Kahden kerroksen väkeä
"Sinä myös olet työläinen", lauletaan tunnetussa työväenlaulussa. Nyky-Suomessa tehdään entistä hankalammaksi tiedostaa luokkayhteiskunnan olemassaolo. Omasta luokkataustasta ei pidetä meteliä. "Vastakkainasettelujen aika on ohi", sitähän on konsensus-Suomessa pyritty hokemaan jo tovin aikaa.
Onko yhteiskuntaluokilla enää väliä? Tätä kysymystä pohdittiin huhtikuun Maanantai-klubilla Helsingissä.
Alempaa kastia
Sosiaalipsykologi Katriina Järvinen julkaisi viime vuonna yhdessä Laura Kolben kanssa Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjan, joka pohjautuu kirjoittajien sekä haastateltujen 30-50-vuotiaiden suomalaisten elämänkokemuksiin ja tutkimustietoon.
Järvinen kertoo loukkaantuvansa väitteestä, että kaikki suomalaiset olisivat muka yhtä ja samaa keskiluokkaa. Hän itse koki köyhän työläisperheen lapsena jo nelivuotiaana olevansa jotenkin alempaa kastia. Kokemus vahvistui, kun hän aloitti opiskelut Tampereen yliopistossa. Opiskelukaverit tulivat hienommista kodeista ja pyörivät paremmissa piireissä, kun Järvinen itse joutui työskentelemään siivoojana rahoittaakseen opintonsa.
Katriina Järvinen pohti itse kuuluvansa siihen akateemisesti koulutettujen mutta pienituloisten pätkätyöläisten joukkoon, joka on laman jälkeen ilmaantunut uutena ryhmänä suomalaiseen yhteiskuntaan ja jonka identiteetti on vielä hakusessa.
Työmiesten ahdinko
Sosiaalityön professori Jari Heinonen kertoi olevansa kotoisin teollisuusyhteisöstä, joka oli vahvasti jakautunut kahtia työläisiin ja porvaristoon. Luokkatietoisuus ja yhteisöllisyys olivat vahvaa. Puhuttiin politiikkaa ja oltiin mukana vasemmistolaisessa työväenliikkeessä.
Tie vei Heinosen Tampereen yliopistoon. Intohimoksi muodostui sosiaalipolitiikka, jonka piirissä törmää konkreettisesti luokkien välisiin eroihin.
Kirjassaan Työmies ahdingossa Jari Heinonen on haastatellut kolmen eri sukupolven työläismiehiä. Miesten elämänkokemukset vaihtelivat hänen mukaansa suuresti. Siinä missä vanhimman ikäpolven kokemuksia sävyttivät hävitty sota ja jälleenrakennustyö, oli seuraavan sukupolven miesten maailmankuva jo pirstaleisempi. Yhteiskunnan nopea rakennemuutos, lama, työttömyys ja alkoholi ovat lyöneet leimaansa suuriin ikäluokkiin.
Nuorten elämää taas vaivaa markkinatalouden paineista ja yhteiskunnallisten palvelujen leikkauspolitiikasta johtuva epävarmuus, pätkäelämä. Yksilöllisyyttä ja kilpailua korostavassa yhteiskunnassa ei enää osata järjestäytyä ja puolustaa omia etuja kollektiivisesti.
Työläiset ja kapitalistit
Keskustelussa nousi esiin marxilainen luokkakäsitys, joka perustuu suhteelle tuotantovälineisiin. Työläisen on pakko myydä työvoimatavaraansa kapitalistille. Luokkien sisällä on toki eroja, mutta jako proletariaattiin ja kapitalistiin on perustava.
Tästä ei seuraa automaattisesti se, että ihmiset tiedostaisivat oman luokka-asemansa. Akateemisessa tutkimuksessa luokat ovat olleet esillä, mutta julkisuuteen luokkakeskustelu murtautuu harvoin. Katriina Järvinen syytti suoraan hömppämediaa, joka pyrkii tyhmistämään työväenluokkaa.
Jari Heinosen mukaan luokkaerot ovat jälleen kasvamassa. Suomessa on 600 000 köyhää, joille tarjoillaan vain leipää ja sirkushuveja.
Luokka-aihe tuntui kiinnostavan yleisöä ja se kirvoitti useita mielenkiintoisia yleisöpuheenvuoroja. Itse kukin alkoi pohtia vallitsevaa luokkajakoa sekä omia kokemuksiaan. Todettiin, että Suomenkin työläiset ovat aikaansaaneet merkittäviä saavutuksia, kuten julkisia palveluja ja työelämän parannuksia. Uusliberalismin uhkien edessä tarvitaan jatkossakin vahvaa solidaarisuutta ja yhteistyötä, jotta saavutuksia voidaan puolustaa ja yhteiskuntaa kehittää edelleen. (MK)