Ja tapahtui niinä päivinä, että pääministeri Sipilältä kävi käsky, että koko Yleisradio piti viralta pantaman. Tämä kaikki tapahtui Jaakko Jonkan ollessa oikeuskanslerina ja esittäessä syviä epäilyksiä hallituksen toiminnan perustuslaillisuudesta, sekä Timon ollessa kotona kinkunpaistohommissa.

Guggelis goggelis vaan kaikille suoraselkäisen matkailu- ja elinkeinopolitiikan ystäville! Mielestäni on periaatteellisesti tärkeää, että julkisia varoja käytetään etupäässä varmasti tappiollisiin hankkeisiin. Näin ei tule liiaksi vääristeltyä markkinoita!

Minua ihmetyttää tämä jatkuva puhe sosiaali- ja terveyspalveluista. Miksei keskustella enemmän siitä, mikä on elämässä oikeasti tärkeää? Eli hyvä fiilis? Itse saan parhaimmat fiilikset rehellisellä veronkierrolla netotuista osingoista, ja haastankin teidät kaikki miettimään mistä juuri Sinulle tulee hyvä olo?

Minun mielestäni demokratian korkein muoto ovat asiakastyytyväisyyskyselyt. Joka muuta väittää, on 70-luvulle jämähtänyt, ydinvoimaa vastustava stalinisti. Ymmärrän tietysti, että ilman muuta pitää käydä asioista keskustelua. Ja otan kyllä todellakin kansan mielipiteen vakavasti. Mutta miksei keskustelun pohjaksi voida ottaa jotain tukevaa, kuten vaikka minun mielipiteeni siitä, miten asioiden tulisi olla?

Siitähän onkin jo aikaa, kun viimeksi ehdotin, että tehtäisiin jokin kiva ökyprojekti yhteisillä verovaroilla. Noh, täältä pesee!

Pari kuukautta sitten jouduin ikävän sähköpostivuodon keskelle, jolla ei siis ollut yhtään mitään tekemistä erään kokoomuspoliitikon vapaa-ajan asunnolle hankittujen uusien keittiökalusteiden kanssa, ja olen varma, että taas ovat ruplat liikkuneet vinhaan!

Elettiin aikaa, jolloin ulkoministeri varoitteli isänmaata lähestyvästä kiviterapiakommunistien uhkasta. Eduskunnassa taas ei oltu aivan varmoja oliko Talvivaaran kaivos päätetty lopettaa vai toimintaa jatkaa, mutta kaikki kuitenkin olivat yhtä mieltä siitä, että rahaa hankkeeseen on syytä laittaa vielä hieman lisää. Sitra julkaisi raportin, jossa kertoi robottien tekevän tulevaisuudessa kaikki hoivatyöt, samaan aikaan kun Helsingissä ja Espoossa edestakaisin tunnelissa kulkevan metrojunan automatisointi osoittautui ylivoimaiseksi haasteeksi.

Suomi on nykyään aivan käsittämätön byroslavia ja kekkoslandia. Turvattomuus lisääntyy. Kaikista kauheinta on tietysti se, että joku saattaa äkkiarvaamatta hyökätä nurkan takaa ja maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Noh, vitsi vitsi. Eiköhän ne palkanalennukset sieltä vielä saada puristettua!

Tämä Suomessa vellova negatiivisuuden ilmapiiri on kertakaikkiaan käsittämätön! Minä en ole sotkeutunut mihinkään laittomuuksiin, eikä myöskään kaverini, eikä etenkään anoppini, tutuista ministereistä nyt puhumattakaan.

On tämä Suomi vaan mennyt todella kiittämättömäksi paikaksi! Hyvää hyvyyttäni lähdin isänmaan asiaa pelastamaan ja soittelemaan ihmisiä läpi, josko vielä joku minunkin juttujani jaksaisi kuunnella, ja heti viherstalinistinen media käynnisti ajojahdin! Tällaisina synkeinä aikoina kysympähän vaan, että onko puoluepolitiikka jyrännyt rehellisen oman edun ajamisen?

Kyllä täytyy taas rehellisen autoveronsa maksavan kansalaisen ihmetellä tätä porua, joka on syntynyt siitä, että tämä erinomainen sanel... tarkoitan siis sopimus on saatu aikaiseksi.

Politiikan tyypillisin piirre ei suinkaan ole rehellisyys, vaan rehellinen totuuden pimittäminen. Tätä ohjenuoranaan käyttäen on moni tuore kansanedustaja ja aloitteleva ministeri luonut merkittävän uran järjestäytyneen veronkierron parissa. Niinpä ei ole varsinaisesti ihmekään, että politiikassa nykyään tärkeintä ovat sijoittajan tunteet.

Sitä päivää oli odotettu jo ikuisuuksia. Kaikki ne verkkaan kuluneet vuodet, jotka tuntuivat halki pimeimmän keskiajan madelleelta valtio-omisteiselta raideliikenteeltä. Turhaan eivät olleet sotiemme veteraanit taistelleet. Turhaan eivät poliisit pitäneet yllä yhteiskuntajärjestystä, eikä turhaan ollut rikkurikaarteja värvätty: viimeinkin oli koittamassa uusi, valoisampi, vapauden aika!