Hyökkäys uhkaa Syyriaa
YK:n tutkijaryhmä julkisti viime viikolla väliraporttinsa, jossa syytetään Syyrian ja Libanonin tiedustelupalveluita Libanonin entisen pääministerin Rafik Haririn helmikuisesta salamurhasta. Raportin mukaan hyväksyntä murhaan oli tullut Syyrian turvallisuuspalvelun johdolta. Saksalaisen syyttäjän Detlef Mehlisin johdolla tehty raportti on kuitenkin paljastumassa huijaukseksi.
Muistiossa yritetään vierittää syy Haririn murhasta Syyrian niskaan vetoamalla nimettömien henkilöiden todentamattomiin väitteisiin. Ainoa nimetty henkilö, jolla väitetään olevan Syyriaa kohtaan raskauttavaa tietoa, osoittautuu monta kertaa kavalluksista ja petoksista tuomituksi rikolliseksi ja huijariksi.
Mikä motiivi tappaa Hariri?
Entinen Libanonin pääministeri Rafik Hariri salamurhattiin 14.2.2005 Beirutissa pommiattentaatissa. USA syytti heti Syyriaa, kun taas useimmat Lähi-idän asiantuntijat ja vaihtoehtoiset internet-sivut viittasivat Israeliin todennäköisempänä murhasta hyötyjänä. YK aloitti välittömästi tutkinnan, jonka johtoon nimitettiin Detlef Mehlis.
Nyt Mehlisin tutkimuksista julkistettu väliraportti toistaa USA:n väitteet Syyrian osallisuudesta. Raportin syytökset perustuvat neljään perusteluun. Seuraavassa perustelut ja niitä vastaan kansainvälisessä mediassa esitetyt vastaväitteet.
Ensimmäinen perustelu liittyy Haririn ja Syyrian presidentin Bashar Assidin sekä muiden syyrialaisten viranomaisten väliseen jännitteeseen, joka koski Libanonin syyrialaismielisen presidentin Emile Lahoudin virkakautta ja joka väitteiden mukaan kulminoitui 26.8.2004 pidetyssä tapaamisessa.
Tätä vastaan voidaan väittää, että Haririn ja syyrialaisten välisessä vahvassa erimielisyydessä Lahoudin presidenttikauden pidentämisestä ei ole mitään ilman muuta epäilyttävää. Haririn itsensä mukaan hän oli äärimmäisen pettynyt, kun hän sai tietää Assad-tapaamisen aikana, että Assad suunnitteli Lahoudin virkakauden jatkamista. Kuitenkin Mehlisin raportti osoittaa, että Haririlla ei itse asiassa ollut sanomista päätökseen. Hän ei anna ymmärtää vastustaneensa jatkamista voimakkaasti.
Ainoa ehdottomasti raskauttava seikka raportissa on Syyrian vastaisen beirutilaisen sanomalehden toimittajan Jubran Tuenin 22.6.2005 esittämä väite, jonka mukaan Hariri oli kertonut hänelle Assadin sanoneen, että jos hän äänestäisi Lahoudin virkakauden jatkamista vastaan, Assad "räjäyttäisi hänet ilmaan". Tämä huomautus näyttää kuitenkin jälkikäteen keksityltä, eikä kukaan muu raportissa lainattu henkilö, ei myöskään Haririn poika Saad Hariri, mainitse Assadin uhkausta.
Kaiken lisäksi Haririn ryhmä hyväksyi 3.9.2004 Lahoudin kauden jatkamisen. Niin että mikä motiivi Syyrialla oli tappaa Hariri? Tullessaan murhatuksi helmikuussa 2005 Hariri oli jo entinen pääministeri. Mitä Syyria kuvitteli saavuttavansa entisen pääministerin murhaamisesta? Ja miksi pyrkiä Harirista eroon keinolla, joka varmisti maailman huomion ja teki Syyrian vastustajille helpoksi syyttää Syyriaa?
Toinen perustelu, jonka mukaan, ottaen huomioon Syyrian tiedusteluvoimavarat Libanonissa, monimutkaista salamurhajuonta ei olisi voitu toteuttaa Beirutissa ilman Syyrian osallisuutta.
