Ruotsin uusi translaki sallii juridisen sukupuolen vahvistamisen jo 16-vuotiaille, mutta Suomessa sukupuolen moninaisuus pysyy juridisesti näkymättömänä – erityisesti nuorilta ja muunsukupuolisilta. SKP:n varapuheenjohtaja Akira Siivonen ehdottaa kolmannen sukupuolimerkinnän käyttöönottoa tai koko merkinnän poistamista, jotta yksilön oikeus itsemäärittelyyn ei jäisi binäärisen järjestelmän panttivangiksi. Kyse ei ole vain transihmisten asemasta, vaan laajemmin siitä, miten kapitalistinen valtio hallitsee kehoja, identiteettejä ja elämää – luokkarakenteiden ja kurinpidon kautta.
Keywords:
SKP:n edustajakokous tähtää uuteen alkuun
Suomen kommunistisen puolueen (SKP) edustajakokous järjestetään tilanteessa, jossa maailma palaa, rauhanliike yskii ja työväenliike etsii uutta kurssiaan. Väistyvä puheenjohtaja Liisa Taskinen tiivistää tilanteen: ”Toivon, että edustajakokouksessa syntyy yhteinen tahtotila ja innostus.”
Kokouksessa käsitellään uusi rauhanasiakirja, jonka pääkirjoittaja Tapio Siirilä linjaa sen olevan vastaus sodan arkipäiväistymiseen ja asevarustelun logiikkaan. ”Asiakirjan pitäisi ennen kaikkea johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo.
Edustajakokouksen keskiössä on yhteisen suunnan löytäminen: kapitalismin kriisi ei odota, eikä rauhan rakentaminen voi jäädä pelkän retoriikan varaan. SKP etsii nyt uutta rooliaan sekä rauhan rakentajana että yhteiskunnassa laajemmin – yhdessä, moninaisena ja taistelutahtoisena.
Kokouksen tiedot
SKP:n edustajakokous järjestetään 14.–15. kesäkuuta 2025 Porissa, Diakonialaitoksen Pihlaja-salissa (Metsämiehenkatu 2, 28500 Pori). 14.6. kokous alkaa klo 11.00 ja sisältää poliittisen selostuksen, keskustelua ajankohtaisista asioista sekä puolueen talouden ja hallinnon tarkastuksen. 15.6. kokous alkaa klo 9.00. Kokouksessa valitaan SKP:n keskuskomitea ja käsitellään sääntöjen mukaiset asiat.
Rauhanasiakirja vastaa sodan normalisoitumiseen
Kun maailma muuttuu, myös rauhanpuheiden on muututtava. SKP:n uusi rauhanasiakirja on kirjoitettu juuri tätä varten: se ei tyydy kierrättämään vanhoja iskulauseita, vaan ottaa suoraan kantaa militarismin ja asevarustelun kiihtyvään logiikkaan. Tapio Siirilän mukaan ”Kaikki ongelmat esitetään nykyään ratkeavan sillä, että ruvetaan ammuskelemaan ja kasvatetaan asevarastoja.”
Siirilä korostaa, että pelkkä vanhan tekstin päivitys ei olisi riittänyt. ”Maailma on muuttunut dramaattisesti. On Ukrainan sota, Gazan kansanmurha ja Suomen ja Yhdysvaltojen välinen niin sanottu DCA-sopimus”, hän luettelee. DCA-sopimuksella Suomi avaa alueitaan Yhdysvaltojen asevoimien käyttöön – samalla budjettivaroja ulkomaisen sotilasinfrastruktuurin ylläpitoon.
Rauhanasiakirja ei jää vain nykyhetken analyysiin, vaan se piirtää myös historiallisen jatkumon, joka muistuttaa, kuinka Suomi sai oman poliittisen kehyksensä Venäjän autonomian kautta – ei lännen sylissä, kuten nykyään usein esitetään. ”Tämä historiallinen näkökulma on vastalääke yksipuoliselle Venäjä-narratiiville”, Siirilä painottaa.
Asiakirjan laatiminen ei ollut yksinkertainen prosessi. ”Osa palautteesta jäi hyvin yleisluontoiseksi”, Siirilä toteaa ja kuvaa ideologista keskustelua usein vaikeasti konkretisoituvaksi.
Tästä syystä asiakirja on tärkeä. Se ei ole vain tekstikokoelma, vaan työkalu toimintaan. Sen tavoitteena on tehdä SKP:stä entistä näkyvämpi ja aktiivisempi rauhan rakentaja – toimija, joka ei tyydy pelkästään osoittamaan ongelmia, vaan rakentaa konkreettista vaihtoehtoa sotakoneiston logiikalle.
