Kirjailija löysässä hirressä

Kirjailijan työt eivät oikein lyö leiville – eivät ainakaan, mikäli kirjoitat runoja ja epäkaupallista proosaa pienkustantamoille. Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnollakaan ei tämän päivän teknokraattisilla työmarkkinoilla leveillä.

Turkulainen runoilija-kirjailija Mika Terho mietti, että onhan hänellä sentään hoitajan pätevyys takataskussa. Ja hoitoalalla riittää aina duunia.

Terho meni muutama vuosi sitten töihin hoitajaksi Forssan kaupungin omistamaan kehitysvammaisten asuntolaan. Hoitotyötä riitti laidasta laitaan, mutta eihän kirjailija luonnolleen mitään mahda. Työn lomassa ja vastapainoksi syntyi tekstiä, jossa Terho kuvailee työtään ja pohtii elämänmenoa niin Niittyvillan asuntolassa kuin vapaalla, kuten Thaimaan Pattayan-lomareissuilla.

– En mennyt hoitotyöhön kirjoittaakseni paljastuskirjan alan epäkohdista tai edes keräämään materiaalia kirjaa varten, selventää Terho.

Hän vain teki sitä, mitä oli aiemminkin tehnyt: käytti omaa elämäänsä ja kokemuksiaan kaunokirjallisen, fiktiivisen teoksen materiaalina.

Niittyvilla ja syytökset

Keväällä 2014 ilmestyi Terhon kirja Niittyvilla-Pattaya all night long Enostonen kustantamana. Terho oli luonnollisesti ylpeä hengentuotteestaan, niin kuin kirjailijan kuuluukin.

Mutta eipä kestänyt kauaa, kun alkoi kuulua soraääniä. Kirjan asuntolaa koskevissa jaksoissa esiintyvät henkilöt olivat omaisten ja ilmeisesti kenen tahansa tunnistettavissa. Näin ainakin väitettiin. Terho kun oli käyttänyt kirjassaan olemassa olevien henkilöiden nimiä – tosin vain etunimiä.

Forssan kaupunki otti väitökset vakavasti. Terho pantiin viralta ja hänen niskaansa langetettiin epäilys hoitajan virkaan kuuluvan vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta.

Mokahan se oli.

Myös kustantaja säikähti ja veti kirjan pois markkinoilta, vaikka kirjan tekijää ei varsinaisesti vielä mistään syytetty, eivätkä viranomaiset vaatineet kirjan sensuroimista.

Mokahan se oli. Terho on valmis myöntämään, että harkintakyky petti ja virhe tuli tehtyä.

– En miettinyt asiaa kyllin pitkälle. Ja minulla oli hiukan lapsenomainen ajatus, että taiteilijalla on vapaus kirjoittaa mitä tahansa. Olin siinä kohtaa naiivi. Mutta pidän kiinni taiteen ja kirjallisuuden vapaudesta. Fiktiosta ei voi alleviivata lauseita, että tämä on laiton, näin ei voi sanoa.

Hän olisi ollut taipuvainen tulemaan vastaan ja esimerkiksi muuttamaan kirjan henkilöiden nimiä, mutta siihen ei enää annettu mahdollisuutta.

– Kysyin Forssan kaupungin edustajalta, että voisiko asiaa sovitella, mutta ei. Se eteni sitten omaa tahtiaan. Olisin suostunut vaikka muuttamaan nimiä, kertoo Terho.

Keskustelua kirjallisuuden ikuisuuskysymyksistä

Elokuussa 2014 Terho kutsuttiin poliisikuulusteluihin. Tilanne oli outo. Viranomaisen kanssa Terho päätyi keskustelemaan kirjastaan puolitoista tuntia, mikä on enemmän kuin mistään aiemmasta teoksestaan kirjallisissa tilaisuuksissa, messuilla tai muualla. Samalla kuulusteluissa päädyttiin kirjallisuustieteen ja -teorian kannalta ikuisuuskysymyksiin: mitä on kaunokirjallisuus, missä kulkee faktan ja fiktion raja, mitä tarkoittaa taiteilijan ilmaisunvapaus.

"Aikoinaan sensuurin kynsiin joutunut Salaman Juhannustanssit oli sentään julki ja kenen tahansa luettavissa ja arvioitavissa."

Terhon kirjaa on päässyt lukemaan ja kritisoimaan vain kourallinen ihmisiä, lähinnä Forssan kaupungin edustajia ja viranomaisia. Häntä harmittaakin, että kustantaja säikähti ja veti kirjan pois markkinoilta.

– Nyt lukijoilla ei ole mahdollisuutta itse pohtia, onko kirja syytösten arvoinen. En nyt halua verrata itseäni Hannu Salamaan, mutta aikoinaan sensuurin kynsiin joutunut Juhannustanssit oli sentään julki ja kenen tahansa luettavissa ja arvioitavissa.