Arvostelijoiden mukaan tämä on puhdas olettamus eikä sillä ole minkäänlaista todistusarvoa. Sama väite olisi voitu esittää Israelin ja USA:n tiedustelupalveluista, jotka ovat yhtä kaikenkattavasti läsnä Libanonissa kuin Syyrian tiedustelupalvelu. Jos syyrialaiset todella suunnittelivat Haririn murhaamista, silloin Israelin ja USA:n tiedustelu tiesivät siitä eivätkä tehneet mitään sen estämiseksi.
"Minusta on tullut miljonääri!"
Kolmas perustelu ovat sellaisten henkilöiden todistukset, jotka väittävät omaavansa sisäpiirin tietoa Syyrian osallisuudesta. Avaintodistaja on Zuhir Ibn Mohamed Said Saddik, joka väittää itse laajasti sekaantuneensa salamurhahankkeeseen.
Väitteet Syyrian salajuonta koskevasta sisäpiirin tiedosta eivät arvostelijoiden mukaan ole uskottavia. Uskottava ei ole esimerkiksi todistaja, joka väittää, että hyökkäyksessä käytetyn Mitsubishi Canter -pakettiauton ajoi Hammassa sijaitsevasta Syyrian sotilastukikohdasta Beirutiin Syyrian armeijan eversti. Japanilaiset tutkijat pystyivät identifioimaan pakettiauton samaksi, joka oli varastettu Tokion esikaupungista viime vuoden lokakuussa. Luulisi, että tätä johtolankaa seuraamalla olisi voinut yrittää jäljittää Haririn murhaajat. YK:n tutkimusryhmä ei kuitenkaan tehnyt niin.
Useimmat Mehlisin raportissa esiintyvistä henkilöistä ovat tunnistamattomia. Anonyymit lähteet eivät ole vain luonnostaan epäilyttäviä, he voivat olla jopa kuvitteellisia. Ei ole mitään takeita, että nämä todistajat ovat olemassa, puhumattakaan että he kertovat totuuden.
Raportissa nimetty poikkeus on Zuhir Ibn Mohamed Said Saddik, joka väittää olleensa laajasti sekaantunut salajuoneen. Raportin arvostelijat pitävät hämmästyttävänä, että mies, joka oli itse sekaantunut, edes puhuisi tutkijoille. Jopa jos oletetaan, että hän oli kyllin tyhmä myöntääkseen sekaantumisensa, mikseivät syyrialaiset – jos he ovat vastuussa Haririn murhasta – päästäneet Saddikia päiviltä ennen kuin hänellä oli tilaisuus puhua tutkijoille?
Raportissa kirjoitetaan: "Se tosiasia, että herra Saddik kytkee itsensä salamurhaan mikä lopulta johti hänen pidättämiseensä, lisää hänen uskottavuuttaan." Voidaan olla myös täysin päinvastaista mieltä: todellinen osallistuja pysyisi hiljaa sekaantumisestaan sellaiseen katalaan rikokseen. Arvostelijoiden mukaan Saddikin halukkuus tulla esiin ja puhua vuolaasti siitä osoittaa, että hän työskentelee palvelulle, joka toivoo panevansa teon Syyrian syyksi.
Raportti ei kerro, kuka Saddik on, kuinka hän sotkeutui korkean tason salamurhajuoneen, kuinka hän kiinnitti tutkijoiden huomiota ja miksi hänet on valittu pettämään salaliittolaiskumppaninsa. Useimpiin kysymyksiin vastataan saksalaisen aikakauslehden Der Spiegelin artikkelissa (Der Spiegel: Mordfall Hariri, 21.10.05).
