KOLUMNI: Takahuhdissa kamppaillaan
Takahuhdin palvelukeskuksen ympärillä käyty kiivas keskustelu kuvaa edustavalla tavalla Tampereen kaupungin tylyä nykylinjaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä. Alkujaan kaupunki on vain muutama vuosi sitten tehnyt päätöksen siitä, että palvelukeskus peruskorjataan ja sitä laajennetaan. Nyt kuitenkaan tämä linjaus ei enää sovi apulaiskaupunginjohtajan Päivi Sillanaukeen (kok.) ja kumppaneiden uusliberalistiseen tilaaja-tuottaja-malliin, vaan palvelukeskus pitäisi ajaa alas ja koko toimintaidea muuttaa. Perusteluina virkamiehet sanovat ylimielisesti, että kaupunki keskittyy jatkossa palvelujen sisältöön, ei seiniin. Hajautettuihin vuokratiloihin on mentävä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvin toimivat palvelut halutaan hajauttaa eri tiloihin yli puolen kilometrin päähän nykyisistä toimitiloistaan.
Palvelujen käyttäjät, erityisesti aktiivisesti asiaan kantaa ottanut Takahuhdin Kotilinnan I:n asukastoimikunta, sen sijaan sanovat, että palvelut toimivat nykyisin hyvin eikä niitä pidä siirtää pois. Takahuhdin palvelukeskuksen sijainti luonnon helmassa täyttää vanhusten omat toiveet. Nykyiset palvelut ovat 100 metrin säteellä palvelukeskuksesta ja siten myös huonosti liikkuvien ikäihmisten ulottuvilla. Heitä palvelujen käyttäjistä on noin 80 prosenttia. Ylipäätään palvelut on saatava saman katon alta, kuten tähänkin asti on tapahtunut, kuuluu palvelujen käyttäjien viesti.
Käyttäjien mielestä näkemykset vanhusten sosiaalipalvelujen hajauttamisesta ja palvelutalon lopettamisesta eivät ole suinkaan lähtöisin palvelujen käyttäjiltä, kuntalaisilta. Ajatus on pikemminkin tullut johtavilta virkamiehiltä, jotka näyttävät tietävät työpöytiensä ääressä paremmin kuin palvelujen käyttäjät, asianosaiset itse mikä heille on hyväksi. Jos palvelut hajautetaan ympäriinsä vähintäänkin 600 metrin päähän nykyisistä tiloistaan, ei moni palveluja nykyisin käyttävä pysty niitä enää käyttämään, sanovat säännöllisesti palveluissa asioivat ikäihmiset.
* * * * *^
Takahuhdin palvelukeskuksen tilanne on kuvaava esimerkki Tampereen kaupungin toimintapolitiikasta. Kysymys on jälleen kerran siitä, kuka sanoo millaisia palveluja kaupungissa kehitetään: palvelujen käyttäjät, kaupunkilaiset itse vai muutama virkamies? Ns. uuteen julkisen johtamiseen ankkuroitunut tilaaja-tuottaja – malli on kuorrutettu kauniilla puheella prosessiajattelusta, käyttäjäkeskeisyydestä, valinnanvapaudesta, joustavuudesta, monipuolisuudesta ja tarkoituksenmukaista palvelukokonaisuuksista tyylillä Päivi Sillanaukee, mutta todellisuus näyttää olevan kokonaan toisenlainen. Palvelujen käyttäjiä ei kuunnella, heidän käsityksiään ei huomioida ja hyvin toimivia palveluja ajetaan surutta alas.
Minusta tämä on väärä linja. Kyllä palvelujen käyttäjät, niiden tarvitsijat ovat juuri oikeita ihmisiä arvioimaan palvelujensa kehittämistä ja tulevaisuutta. Tämän tulee olla kaupunkimme kehittämisen lähtökohtana. Siksi pidän Takahuhdin palvelukeskuksen puolesta toimivien ikäihmisten tavoitteita hyvinä ja oikeutettuina. Juuri tällaisia aktiivisia ja rohkeita kansalaisia me Tampereella tarvitsemme. Ja tietenkin tarvitsemme myös Takahuhdin palvelukeskusta. Tulenkin tekemään kaikkeni kaupunginvaltuustossa, että palvelukeskus myös tulevaisuudessa säilyy Takahuhdissa.
Arvostan Takahuhdin puolesta kamppailevia ikäihmisiä ja pidän erityisen valitettavana Kotilinnasäätiön toimitusjohtajan, Pauli Ruoholahden (sd) röyhkeitä toimia asukkaiden etuja hyvin puolustaneen Kotilinna I asukastoimikunnan voimien hajottamiseksi. Mielestäni tällainen käytös kertoo paljon tamperelaisten sosiaalidemokraattien poliittisesta kulttuurista, ennen muuta sen puutteesta.
JARI HEINONEN
professori, kaupunginvaltuutettu (skp)