Nato-jäsenyys on nyt osoittanut, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua käydään kuin pakosta – ja oikeistovoimien johdolla. Haagissa pidetty natomaiden kokous nosti sotabudjetit viiteen prosenttiin. Yhä useampi kysyy, mitä me oikeastaan olemme puolustamassa – ja kenen ehdoilla. Kun aseet vaativat osuutensa, jääkö jäljelle mitään rauhalle, oikeudenmukaisuudelle, yhteiselle tulevaisuudelle tai ihmisten perusturvalle? Parlamentin humanistit ovat eksyksissä. Onko enää olemassa poliittista liikettä, joka uskaltaa sanoa ei sekä aseille että niille arvoille, joita ne kantavat?
Keywords:
SKP:n edustajakokous tähtää uuteen alkuun
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
Kokouksessa käsitellään uusi rauhanasiakirja, jonka pääkirjoittaja Tapio Siirilä linjaa sen olevan vastaus sodan arkipäiväistymiseen ja asevarustelun logiikkaan. ”Asiakirjan pitäisi ennen kaikkea johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo.
Edustajakokouksen keskiössä on yhteisen suunnan löytäminen: kapitalismin kriisi ei odota, eikä rauhan rakentaminen voi jäädä pelkän retoriikan varaan. SKP etsii nyt uutta rooliaan sekä rauhan rakentajana että yhteiskunnassa laajemmin – yhdessä, moninaisena ja taistelutahtoisena.
Kokouksen tiedot
SKP:n edustajakokous järjestetään 14.–15. kesäkuuta 2025 Porissa, Diakonialaitoksen Pihlaja-salissa (Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori). 14.6. kokous alkaa klo 11.00 ja sisältää poliittisen selostuksen, keskustelua ajankohtaisista asioista sekä puolueen talouden ja hallinnon tarkastuksen. 15.6. kokous alkaa klo 9.00. Kokouksessa valitaan SKP:n keskuskomitea ja käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.
Rauhanasiakirja vastaa sodan normalisoitumiseen
Kun maailma muuttuu, myös rauhanpuheiden on muututtava. SKP:n uusi rauhanasiakirja on kirjoitettu juuri tätä varten: se ei tyydy kierrättämään vanhoja iskulauseita, vaan ottaa suoraan kantaa militarismin ja asevarustelun kiihtyvään logiikkaan. Tapio Siirilän mukaan ”Kaikki ongelmat esitetään nykyään ratkeavan sillä, että ruvetaan ammuskelemaan ja kasvatetaan asevarastoja.”
Siirilä korostaa, että pelkkä vanhan tekstin päivitys ei olisi riittänyt. ”Maailma on muuttunut dramaattisesti. On Ukrainan sota, Gazan kansanmurha ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen niin sanottu DCA-sopimus”, hän luettelee. DCA-sopimuksella Suomi avaa alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön – samalla budjettivaroja ulkomaisen sotilasinfrastruktuurin ylläpitoon.
Rauhanasiakirja ei jää vain nykyhetken analyysiin, vaan se piirtää myös historiallisen jatkumon, joka muistuttaa, kuinka Suomi sai oman poliittisen kehyksensä Venäjän autonomian kautta – ei lännen sylissä, kuten nykyään usein esitetään. ”Tämä historiallinen näkökulma on vastalääke yksipuoliselle Venäjä-narratiiville”, Siirilä painottaa.
Asiakirjan laatiminen ei ollut yksinkertainen prosessi. ”Osa palautteesta jäi hyvin yleisluontoiseksi”, Siirilä toteaa ja kuvaa ideologista keskustelua usein vaikeasti konkretisoituvaksi.
Tästä syystä asiakirja on tärkeä. Se ei ole vain tekstikokoelma, vaan työkalu toimintaan. Sen tavoitteena on tehdä SKP:stä entistä näkyvämpi ja aktiivisempi rauhan rakentaja – toimija, joka ei tyydy pelkästään osoittamaan ongelmia, vaan rakentaa konkreettista vaihtoehtoa sotakoneiston logiikalle.
”Toivon, että se johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo. Rauha ei ole pelkkä sanakäänne, vaan suunta, jonka puolesta tulee toimia – kaduilla, kokoussaleissa ja kampanjoissa. Ja siinä työssä kommunisteilla on edelleen erityinen tehtävä.
