"Kolmen suuren" varjonyrkkeilyä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 3/2007.

Ihan niin kuin tämän kaiken olisi kokenut ennenkin. Ja niin tietysti onkin. Demarit pelottelevat vaalien jälkeisellä keskustan ja kokoomuksen porvarihallituksella. Kokoomus epäilee SDP:n ja keskustan aikovan jatkaa punamultapohjalla. Keskusta manaa esiin SDP:n ja kokoomuksen sinipunahallituksen haamun. Piiri pieni pyörii.

Yhtäältä tämä peli heijastaa todellista tilannetta. Kaikkien kapitalismiin ja uusliberalismiin sitoutuneiden puolueiden linja on oikeistolaistunut ja entisestään yhdenmukaistunut. Niinpä "kolmella suurella" puolueellakaan ei ole pitkään aikaan ollut sellaisia eroja, että jonkin hallitusyhteistyö kumman tahansa toisen kanssa olisi mainittavasti vaikeampaa kuin toisen kanssa. Ristiriidat ovat lähinnä valtapoliittisia ja taktisia. Siitä peli ja pelottelu toisten kähminnästä itseä vastaan.

Toisaalta peli ja pelottelu toimii kaikkien "kolmen suuren" puolueen vaalitaktiikan vipuvartena. Sen avulla pyyhkäistään sivuun sekä muut puolueet että oma poliittinen linja.

Linjan samanlaisuus peitetään näennäiskiistelyllä. "Pääministeripuolueiden" tv-keskusteluissa tullaan käymään tylsistyttävää keskustelua siitä, kuka kenenkin kanssa vaalien jälkeen. Ja siitä, kuinka paljon lisäydinvoimaa on rakennettava ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja miten perustuslakia presidentin valtaoikeuksien osalta olisi muutettava. Sekä siitä, kuka pystyy ilmaisemaan Suomen Nato-option kaikkein epäselvimmin, vaalii parhaiten hyviä suhteita USA:n kansanmurhahallinnon kanssa ja noudattaa tiukimmin imperialismin linjaa suhteessa Venäjään.

Tätä peliä täydentävät eduskunnan niin sanotut oppositiopuolueet, vasemmistoliitto ja vihreät. "Kolme suurta" ilmoittavat haluavansa jatkaa tulevassa hallituksessa nykyistä oikeistolinjaa. Vasemmistoliitto ja vihreät haluavat tulevaan hallitukseen ilman ehtoja, siis jatkamaan tätä oikeistolinjaa. "Ehtoja" asetetaan vain siltä osin, mitä rumia asioita ollaan valmiita kirjaamaan hallitusohjelmaan, mitä toteuttamaan ilman kirjausta.

Nykymenolle tarvitaan rehellinen vasemmistolainen ja punavihreä vaihtoehto. Eduskuntaan tarvitaan SKP. Viime vuosien kokemukset kunnallisvaltuustoista osoittavat, että yksikin SKP:n valtuutettu yhdessä kuntalaisten kanssa voi saada aikaan myönteisen myllerryksen. Tämä pätee myös eduskuntaan.

(ES)