Kulttuuria: "Muista mamma, että hän ei koskaan sekaannu politiikkaan"

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta nro 24/2007

TA-Pohja; "On kyllä ihmisiä jotka sanovat, että nämä asiat pitäisi unohtaa koska ne monien varsinkin juuri vanhemman polven mielestä yhä ovat niin sanottua kuumaa tavaraa. Mutta minusta tuntuu mahdottomalta, että kansakunta voisi piilottaa itseltään niin ratkaisevan vaiheen kuin mitä tämä vuosi 1918 ylipäänsä Suomen kansalle oli.

Minä uskon, että Suomen kansa on kypsä kuulemaan totuuden itsestään sekä menneisyydestään. Ja kansakunta niin kuin yksilökin kypsyy ainoastaan todellisuuden kautta, mutta jos sitä jatkuvasti pidetään ala-ikäisenä niin todennäköisesti se sellaisena myös pysyy."

Oheiset Väinö Linnan ajatukset vuodelta 1966 ovat esillä Fiskarsin museon tämän kesän näyttelyssä nimeltä 1918 Pohja – Elämänkohtaloita vaietun sodan aikaan. Linnan sanat kuvaavat paitsi näyttelyn henkeä myös siitä saatua palautetta.

Näyttelyä toteuttamassa ollut ja sitä esitellyt, Åbo Akademissa folkloristiikkaa opiskeleva, Charlotta Berlin toteaa Tiedonantaja-lehdelle saaneensa joidenkin paikkakuntalaisten taholta muun muassa sellaista palautetta, että vuoden 1918 asioiden pitäisi jo antaa olla rauhassa.

Näyttelystä huomaakin, että sen toteuttajat ovat suurella pieteetillä pyrkineet pitämään kiinni neutraalista kerronnasta, jopa niin että paikoin olisi kaivannut räväkämpääkin otetta. Niin punaisten kuin valkoistenkin motiiveja valotetaan kumminkin oivallisesti. Näyttelyn anti avautuu nimensä mukaisesti ihmisten toiminnan ja heidän kohtaloidensa kautta. Fiskarsissa on osattu nivoa pieni ihminen osaksi jotain suurempaa. Näyttelyssä ei osoitella ketään, kävijä pohtikoon tykönään kuka kulloinkin on ollut konna, kuka sankari.

Näyttelyn fokus on Pohjassa ja läntisellä Uudellamaalla. Pohjaahan pidettiin jo 1900-luvun alkuvuosina Suomen punaisimpana paikkakuntana, jossa oli omat erityispiirteensä; "patriarkaalisesti" johdetut ruukit kun muodostivat omat pienoisyhteiskuntansa sääntöineen ja määräyksineen. Sosialististen aatteiden tulo työläisten keskuuteen oli ruukkien omistajasuvuille luonnollisesti kova paikka.

Näyttely kertoo, paitsi itse vuoden 1918 tapahtumista, myös varsin oivaltavalla tavalla luokkasotaan johtaneista tapahtumista niin valtakunnan kuin paikallistasollakin. Huolellisesti toteutettu näyttely koostuu paljosta tekstistä, erinomaisista valokuvista ja aikalaiskertomuksista. Näyttelyvitriineihin on kerätty kosolti asiakirjoja; kuulustelupöytäkirjoja, vallankumousoikeuden pöytäkirjoja ja jopa Kansanvaltuuskunnan Tiedonantaja -lehden numeroita vuodelta 1918.

Näyttelyn valokuvien joukossa on yksi todellinen harvinaisuus; saksalaisjoukkoja johtanut Rüdiger von der Goltz seisomassa vuonna 1918 Fiskarsin ruukin omistajasuvun von Julinien kanssa näiden kartanon, "Kivimuurin" rapuilla onnistuneen hirvijahdin jälkeen. Seurue vaikuttaa tyytyväiseltä paitsi onnistuneen hirvijahdin, myös ilmeisesti luokkasodan tuloksen tähden.

Luonnollisesti paikkakunnalla jahdattiin sodan päätyttyä hirvien lisäksi myös punakaartilaisia. Rankaisuretkikunnat haravoivat punaisia alueen metsistä ja naapurikunnista. Pohjan punainen maine lienee aiheuttanut sen, että juuri siellä sodan "jälkipeli oli pahinta", kuten näyttelyssä osuvasti todetaan....

ARTO TUOMINEN