Liisa Taskisen kausi huipentuu kollektiivin kutsuun
Liisa Taskinen nousi kolme vuotta sitten SKP:n puheenjohtajaksi yllättäen – ilman puolue-eliitin tukiverkkoja tai valtakoneiston kokemusta. Hän toi mukanaan avoimuutta, kuuntelua ja kyvyn pitää puolue koossa murroksen keskellä. Nyt hänen kautensa on päättymässä, ja äänessä on realistinen mutta toiveikas johtaja. ”En tiedä, sainko paljoakaan aikaan”, Taskinen sanoo – ja samalla sanoo enemmän kuin moni uskaltaisi.
Yksi Taskisen keskeisistä havainnoista liittyy johtamiskulttuuriin. ”Sanotaan, että pitää osata delegoida, mutta meillä ei ole ketään, jolle delegoida”, hän toteaa. Puolueen resurssien vähäisyys tekee yksilöjohtamisesta mahdotonta – siksi kollektiivisen johdon merkitys korostuu.
Taskinen haluaa selkeyttää keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan rooleja. Poliittinen toimikunta tuo asiat esiin, mutta keskuskomitean tulisi kantaa suurempi vastuu myös käytännön puoluetyöstä. ”Toivon, että seuraava keskuskomitea ottaa enemmän vastuuta kaikilla tasoilla.”
Taskinen nostaa esiin myös vasemmiston laajemman haasteen: keski-ikäisten puutteen liikkeessä. Nuoria ja veteraaneja löytyy, mutta kolmikymppiset ja nelikymppiset puuttuvat. Taskinen ei syytä heitä, vaan myöntää, ettei SKP ole onnistunut tarjoamaan tilaa niille, jotka tasapainoilevat ruuhkavuosien ja poliittisen aktiivisuuden välillä.
Edustajakokoukselta Taskinen toivoo uutta alkua. ”Tarvitsemme todellista keskustelua ja vastuunkantoa”, hän sanoo. Hänen mukaansa keskustelun on oltava avointa kaikille – sukupolvesta, kielitaidosta ja sukupuolesta riippumatta.
Kirjoittajan artikkelit
Heikki Ekman kulkee toisin – kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti. Hänelle politiikka ei ala puoluekokouksista vaan keittiönpöydästä, kävelyretkiltä ja kysymyksistä, joihin ei ole valmiita vastauksia. Kesäkuun puolivälissä Porissa pidetty Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Ekmanin puolueen pääsihteeriksi. Hänen ajattelunsa punoo yhteen luokkakriittisyyden, ekologisen vastuullisuuden ja inhimillisen yhteyden etsimisen pääomakeskeisen järjestyksen varjossa – kommunismi ei ole hänelle menneen kaipuuta, vaan liike, joka kutsuu rakentamaan toisenlaista maailmaa, yhdessä, askel kerrallaan.
Tiina Sandberg ei tarjoa valmiita ratkaisuja, vaan avaa tilan yhteiselle ajattelulle ja toisin toimimiselle. Hänen poliittinen kielensä ei sovi iskulauseisiin, vaan se kutsuu rakentamaan uutta kieltä kapitalismin jälkeiseen aikaan – kieltä, jossa toivo ei ole harha, vaan menetelmä. Sandberg ei tee politiikkaa gallupien mittatikulla, vaan kysyy, mitä tarkoittaa toimia, kun maailma on vielä kesken. Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous valitsi Sandbergin 14.–15.6. Porissa puolueen uudeksi puheenjohtajaksi.
- ‹ edellinen
- 6 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Miten pitkälle pääoma on valmis menemään, kun säästöjä haetaan sairailta, köyhiltä ja opiskelijoilta – niiltä, joilla ei ole enää mitään, mistä ottaa? Orpo-Purran hallituksen kaavailema sosiaaliturvan heikennys paljastuu toimenpidekokonaisuudeksi, joka ei lisää työllisyyttä, vaan vahvistaa valtion roolia kurinpitokoneistona: työkyvyttömiä ja osatyökykyisiä pakotetaan simuloimaan työmarkkinakelpoisuutta leikkausten uhalla.
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.