Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Kotimarkkinat jäässä –rakenteellinen ristiriita pääoman ja työväen välillä
25.09.2025 - 08:30
Ennustepäällikkö Koistisen mukaan vienti antaa varovaista toivoa. Helsingin Hakaniemessä asennetaan jo uusia liikennevaloja. Kuva: Emma Grönqvist.
Ennustepäällikkö VTT Juho Koistinen sanoittaa Suomen talouden tilaa tavalla, joka paljastaa kapitalismin sisäiset jännitteet: ”Suomen talouden ongelmat liittyvät tällä hetkellä kotimaiseen kysyntään. Yksityinen kulutus supistuu kotitalouksien säästäessä poikkeuksellisen voimakkaasti.”
Tutkimuslaitos Laboren syksyn 2025 suhdanne-ennusteen mukaan Suomen talous kasvaa 0,6 prosenttia vuonna 2025. Suhdanne kohenee vuosina 2026–2027, jolloin BKT-kasvu vauhdittuu 1,5 ja 1,4 prosenttiin. Laboren mukaan yksityinen kulutus jarruttaa talouden elpymistä toistaiseksi, mutta tutkimuslaitos arvioi sen kääntyvän kasvuun ensi vuonna. Maailmankaupan epävarmuus on hieman hälventynyt vuoden mittaan, minkä ansiosta vientinäkymät ovat parantuneet.
Kulutuksen hiipuminen ei ole vain tilastollinen ilmiö – se on seurausta työväenluokan reaalitulojen pysähtyneisyydestä ja epävarmuudesta. Julkiset kulutusmenot pienenevät osana Orpo–Purran hallituksen leikkauspolitiikkaa eli ns. sopeutusta, eikä kasvua voi rakentaa elvytyksen varaan velkaantuneisuuden vuoksi. Tämä on markkinointiyhteiskunnan paradoksi: kulutusta vaaditaan, mutta kuluttajalla ei ole varaa.
Tutkimuslaitos näkee työttömyyden merkittävänä ongelmana, joka voi aiheuttaa kasvun edellytysten ohenemista.
”Työttömyys on jumiutunut korkealle, emmekä arvioi tilanteen paranevan nopeasti. Ongelmaksi muodostuu suuri pitkäaikaistyöttömien määrä ja osaamisen rapautuminen pitkien työttömyysjaksojen aikana. Tämän ongelman ratkaiseminen on äärimmäisen tärkeää inhimillisestä ja tulevien vuosien talouskasvun edellytysten näkökulmasta.”
Viennistä varovaista optimismia.
”Tänä vuonna tavaraviennin kasvua ylläpitävät tilapäiset tekijät, kuten viime vuoden heikko vertailukohta ja heinäkuulle kirjattu suuri risteilijätoimitus. Vientinäkymät ovat kuitenkin vakautuneet vuoden edetessä. Suomalainen vienti hyötyy Saksan talouden ja etenkin teollisuuden elpyessä hiljalleen.”
Ennustepäällikkö Koistisen mukaan vienti antaa varovaista toivoa: ”Suomalainen vienti hyötyy Saksan talouden ja etenkin teollisuuden elpyessä hiljalleen.” Mutta tämäkin toivo nojaa ulkoisiin tekijöihin – ei kotimarkkinoiden toimijuuteen. Työttömyys pysyy korkealla, 10 prosentin tuntumassa, ja Koistinen varoittaa: ”Ongelmaksi muodostuu suuri pitkäaikaistyöttömien määrä ja osaamisen rapautuminen pitkien työttömyysjaksojen aikana.”
Talousennusteessa vilahtaa uusi termi: kasvuhaperrus. Se tarkoittaa tilannetta, jossa talouden rakenteet eivät enää kanna yhteiskunnan tarpeita. Kasvuhaperrus syntyy, kun investoinnit suuntautuvat puolustushankintoihin eikä sosiaaliseen infrastruktuuriin. Kapitalismi ei korjaa itseään – miten se suhtautuisi antikapitalistiseen analyysiin?
Laboren ennuste ei tarjoa pelastusta, mutta se tarjoaa selkeyttä. Se osoittaa, että talous ei ole neutraali kenttä vaan luokkien välinen kamppailu. Työväen toimijuus ei synny kulutuskyvystä vaan kollektiivisesta järjestäytymisestä.
Kirjoittajan artikkelit
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
Klovni pysähtyy keskelle katua ja kysyy suoraan: voiko tässä maailmassa vielä kohdata, ajatella ja tuntea? Pandin sirkus ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan lauluin, liikkein ja runoin ravistelee rauhan, solidaarisuuden ja kulttuurin puolesta. Teatteriohjaaja Raija-Sinikka Rantalan johdolla syntyy esitys, joka ei viihdytä eskapismilla vaan herättää toivoa toisin toimimisen mahdollisuudesta.
- ‹ edellinen
- 15 / 18
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Uutiset
Kun Gazassa siviilit kärsivät sodasta ja Euroopan hallitukset jatkavat asekauppoja, nousevat työntekijät barrikadeille. Italialainen Unione Sindacale di Base (USB) kutsuu 20. syyskuuta yleislakkoon, jota tukee Maailman ammattiyhdistysten liitto (WFTU). Lakko haastaa pääoman ja poliittisen eliitin vastuuttomuuden ja kysyy: kuinka kauan työväenluokka voi katsoa sivusta, kun ihmisoikeuksia poljetaan suurvaltapolitiikan ja voitontavoittelun nimissä?
Suomen Toimihenkilöiden Keskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola vaatii Suomen hallitusta tunnustamaan Palestiinan valtion. Työväenliikkeen ääni kuuluu nyt myös kansainvälisessä ihmisoikeuskeskustelussa. Gazan sodan tragedia on nostanut esiin moraalisen velvollisuuden toimia. STTK:n mukaan Suomen ei tule jäädä sivustakatsojaksi.
Miksi työväenluokan historiaa käsitellään akateemisesti, mutta harvoin työväen keskuudessa? Tampereen Työväenmuseo Werstaalla järjestetty seminaari paljasti, kuinka Yleisradion ja yliopistojen kulttuurinen perintö kietoutuu tiiviisti poliittiseen vallankäyttöön – mutta samalla etääntyy niistä, joiden elämästä se kertoo. Kun tutkijat puhuvat luokasta, kuka todella kuuntelee? Keskustelu toi esiin ristiriidan: työväenliikkeen analyysi tapahtuu yhä useammin korkeakoulutettujen kesken, samalla kun työläisten ääni jää kuulumattomiin. Aikana, jolloin media ja koulutus ovat jälleen poliittisen paineen alla, on syytä kysyä, kenelle historia kuuluu – ja kuka saa määritellä sen merkityksen.