Rauhan portteja avaamassa
Lauantaina 13. kesäkuuta Helsingissä Kirjan talolla (Kirjatyöntekijänkatu 10) järjestettävä Peace Alert -seminaari kokoaa yhteen aktivisteja, poliitikkoja ja taiteilijoita ympäri maailman. Tapahtuma pyrkii vahvistamaan rauhanliikkeen vaihtoehtoja militarismia ja viholliskuvien kulttuuria vastaan. Yksi seminaarin puhujista on teatteriohjaaja ja kirjailija Raija-Sinikka Rantala.
1960-luvun lopulla Rantalan sukupolvi rakensi maailmaa, jossa ihmisten olisi parempi elää tasa-arvoisina ja sovussa luonnon kanssa.
– Nyt meistä on tullut pelkkiä tuotantotekijöitä, Rantala täräyttää.
Yksi tuotantoala, joka koko ajan kasvaa voimakkaasti eri puolilla maailmaa, on sotateollisuus.
– Juostaan rahojen perässä ja hymyillään lopussa kun dollarit on pelastettu, riippumatta siitä, kuinka monta kuolee siinä matkalla.
Sodat aiheuttavat vain hirvittävän määrän menehtyneitä sekä infrastruktuurin tuhoutumista. Harvat saavat taloudellista hyötyä, eikä voittajia ole. Häviäjät kantavat sydämessään vihaa loppuikänsä ja odottavat, koska pääsevät kostamaan.
Kansat jakautuneet kahtia
Kyse ei Rantalan mukaan ole enää pelkästään kansojen tai etnisten ryhmien välisestä asiasta, vaan yhä selvemmin kansat jakautuvat kahteen eri yhteiskuntaluokkaan, joista toisella ei ole mitään ja toisella on kaikki. Tilanteen on mahdotonta jatkua rauhanomaisena.
Rantala on huolissaan siitä vallitsevasta käsityksestä, että vain varustautumalla sotaan voidaan pitää rauhasta kiinni. Vallassa on poliitikkosukupolvi, jolta ”menneiden sukupolvien äidinmaito” asian punnitsemiseksi puuttuu. He eivät ole nähneet, mitä sota merkitsee käytännössä ja mitä sen vahinkojen korjaaminen tarkoittaa yhteiskunnalle ja ihmiselle.
Rantala toivoo otettavaksi uudelleen käyttöön presidentti Kekkosen neuvot:
– Ei aitoja panemalla, vaan portteja avaamalla, ihmiset voi rakentaa yhteiskuntia ja kontakteja.
Niitä portteja avatakseen haluaa hänkin toimia ja olla äänessä.
Rauhantyö on tätä päivää
Miten sitten pitäisi varustautua niiden, jotka haluavat rauhaa?
– Neuvottelemalla, rakentamalla mahdollisuuksia ihmisten ymmärtää toisiaan, tulee Rantalalta nopea vastaus.
Rantalan mukaan yksi suurimpia virheitä mitä 60-luvun rauhaneetoksen jälkeen on tehty, on se, että demokratiasta on lähdetty tekemään vientitavaraa.
– Se, ettei kunnioiteta toisten ihmisten ajattelutapaa ja traditioita, vaan uskotaan että meidän on parempi ja se pitää sellaisenaan viedä kaikkialle, niin se on kyllä ollut aika katastrofaalista koko maailmalle. Ja se on nimenomaan länsimaiden typeryyttä ensisijassa.
Rantala toivoo, ettei rauhasta ja sen merkityksestä puhumista pidetä vanhanaikaisena, vaan että ihmiset voivat toimia ja liikkua sen puolesta.
– Ettei lähdettäisi mukaan tähän ihmeelliseen varustautumiskierteeseen, kun on juuri vasta päästy siitä edellisestä kierteestä eroon.
Taiteilijat muutoksen eturintamassa
Raija-Sinikka Rantalan mielestä taiteilijan velvollisuus on näyttää maailmaa inhimillisten aivojen suodattamana – kertoa, kuinka ihmisten tekemillä ratkaisuilla on merkitystä. Elämää tulee kuvata kaunistelematta, mutta ei kuitenkaan esittää sitä sellaisena, ettei siihen pystyisi vaikuttamaan. Rantala muistuttaakin, että taiteilijat ovat usein olleet yhteiskunnallisen muutoksen eturintamassa.
Rantala arvioi tehneensä noin sata teatteriohjausta. Hän on kirjoittanut useita näytelmiä ja kirjoja, joista uusin, romaani Poliisin pojat, ilmestyi Likeltä keväällä. Konstantin Stanislavskin teatteriteoriaa esittelevä tietokirja Näyttelijä – auteur on ollut jo pitkään loppuunmyyty, ja nyt Rantala toimii muun muassa kolumnistina sekä kirjoittaa matkakertomuksia blogin muodossa.
Rantalalla on takanaan isoja teatterialan johtotehtäviä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Hallitusammattilaisena hän on toiminut muun muassa Ylessä ja nyt yhdeksättä vuotta Kansallisoopperassa.
Piditkö lukemastasi? Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tilaa lehti!
