Kunta- ja palvelurakenteiden muutos uhkaa hyvinvointimallia
Hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenteen muutoshanke tähtää koko kuntajärjestelmän ja hyvinvointimallin rajuun muuttamiseen. Kunnista tehdään yksityisten yritysten tavoin toimia suuria konserneja. Hanke kuvaa samalla syvää kuilua kansalaisten ja toisaalta johtavien poliitikkojen ja virkamiesten välillä.
Näin arvioi professori Jari Heinonen SKP:n keskuskomitean seminaarissa hallituksen valmistelemaa kunta- ja palvelurakenteiden "uudistusta". Tästä kovaa vauhtia ylhäältä päin runnottavasta muutoshankkeesta on tulossa ensimmäisiä suuntaviivoja jo syyskuun aikana ja päätöksiä hallitus aikoo tehdä jo ensi keväänä. Keskustan ja SDP:n lisäksi hankkeeseen ovat sitoutuneet muun muassa Kuntaliiton hallituksen yksimielisellä päätöksellä oikeiston lisäksi myös Vasemmistoliitto ja vihreät.
Raimo Sailas taas asialla
Jari Heinonen otti alustuksensa motoksi valtiosihteeri Raimo Sailaksen lausunnon: "Kuntakentän tilanne ei enää ratkea leikkauslistoilla, on pureuduttava rakenteisiin kaikilla tasoilla." (Kuntalehti 11/2005).
Tällä linjalla SDP ja Vasemmistoliitto kieltävät oman historiansa ja lähtökohtansa. Sama koskee paljolti keskustaa ja vihreitä. Kunnat ovat Suomessa tuottaneet pääosan julkisista palveluista. Samalla ne ovat yhdistäneet arjen tasolla sosiaalista, sivistyksellistä ja ekologista näkökulmaa. Heinonen pitää tätä vanhan työväenpuolueen Forssan ohjelman ja samalla eräänlaisen punavihreyden toteuttamisena.
Hyvinvointimallin muutos alkoi 1990-luvulla. Kuntalakia muutettiin niin, että kunnan tehtävänä ei enää ollut välttämättä itse tuottaa palveluja vaan järjestää niitä hankkimalla muilta. 90-luvun lainsäädäntö ilmentää ideologista käännettä hyvinvointivaltioajattelusta kohti uusliberalismia, jossa valtion ja kuntien oma rooli alettiin nähdä kielteisenä.
Kunta- ja palvelurakenteen muutos
Hallituksen nyt käynnistämän kunta- ja palvelurakenteen uudistamisen lähtökohtana on palvelurakenteiden muuttaminen ja tuottavuuden lisääminen niin, että toimintamenojen kasvu voidaan pitää nykyisen politiikan asettamissa kireissä rajoissa.
Palvelujen järjestäminen halutaan siirtää nykyistä laajemmalle väestöpohjalle, puhutaan vähintään 20 000 – 30 000 asukkaan kunnista. Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää ollaan taas uudistamassa. Palvelut halutaan tuottaa taloudellisesti tehokkaammin. Tätä tarkoittaa sitä, että kunkin pois, esimerkiksi eläkkeelle lähtevän, työntekijän tilalle tulee vain puolikas. Palvelujen tuottamistapoja muutetaan niin, että kunta tuottaa ne entistä harvemmin. Tähän liittyy kilpailuttaminen, joka on esimerkiksi seutukunnallisesti tuotettavien palvelujen kohdalla säädetty pakolliseksi.
– Kunta- ja palvelurakenteen muutoshankkeen perussisältönä on koko suomalaisen kuntajärjestelmän ja samalla hyvinvointimallin olennainen muuttaminen. Tavoitteena on markkinakunnan vahvistaminen eli kunta on konserni, jonka toiminta lähestyy yksityisten yritysten käytäntöjä, Heinonen arvioi.
Ei näyttöä tehokkuudesta
Rakennemuutos merkitsee käytännössä siirtymistä entistä isompiin yksiköihin, lähipalvelujen karsimista, ylikunnallisten toteuttamistapojen lisäämistä, kilpailuttamista ja yksityistämistä.
– Tätä linjaa voi verrata esimerkiksi kansainväliseen PISA-arvioon suomalaisen koulujärjestelmän saavutuksista, jossa valttina on maamme kouluverkon tiheys. Entä miten käy demokratian suurissa yksiköissä?
– Ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että kilpailuttaminen ja yksityistäminen johtaa tehokkuuden lisääntymiseen ja kokonaistaloudellisiin säästöihin. Se merkitsee vain rahan kierrättämistä yksityisten markkinoiden kautta ja kapitalistisen voitontuotannon alueen laajentumiseen, Heinonen totesi.
Vastarinnalla on kysyntää
Keskustan kansanedustaja ja ilmeisesti tuleva ministeri Mari Kiviniemi kiteytti suomalaisten ja muiden EU-maiden johtavien poliitikkojen ahdistuksen keväällä Suomen Kuvalehdessä: "Yhteiskunnan ongelmat on helppo tunnistaa, mutta kansalaisilta on vaikea saada hyväksyntää niiden ratkaisemiseksi".
– Kansalaisten enemmistö on yhä vahvemmin pohjoismaistyyppisen hyvinvointimallin kannalla eli haluaa kuntien tuottavan itse peruspalvelut. Sen sijaan poliittinen eliitti haluaa "uudistaa" hyvinvointimallin tekemällä siitä markkinahenkisen "pikku-Amerikan".
– Tämä ristiriita luo erinomaiset mahdollisuudet vasemmistolaisen vaihtoehdon nousulle, josta Saksan vasemmistoliiton nousu on esimerkki. Vastarinnalla on kysyntää ja erityisesti paikallispolitiikassa vastarinta tulee lisääntymään.
Heinonen näki SKP:n voivan edetä merkittävällä tavalla, jos kommunistit kykenevät muuntamaan aidolla tavalla kansalaisten ajatuksia, vastarintaa, keskustelua ja erilaisten liikkeiden ideoita sellaiseen muotoon, että niitä voidaan käyttää päätöksenteossa ja että kansalaiset myös itse kokevat voivansa vaikuttaa heitä koskeviin asioihin.
– Vasen on taas pian oikea, mukaili Heinonen vanhaa 60-lukulaista tunnusta.(TA)
* * * * *
SKP:n kunnallisseminaari Turun T-talolla lauantaina 10.9. klo 10.30 alkaen. Alustavat puheenvuorot SKP:n varapuheenjohtaja Kaija Kiessling, KTV:n toimitsija Jorma Peussa, sosiaalipäivystyksen päällikkö Olli Salin, TSIL:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen. Kysy kimppakyytejä SKP:n piireistä. Lisätietoja www.skp.fi