YK:n kestävän kehityksen konferenssi lupasi 3 500 miljardia euroa vuodessa, mutta jätti työväenluokan äänen kuulumattomiin. Kansalaisyhteiskunnan esitykset torjuttiin, ja päätösvalta jäi pääoman taskuihin. Kehitysyhteistyöstä on tullut sijoitusmarkkina, ei solidaarisuuden teko. Kapitalismi ei kehitä – se valikoi.
Keywords:
Hevimetallin ja kaunosieluisuuden risteyksessä: Lauri Ylönen Bad Wolvesin uudella raidalla
14.08.2025 - 13:30
Kuva: Ginger Vine Management & PR.
Kun Bad Wolves julkaisee uuden version kappaleestaan Say It Again, mukana on suomalaisen rockin kiintotähti, The Rasmuksen Lauri Ylönen. Mutta mitä tapahtuu, kun kaksi suurta tekee yhteistyötä?
Ylönen kertoo: “Tämä kappale iski heti kovaa ja antoi valtavasti energiaa. Se oli yksi suosikkikappaleistani treenisoittolistallani jo ennen kuin sain mahdollisuuden olla siinä itse mukana!” Tässä ei ole kyse pelkästä feattauksesta, vaan kohtaamisesta, jossa ääni saa uuden merkityksen.
Bad Wolvesin rumpali John Boecklin sanoo: “Vaikka kyseessä on jo valmiiksi vahva kappale, en olisi osannut kuvitella, millaiseksi se kehittyisi Laurin kanssa. Se on yksi levyn parhaista lyyrisistä suorituksista.”
Deluxe-versio albumista Die About It on kuin jälkikirjoitus: lisäraitoja, uusia versioita, live-äänityksiä. Se on muistutus siitä, kuinka kulttuuri ei koskaan ole valmis – se on jatkuvasti uudelleen muokattavaa – se elää.
Tuoko Ylönen mukanaan suomalaisen melankolian, joka ei alistu pelkiksi markkinointilauseiksi?
Bad Wolvesin ja The Rasmuksen Laurin yhteistyö on osa levy-yhtiö Better Noise Musicin strategiaa. Mutta voiko musiikki olla enemmän kuin strategia? Voiko se olla vastarintaa, yhteisyyttä, toivoa? Say It Again ei ehkä muuta maailmaa, mutta se voi pysäyttää hetkeksi. Ja joskus se riittää.
Kirjoittajan artikkelit
Miksi työntekijät irtisanotaan, vaikka työtä riittäisi – ja mitä tekee valtio, kun pääoma sanelee ehdot? Tuore työelämäkatsaus ja Duunitorin rekrytointidata paljastavat karun ristiriidan: samalla kun moni joutuu kilometritehtaalle, yritykset haikailevat osaavaa väkeä ja syyttävät tekijäpulaa. Taustalla ei ole työvoiman puute vaan voittojen maksimointi: työntekijöitä karsitaan ja kuormitetaan, jotta omistajien osingot paisuvat. Orpo-Purran hallituksen työmarkkinapolitiikka toimii tälle kehitykselle selkänojana, kun se murentaa irtisanomissuojaa ja kiristää työn ehtoja. Työväenluokan näkökulmasta kyse ei ole yksittäisistä irtisanomisista, vaan vallankäytöstä, jossa tuotanto, elanto ja elämä alistetaan pääoman ehdoille.
Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.
- ‹ edellinen
- 6 / 11
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.