”Toivon, että se johtaa käytännön toimintaan”, Siirilä sanoo. Rauha ei ole pelkkä sanakäänne, vaan suunta, jonka puolesta tulee toimia – kaduilla, kokoussaleissa ja kampanjoissa. Ja siinä työssä kommunisteilla on edelleen erityinen tehtävä.
Liisa Taskisen kausi huipentuu kollektiivin kutsuun
Liisa Taskinen nousi kolme vuotta sitten SKP:n puheenjohtajaksi yllättäen – ilman puolue-eliitin tukiverkkoja tai valtakoneiston kokemusta. Hän toi mukanaan avoimuutta, kuuntelua ja kyvyn pitää puolue koossa murroksen keskellä. Nyt hänen kautensa on päättymässä, ja äänessä on realistinen mutta toiveikas johtaja. ”En tiedä, sainko paljoakaan aikaan”, Taskinen sanoo – ja samalla sanoo enemmän kuin moni uskaltaisi.
Yksi Taskisen keskeisistä havainnoista liittyy johtamiskulttuuriin. ”Sanotaan, että pitää osata delegoida, mutta meillä ei ole ketään, jolle delegoida”, hän toteaa. Puolueen resurssien vähäisyys tekee yksilöjohtamisesta mahdotonta – siksi kollektiivisen johdon merkitys korostuu.
Taskinen haluaa selkeyttää keskuskomitean ja poliittisen toimikunnan rooleja. Poliittinen toimikunta tuo asiat esiin, mutta keskuskomitean tulisi kantaa suurempi vastuu myös käytännön puoluetyöstä. ”Toivon, että seuraava keskuskomitea ottaa enemmän vastuuta kaikilla tasoilla.”
Taskinen nostaa esiin myös vasemmiston laajemman haasteen: keski-ikäisten puutteen liikkeessä. Nuoria ja veteraaneja löytyy, mutta kolmikymppiset ja nelikymppiset puuttuvat. Taskinen ei syytä heitä, vaan myöntää, ettei SKP ole onnistunut tarjoamaan tilaa niille, jotka tasapainoilevat ruuhkavuosien ja poliittisen aktiivisuuden välillä.
Edustajakokoukselta Taskinen toivoo uutta alkua. ”Tarvitsemme todellista keskustelua ja vastuunkantoa”, hän sanoo. Hänen mukaansa keskustelun on oltava avointa kaikille – sukupolvesta, kielitaidosta ja sukupuolesta riippumatta.
Kirjoittajan artikkelit
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.
Vasta muutama kuukausi sitten perustettu Seksuaalirikosuhrien tuki ry (SETU) haluaa rikkoa hiljaisuuden, joka usein suojelee rikoksen tekijää ja jättää uhrin näkymättömäksi – erityisesti silloin, kun kyse on ihmisistä, jotka eivät osaa puolustaa itseään. Järjestön varapuheenjohtaja Mia Räisäsen mukaan uhrien tuki ei saisi jäädä rangaistusten varaan, vaan tarvitaan seksuaalirikoslain muuttamista, mielenosoituksia ja koko yhteiskunnan liikehdintää uhrien rinnalle.
- ‹ edellinen
- 5 / 9
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Helsingin yliopiston uusi liito-oravan perimää tutkiva selvitys osoittaa, että Suomen metsissä esiintyvä kanta on taantumassa ja se on geenirakenteeltaan yksipuolinen. Tutkijoiden mukaan Suomen vastuu lajien suojelussa ulottuu taigametsien tulevaisuuteen. Samaan aikaan Jyväskylän yliopiston ja Sitran luontojalanjälki-selvitys varoittaa: jos nykyisiä elämäntapoja ei muuteta, viidennes maailman lajeista uhkaa kadota.
Miten pitkälle pääoma on valmis menemään, kun säästöjä haetaan sairailta, köyhiltä ja opiskelijoilta – niiltä, joilla ei ole enää mitään, mistä ottaa? Orpo-Purran hallituksen kaavailema sosiaaliturvan heikennys paljastuu toimenpidekokonaisuudeksi, joka ei lisää työllisyyttä, vaan vahvistaa valtion roolia kurinpitokoneistona: työkyvyttömiä ja osatyökykyisiä pakotetaan simuloimaan työmarkkinakelpoisuutta leikkausten uhalla.
Itä-Hakkilassa jalka nousee musiikin ja talkoohengen tahdissa. 60-vuotisjuhlia viettävä Pavi on tanssivan yhteisön oma paikka. Juhlien keskellä toteutettava johtajanvaihdos on lavabisnekselle sekä uhka että mahdollisuus. Vantaa ei ole sivujuonne – vaan Pavin toimijoiden mukaan paras paikka lavatanssille.