KAPEAHARTEINEN MIES: Kuka keksi raipparangaistuksen
Kummallinen yhteensattuman: kun Kapeaharteinen toivoi 27.5. tässä lehdessä kainosti, että tunnettu tutkija Kimmo Rentola alkaisi tutkia sodan aikana Suomessa kuoliaaksi kidutettujen tapauksia, niin jo seuraavassa numerossa Rentola vastasi jo selvittäneensä ainakin pari tapausta, helsinkiläisen Arnold Salmisen ja tamperelaisen Jorma Johteisen sodan aikaiset kuolemaan johtaneet pahoinpitelyt.
Kun Tiedonantaja ilmoitti, että asioista tietävät voivat tuoda lisää tietoa lehden palstoille, ovat tiedon ukset auenneet. Vaikka tapahtumista onkin kulunut jo joltisenkin aikaa, yli 60 vuotta.
Mitä siitä yhteensattumasta?
Sunnuntaina kesäkuun 26. päivänä vietettiin Yhdistyneitten Kansakuntien aloitteesta kidutusten vastaista päivää. Tekisi mieli sanoa: Ei ihme etteivät jenkit tykkää YK:sta.
Mutta nythän puhutaan Suomesta. Jotkut voisivat vaikka röyhistää rintaansa: jos emme ole aivan uranuurtajia, niin aika hyvin se täällä Suomessakin on osattu.
Ainakin mitä lehdelle tulleesta palautteesta paljastuu.
* * * * *
Eräs tamperelainen lukija lähetti pitkän listan nimiä. Jostakin syystä useat nimet tulevat Turun seuduilta. Turun ohrana, valtiollinen poliisi, oli kuuluisa kovista otteistaan. Siellähän tamperelainen Jorma Johteinenkin tapettiin.
Jotain kertoo nimilista heinäkuun 3. päivältä 1945. Siinä on peräti yhdeksän turkulaisen nimet, jotka kidutettiin, murhattiin ja teloitettiin erilaisissa tilanteissa: Olavi Laiho, Yrjö Helenius, Aleksi Nummi. Väinö Ketonen, Arvo Heimovaara, Karl Tuomi, Urho Karlström, Eino Ekman ja Elis Gåström.
Lahdessa tavoitettu sodanvastustaja Onni Kyrölä kidutettiin raa’asti kuoliaaksi vuoden 1943 loppupuolella. Lahdesta oli kotoisin myös Viljo Suominen, joka vietiin sairasvuoteelta ohranan selleihin ja koki kohtalonsa hoitamattoman sairauden uhrina.
Hyvin traagiset olivat lahtelaisen Matti Långin viimeiset päivät lokakuussa 1943.
Rauman ja Porin seuduilta luettelossa on useita nimiä: Yrjö Sundelin kuoli vankilassa 1942, Jalmari Hurmerinta kuoli poliisin putkassa maaliskuussa 1944, isojokelainen Olavi Laiho murhattiin Kullaalla tammikuussa 1944.
Kemistä nousevat esiin nimet Armas Roth, joka ammuttiin heinäkuussa 1944, ja pahoin kidutettu Jukka Kumpumäki, joka menetti henkensä 1942 Rovaniemellä.
* * * * *
Itse asiassa jenkkien keskitysleiri Guantánamon sotilastukikohdassa samoin kuin amerikkalaisten Irakissa olevat vankilat, kalpenevat suomalaisten keskitysleirien rinnalla.
Kun Suomen voitokas armeija lähti kesällä 1941 puolustamaan pohjoismaista demokratiaa hyökkäämällä yhdessä Adolf Hitlerin joukkojen kanssa Neuvostoliittoon, palattiin meillä vuoden 1918 menetelmiin: keskitysleirejä syntyi kuin sieniä sateella.
Eri lähteitten mukaan sotavankeja kuoli näillä leireillä 170 paikkakunnalla noin 19 000 ja valloitetun alueen siviiliväestöä lähes 4 000 henkeä.
Aivan erikoinen piirre ex-ulkoministerin Eljas Erkon johtamissa ja suojeluskuntien isännöimissä leireissä oli raipparangaistuksen käyttöönotto. Raippoja sai jopa yhteydenpidosta piikkilangan toiselle puolelle. Kuka rohkea tutkija keräisi tilastot raipparangaistusten määrästä ja aiheista! Varmasti mielenkiintoisia tietoja. Ja ken tietää, kuka keksi raipparangaistuksen?
Siitä saattaisi tulla täydennystä YK:n kidutusten vastaisen päivän merkeissä koottaville tilastoille.
* * * * *
Aivan oma lukunsa on niiden suomalaisten kohtalo, jotka talvisodan jälkeen alkoivat puuhata suunnanmuutosta ja parempia suhteita Neuvostoliittoon.
Siitä on kirjoitettu useita kirjoja, mutta ne eivät ole tavoittaneet suomalaista historiankirjoitusta. Se olisikin kauhea luku. Jenkkien leireistä tihkuneet tiedot ovat kuin lasten leikkiä Itä-Karjalassa sijainneen Koverin rinnalla.
Lukekaa vaikka itse mukana olleen Viljo Suutarin kirja Leiri. Se ilmestyi WSOY:ltä ja Seura -lehden arvostelija Aake Jermu nimesi sen toiseksi Tuntemattomaksi Väinö Linnaan viitaten.
Niin ja miksi vain kuoliaaksi kidutettujen nimiä? Eivätkö kidutukset sinänsä ole jo riittävän kauheita tekoja?