Terho viittaa kuuluisaan, 1960-luvun puolessa välissä tapahtuneeseen oikeudenkäyntiin ja Salaman saamaan jumalanpilkkatuomioon, jonka Kekkonen aikoinaan armahti.

Häntä selkeästi harmittaa, että kirjallinen työ on tällä hetkellä lukijoiden tavoittamattomissa. Joku rohkeampi kustantaja olisi saattanut käyttää kirjan herättämää kohua markkinointikikkana, mutta näin ei tapahtunut.

Tuomittu jo etukäteen

Asia on nyt maannut syyttäjän pöydällä kaksi vuotta. Terhon mukaan tilanne on todella turhauttava.

"Toivoisin, että tulisi edes jonkinlainen ratkaisu: oikeusjuttu ja mahdollisesti tuomio."

– Kirja on poissa markkinoilta ja minulta menivät hoitotyöt. Toivoisin, että tulisi edes jonkinlainen ratkaisu: oikeusjuttu ja mahdollisesti tuomio. Ettei lykättäisi asioita vuosia.

Terho kokee olevansa tuomittu jo etukäteen: vaikka edes syytteitä ei ole nostettu, ovat sekä kustantaja että Forssan kaupunki hänet leimanneet syylliseksi.

– Itse katson asiaa taitelijan näkökulmasta. Kyseessä on taiteenvapaus enemmän kuin sananvapaus.

Kaupunki väittää Terhon rikkoneen virkasalaisuutta, mutta hänen mukaansa kyse on kirjallisuudesta, fiktiosta.

– Olen luonut kirjassa oman maailmani, jossa on eri henkilöitä. Minä teen taideteoksen, ja muut sanovat, että olen rikkonut vaitiolovelvollisuutta, ihmettelee Terho.

Pitkäksi venähtänyttä prosessia Terho on käsitellyt kirjoittamalla siitä kirjan – mitenkäs muuten. Turbatorin kustantamana alkuvuodesta ilmestynyt Syytetty kuvaa löysässä hirressä roikotetun kirjailijan päivittäistä elämää ja tuntemuksia.

– Yritän kuvailla poikkeuksellisessa tilanteessa olevan henkilön tajunnan tilaa, mitä hänen päässään liikkuu. Tarkoitus oli tuottaa kirjallisesti pätevää, yleisesti lukijaa kiinnostavaa tekstiä. Syytetyssä pohdin muun muassa sitä, että pitäisikö minun vain kirjoittaa ja olla tekemättä väkisin muita töitä, kertoo Terho.

Kirja oikeusvaltio-Suomesta

Terhon Syytetty-kirja on kertomus omituisesta oikeusvaltio-Suomesta, jossa faktan ja fiktion eron, kirjallisuuden perusluonteen, määrittely makaa nyt syyttäjän pöydällä. Lieneekö eräs syy jutun jämähtämiseen se, että tavallinen käräjäoikeuden syyttäjä ei osaa eikä halua alkaa määritellä asioita, joista kirjallisuustiede ei ole päässyt yksimielisyyteen vuosisataisen oppihistoriansa aikana?

Terholla kytee edelleen toiveissa saada Niittyvilla-kirja julkaistua – vaikka sitten sellaisin muutoksin, että niin kustantaja, viranomaiset kuin Forssan kaupunki olisivat kyvyttömiä sitä estämään.

Terho kuitenkin haluaa odottaa, mitä viranomaiset ja oikeuslaitos haluavat asiassa sanoa. Kirjailijan luova työ ei kuitenkaan ole jäänyt kalvavan tapahtuman vangiksi. Syytetty on tilintekoa prosessista, mutta Mika Terhon katse on jo muissa aiheissa. Ja pakkohan sen on olla, koska hoitoalalle ei tuomitulla miehellä enää ole asiaa.

Mika Terho (s. 1968)

• Paradoksi. Pikku-idis/Lukutikku 1993.
• Kokonaisnäkemys. Pikku-idis 1995.
• Kokovartalopesu. Pikku-idis 1995.
• Holopainen. Pikku-idis 1996.
• Intohimon hullu huhtikuu: runoja miehestä ja naisesta, Marjo Isopahkala & Mika Terho. Sammakko 2001.
• Alastomana: runoja. Enostone 2003.
• 90-luvun kuvat. Sammakko 2000.
• Afrikan päiväkirja. Enostone 2004.
• Intohimon hullu huhtikuu: runoja rakkaudesta, Isopahkala, Terho. Sammakko 2004.
• Kunnes taivas tulee esiin: runoja. Enostone 2005.
• Olen yksinäinen planeetta: kertomus matkasta Turku - Bangkok - Rio de Janeiro. Enostone 2007.
• Ghana: kertomus. Enostone 2010.
• Muodonmuutoksia?: Nihil Interit ry:n juhlakirja useita tekijöitä. Nihil Interit 2013.
• Niittyvilla-Pattaya All Night Long, Enostone 2014.
• Syytetty, turbator 2016.