Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Keywords:
Hevimetallin ja kaunosieluisuuden risteyksessä: Lauri Ylönen Bad Wolvesin uudella raidalla
14.08.2025 - 13:30
Kuva: Ginger Vine Management & PR.
Kun Bad Wolves julkaisee uuden version kappaleestaan Say It Again, mukana on suomalaisen rockin kiintotähti, The Rasmuksen Lauri Ylönen. Mutta mitä tapahtuu, kun kaksi suurta tekee yhteistyötä?
Ylönen kertoo: “Tämä kappale iski heti kovaa ja antoi valtavasti energiaa. Se oli yksi suosikkikappaleistani treenisoittolistallani jo ennen kuin sain mahdollisuuden olla siinä itse mukana!” Tässä ei ole kyse pelkästä feattauksesta, vaan kohtaamisesta, jossa ääni saa uuden merkityksen.
Bad Wolvesin rumpali John Boecklin sanoo: “Vaikka kyseessä on jo valmiiksi vahva kappale, en olisi osannut kuvitella, millaiseksi se kehittyisi Laurin kanssa. Se on yksi levyn parhaista lyyrisistä suorituksista.”
Deluxe-versio albumista Die About It on kuin jälkikirjoitus: lisäraitoja, uusia versioita, live-äänityksiä. Se on muistutus siitä, kuinka kulttuuri ei koskaan ole valmis – se on jatkuvasti uudelleen muokattavaa – se elää.
Tuoko Ylönen mukanaan suomalaisen melankolian, joka ei alistu pelkiksi markkinointilauseiksi?
Bad Wolvesin ja The Rasmuksen Laurin yhteistyö on osa levy-yhtiö Better Noise Musicin strategiaa. Mutta voiko musiikki olla enemmän kuin strategia? Voiko se olla vastarintaa, yhteisyyttä, toivoa? Say It Again ei ehkä muuta maailmaa, mutta se voi pysäyttää hetkeksi. Ja joskus se riittää.
Kirjoittajan artikkelit
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
Klovni pysähtyy keskelle katua ja kysyy suoraan: voiko tässä maailmassa vielä kohdata, ajatella ja tuntea? Pandin sirkus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan lauluin, liikkein ja runoin ravistelee rauhan, solidaarisuuden ja kulttuurin puolesta. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla syntyy esitys, joka ei viihdytä eskapismilla vaan herättää toivoa toisin toimimisen mahdollisuudesta.
- ‹ edellinen
- 8 / 11
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.