerää haavoittuvainen mafioso, inhimillinen ammattitappaja tai avuton sarjamurhaaja. Asenteet kuitenkin muuttuivat 1990-luvun lopulla Farrellyn veljesten tehtyä loukkaavien aiheiden käsittelemisestä kultin. Älä ymmärrä väärin - elokuvamaailmassa ei tulisi olla tabuja eikä herkistä aiheista kertomisessa edes komedian keinoin ole sinänsä mitään paheksuttavaa.
Mutta vääristä kohteista huumoria repivässä käsikirjoituksessa on jotain perin kiusallista. Jos näin ei olisi, rasistiset vitsit olisivat edelleen yleisesti hyväksyttyjä.
Vaikka yllä oleva johdanto saattaa tuntua liian raskaalta Kevin Smithin naiivisti ohjaamalle filmille Zach ja Miri puuhaa pornoo (USA, 2008), on se joka tapauksessa elokuvan erikoisen peruslähtökohdan ja kyseenalaisten asenteiden takia tarpeellinen. Järjen äänen hälytyskelloja eivät laukaise Smithin valitsema aihepiiri tai edes puuduttavat törkyvitsit. Esittäessään pornon järkevänä vaihtoehtona uutterille, sosiaalitukien varassa eläville työttömille luusereille Smith ajautuu kuitenkin heikoille jäille ja saa jokaisen ajattelevan ihmisen vetämään dieettikokiksensa väärään kurkkuun - joko vahingossa tai tahallaan.
Tarinan hellyttävät kämppikset Zach (Seth Rogan) ja Miri (Elizabeth Banks) ovat niin rahattomia, että päättävät taloudellisesta ahdingosta noustakseen tehdä pornoleffan. Aikuisviihdealalle ryhtymistä ei ainoastaan ylistetä "heureka, miksen keksinyt tätä aiemmin" -oivalluksena, vaan kyseinen ammatti lisäksi esitetään aivan tavallisena työnä, joka ei jätä negatiivisia jälkiä tekijöihinsä. Itse asiassa ala voi jopa tehdä kahdesta ystävyksestä onnellisen pariskunnan. Tarkemmin ajatellen se voi myös auttaa henkisessä kasvuprosessissa ja itsekunnioituksen löytämisessä. Ja niin edelleen.
Jos elokuva olisi käsitellyt aihettaan edellä kuvatun tavoin, sitä pidettäisiin kannanottona nykyajasta, jota leimaa kaikenlaisen kaupallistamisen hiljainen hyväksyminen.
Valitettavasti Zach ja Miri puuhaa pornoo ei ole Todd Solondzin musta yhteiskunnallinen satiiri. Sen sijaan filmi on lämminhenkinen Kun Harry tapasi Sallyn -satu Gonzo-TV:n näppärästi kirjoitettujen vitsien vaikutuksen alaisena aikuiseksi kasvaneelle yleisölle. Surullisinta on, että Smithin dialogi on parhaimmillaan päähenkilöidensä arkielämää kuvatessaan, huonoimmillaan taas aikuisviihdeteollisuutta parodioidessaan. Usein oikeita elokuvia parodioivat pornofilmien nimet saattavat olla vulgaareja, mutta silloin tällöin ne ovat myös nokkelia. Smithin yritys vääntää vitsiä panopätkien otsikoista osoittautuu vain mauttomaksi ilman kekseliäisyyden häivääkään.
Visuaalisesti melko kesy, lahjakkaalla näyttelijäkaartilla tehty Zach ja Miri muistuttaa kepeällä leikkisyydellään Disneyn hyväntuulisia kokoperheenelokuvia. Vaikka tämä onkin ollut Smithin tuntien luultavasti tietoinen ratkaisu, ei sillä ole oikeastaan merkitystä. Pornografian viaton esittäminen kiltin nuorenparin kultareunaisena polkuna onnelliseen tulevaisuuteen on nimittäin juuri se, mikä tekee tästä elokuvasta äärimmäisen loukkaavan ja vastenmielisen.
2 tähteä