Artikkelin mukaan Saddik on "moninkertaisesti tuomittu huijari", jonka kontaktista Mehlisin tutkijoiden kanssa teki aloitteen syyrialainen toisinajattelija Rifaat Assad, presidentti Bashir Assadin setä, joka vastustaa veljenpoikansa hallintoa ja havittelee pääsevänsä tämän paikalle. Kaiken lisäksi on hyvin tunnettua, että Saddik valehtelee. "Ensin hän väitti lähteneensä Beirutista kuukausi ennen tekoa. Sitten, syyskuun lopussa hän myönsi olleensa sekaantunut salamurhan toteuttamiseen. Ilmeisesti Saddik oli saanut todistuksestaan rahaa joltakin kolmannelta osapuolelta. Saddikin veljen lausunnon mukaan tämä oli soittanut hänelle Pariisista loppukesästä ja sanonut: "Minusta on tullut miljonääri!""
Syyrian hallitus kertoi jokin aika sitten Mehlisille, että Saddik harhautti häntä. Silti Mehlis halusi niin epätoivoisesti levittää Syyriaa syyllistävää informaatiota, että hän piti tämän täysin epäuskottavan aineiston raportissaan.
Syyrian hallitus kertoi jokin aika sitten Mehlisille, että Saddik harhautti häntä. Silti Mehlis piti täysin epäuskottavan aineiston raportissaan.
Erikoistunut arabien syyttämiseen
Neljäs perustelu, jonka mukaan Syyrian viranomaiset kieltäytyivät yhteistyöstä YK:n tutkijoiden kanssa. Esimerkkinä yhteistyöhaluttomuudesta raportti esittää, että "Syyrian arabitasavallan ulkoministerin komissiolle osoittama kirje osoittautui väärää informaatiota sisältäväksi".. (Raportissa ei kerrota sanallakaan siitä, mikä Syyrian ulkoministerin luovuttamassa informaatiossa oli väärää.)
Raportin arvostelijoiden mukaan saattaa olla hyviä syitä, miksi syyrialaiset olisivat voineet kieltäytyä yhteistyöstä Mehlisin tutkimusryhmän kanssa. Syyrialaiset ovat saattaneet tajuta jo varhain, että kyseessä on vihamielinen tutkinta, jonka tavoite on syyttää Syyriaa hinnalla millä hyvänsä.
Mehlis on vuodesta 1981 lähtien tutkinut rikoksia, joissa syy on vieritetty Israelin kanssa vihamielisissä suhteissa oleville maille (Palestiina, Libya, Iran ja Syyria). Mehlis oli vastuussa mm. Libyan syyttämisestä länsiberliiniläisen La Belle Discon pommituksesta 5.4.1986, tapaus jonka monet epäilevät olleen todellisuudessa Mossadin käsialaa ja tarkoitettu antamaan USA:lle tekosyyn pommittaa Libyaa. Mehlisiä epäillään jopa Mossadin agentiksi, koska hän on erikoistunut arabien syyttämiseen Israelin rikoksista.
Vaihtoehtoisia syyllisiä ei tutkita
Kaiken kaikkiaan Mehlisin raportin uskottavuus kärsii arvostelijoiden mukaan siitä, että siinä puhutaan vain Syyrian osallisuudesta. Sitä mahdollisuutta, että salamurhaan olisi sekaantunut USA tai Israel, joka on Lähi-idässä laajasti nähty todennäköisimpänä vastuullisena, ei koskaan edes mainita saati tutkita.
Raportti myös jättää huomiotta kysymyksen asiayhteydestä, ennen kaikkea sen tosiasian, että USA ja Israel haluavat hyökätä Syyriaan ja niillä on siis vahva motiivi tehtailla tekosyyt hyökkäykselle. Haririn salamurha voi olla osa monimutkaista juonittelua, jonka avulla USA yrittää saada Libanonin tehokkaasti valvontaansa ja käyttää sitä astinlautana hyökkäyksessä Syyriaa vastaan.
Syyksi Haririn murhaan epäiltiin jo tuoreeltaan sitä, että Hariri vastusti USA:n pyrkimyksiä rakentaa suuri lentotukikohta Libanonin pohjoisosaan (Ks. Tiedonantaja 18.3.05). Libanonin tuleva hallitus saattaa sallia tukikohdan rakentamisen.
ERKKI SUSI