Katteetonta toiveikkuutta?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 42/2006.

Sillä on merkitystä ja arvoa sinänsä, että enemmistö Yhdysvaltain kongressivaaleissa äänestäneistä äänesti Irakin sotaa ja presidentti George W. Bushia vastaan. Hyvä oli myös, että puolustusministeri Donald Rumsfeld pakotettiin eroamaan. Kaikki muu onkin sitten toistaiseksi hämärän peitossa.

Toiveikkaimmat iloitsevat "happy days are here again" -tunnelmissa. Puhutaan siitä, miten kaikki muuttuu niin USA:n sisä- kuin ulkopolitiikassakin. USA:n joukot vedetään Irakista. Iranin ja Syyrian kanssa tähdätään dialogiin ja sovintoratkaisuun, jne.

Kunpa se olisi vielä tottakin. Tosiasiat viittaavat kuitenkin aivan muuhun.

Se, että Irakiin rakennetaan 14:ää pysyvää USA:n sotilastukikohtaa ja että Bagdadin "vihreälle vyöhykkeelle" pystytetään ympäri vuorokauden työskentelevällä orjatyövoimalla maailmanhistorian suurinta suurlähetystörakennusta, on vain yksi tällainen tosiasia.

Tärkeämpiä ovat kuitenkin muut seikat. Kuten se, että muutamista oikeasti sodanvastaisista demokraateista huolimatta demokraattinen puolue, toinen suurpääoman pääpuolueista, ja sen johtajat olivat ja ovat Irakin sodan ja miehityksen sekä niiden liittyneiden valheiden ja laittomuuksien kannalla. Vaalikampanjassa demokraatit varoivat sanomasta, että "sota oli väärin" Bushin republikaaneista he erosivat vain julistamalla, että "sota oli väärin hoidettu" ja että nyt se pitäisi hoitaa paremmin voiton varmistamiseksi. Mitään todellista "kurssin muutosta" he eivät edusta.

Monet johtavat demokraatit syyttivät Bushin hallintoa liian löysästä asenteesta Irania ja Pohjois-Koreaa kohtaan. Nyt he vaativat lisää joukkoja Irakiin. Neuvotteluasenne Iranin ja Syyrian suhteen liittyy lähinnä näiden maiden avun etsimiseen Irakin "rauhoittamisessa".

Demokraattien linjaan vaikuttaa myös se, että USA:n mahtavalla Israel-lobbylla on luja ote heistä. Esimerkiksi edustajainhuoneen johtoon nouseva Nancy Pelosi pitää Israelin etujen ajamista kaiken muun yläpuolella.

USA:n hallitsevilla piireillä on hätä. Jo vuosia selväjärkisemmille on ollut selvää, että Bushin hallinnon tapa hoitaa "terrorisminvastaista sotaa" on kääntynyt bisneksen kannalta huonoksi ja USA:n imperialismin etuja vaarantavaksi.

Minkä poika sotki, sen isä kavereineen pyrkii korjaamaan. Näin sanotaan George Bush vanhemman lähimiehien muodostamasta ja entisen ulkoministerin James Bakerin johtamasta Irak-työryhmästä (Iraq Study Group). Ryhmään kuuluu myös uudeksi puolustusministeriksi nimitetty entinen CIA:n johtaja, aikoinaan Iran-Contra-operaation junaillut likaisten temppujen mies Robert Gates.

Työryhmä yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Tavoitteena on saada USA:n sotapolitiikka selkeästi kaksipuoluepohjalle ja keksiä keinoja, miten USA:n lopullinen tappio Irakissa ja Afganistanissa vältetään, maan finanssijärjestelmän romahdus estetään ja maan öljy- ym. edut turvataan. Mitään katastrofista ulospääsyohjelmaa työryhmällä ei kuitenkaan näytä ainakaan toistaiseksi olevan.

Voi olla, että varapresidentti Dick Cheney ja uuskonservatiivisten haukkojen kopla pelkäävät joutuvansa isä-Bushin lähipiirin syrjäyttämiksi ja valmistautuvat vastaiskuun. Myös sen vuoksi mitä tahansa dramaattista voi tapahtua. (ES)