Kemijärvi-liikettä laajennettava
Kemijärveläisten sitkeä taistelu sellutehtaansa toiminnan jatkamiseksi muodossa tai toisessa on aiheuttanut jonkinlaisen kriisin Matti Vanhasen hallituksen sisällä. Erityisesti päähallituspuolue keskustassa on jouduttu reagoimaan puolueen tärkeän kannatusalueen kapinaliikkeeseen tomerin ja epämääräistä toiveikkuutta ruokkivin äänenpainoin.
Tehtaan puolustajien kannattaa nyt ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että ylätasolla pelataan aikaa ja toivotaan liikkeen lässähtämistä. Siksi mihinkään epämääräisiin lupauksiin ei kannata luottaa, vaan on painettava jatkuvasti päälle.
Kemijärven tehtaan jatkolle on monia mahdollisuuksia. Tehtaan toiminnan jatkamista ei tarvitse jättää riippumaan Stora Enson hallituksesta, joka haluaa maksattaa työntekijöillä laskut Pohjois-Amerikkaan tekemistään miljardien virheinvestoinneista ja pitää hintoja korkeina rajoittamalla tuotantoa.
Vanhasen hallitus voi yhtenä Stora Enson pääomistajista vaatia lopettamispäätöksen kumoamista ja tehtävissään epäonnistuneen yhtiön hallituksen vaihtamista. Jos Stora Enso ei suostu jatkamaan tehtaan toimintaa, valtiovalta voi itse jatkaa kannattavan tehtaan toimintaa tai vaatia sen myymistä uusille omistajille. Hallitus ei voi pakoilla vastuutaan tehtaan tulevaisuudesta vetoamalla tekopyhiin ja virheellisiin tulkintoihin pörssisäännöistä.
Nyt olisi myös harkittava Kemijärvi-liikkeen laajentamista koko Lappia ja miksei muutakin maata koskevaksi samalla kun mietitään myös ay-liikkeen valtakunnallisten painostuskeinojen käyttöä. Ketkä ottaisivat aloitteen toimintaryhmien perustamiseksi ensin vaikka Kemiin ja Rovaniemelle ja sitten muuallekin? Tällainen toiminta ei olisi vain solidaarisuutta kemijärveläisille, vaan kamppailua toimeentulon ja ihmisarvoisen elämän turvaamiseksi koko Suomessa ja sulun panemiseksi suuryhtiöiden ja poliittisen eliitin vastuuttomuudelle.
ERKKI SUSI