Nato, Suomi ja Venäjä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 6/2007.

Poliittisen eliitin edustajat ja valtamedia ovat paiskineet otsa hiessä töitä, jotta Suomi liitettäisiin Naton jäseneksi. Vaalien lähestyessä kampanja on kiihtynyt. Toisaalta puolueiden viralliset johdot antavat epämääräisiä lausuntoja hyvin tietäen, että jäsenyyttä vastustava kansan enemmistö voisi rangaista Nato-intoilusta vaaliuurnilla.

Suuri osa kansalaisista nimittäin tietää, että Nato on Yhdysvaltojen johtama ja ydinasein varustettu sotilasliitto ja että sen doktriini on entistä globaalimpi ja hyökkäyshenkisempi.

Naton johtava valtio harjoittaa aggressiivista sotapolitiikkaa, rikkoo räikeästi kansainvälisiä käyttäytymisnormeja ja suhtautuu muuhun maailmaan, myös liittolaisiinsa, piittaamattomasti. USA on myös aloittanut uuden vaarallisen ydinasevarustelun kierteen ja julistanut doktriinikseen ydinaseiden ensi-iskun. USA:n politiikka saa kavahtamaan Natoa nekin, jotka eivät muuten kavahtaisi.

Nato muodostaa parhaillaan tukikohtaverkostoa Venäjän rajoille. Länsi käyttää myös sotilaallisia keinoja pyrkiessään valtaamaan öljy- ja kaasuvaroja sekä kuljetusreittejä Lähi-idässä ja Euraasiassa. Käytännössä USA:n ja Naton ja toisaalta Venäjän välillä vallitsee kylmän sodan kaltainen tilanne. Tämä näkyy myös USA:n uuskonservatiivien jo vuosia sitten käynnistämässä Venäjän vastaisessa kampanjassa, joka on naamioitu huoleksi Venäjän demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

Nato ja sen lukuisat jäsenmaat ovat osallistuneet pommitussotaan Jugoslaviaa vastaan ja osallistuvat tälläkin hetkellä sotiin, miehityksiin ja kansanmurhiin Afganistanissa ja Irakissa. Jos USA päättää hyökätä Iraniin ja Syyriaan, USA:n johtama ja Israelin kanssa kumppanuussopimuksen omaava Nato joutuu väistämättä sotketuksi siihen, jopa ydinaseiden käyttöön ensimmäisen kerran sitten Hiroshiman ja Nagasakin.

Suuri osa niistäkin, jotka eivät tule ajatelleeksi Nato-jäsenyyttä maailmanlaajuisesta näkökulmasta, ymmärtävät, että Natoon liittyminen ei olisi Suomelle todellinen turvallisuuspoliittinen, vaan pikemminkin turvattomuuspoliittinen vaihtoehto. Naton työntyminen Suomen ja Venäjän 1 300 kilometrin pituiselle rajalle tekisi Suomesta kahden ydinasemahdin välisen rajamaan ja Naton eteentyönnetyn tukikohdan, lietsoisi väistämättä epäluottamusta kahden naapurimaan välillä ja horjuttaisi niin yleistä kuin Pohjolan ja Suomen turvallisuutta.

Paljon on niitäkin, jotka eivät niele argumenttia, jonka mukaan Natoon on liityttävä Venäjän muodostaman uhan takia. Venäjällä pelottelusta huolimatta nähdään, että Venäjä ei meitä uhkaa, sen sijaan naapuruus avaa valtavat yhteistyömahdollisuudet. Eikä Natoon pidä liittyä myöskään joidenkin tuntemattomassa tulevaisuudessa Venäjän taholta kenties tulevien uhkien varalta. Päinvastoin, Venäjän tulevaisuuden epävarmuustekijät ja halu välttää provosoimasta kielteisiä muutoksia sen politiikassa ovat Suomelle painava lisäperuste pysyä irti Natosta.

Tässäkin suhteessa oli tärkeää, että Venäjän presidentti Vladimir Putin vastasi tiedotustilaisuudessaan 1. helmikuuta Helsingin Sanomien Moskovan-kirjeenvaihtajan kysymykseen, miten hän arvioisi Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikuttavan Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Putin piti selvänä, että kaikki tietävät Venäjän suhtautumisen sotilasliittoihin yleensä ja Natoon erityisesti. Ja Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksista hän totesi: "Sotilaallisten infrastruktuurien lähentyminen Venäjän rajaa Suomen aluetta käyttäen ei edistä maidemme suhteiden ilmapiirin parantamista."

Valtamedia ja eräät poliitikot yrittivät latistaa Putinin vastauksen hokemalla, ettei siinä ollut mitään uutta, ettei Putin sentään sanonut suhteiden huononevan ja että hän tunnusti valinnan kuuluvan Suomen kansalle ja poliittiselle johdolle.

Latistajat eivät halunneet kiinnittää huomiota siihen, että Putin antoi maltillisen, mutta selvän vastauksensa entistä hälyttävämmässä kansainvälisessä tilanteessa ja myös tilanteessa, jossa Nato-kampanja ja Venäjän vastainen kampanja kilpailevat maassamme kiihkeydessä.

"Riippumaton" kolumnisti Olli Kivinen antoi Putinia kommentoidessaan tästä näytteen: "Totta kai Moskova edistää mahdollisuuksiensa mukaan kehitystä, jossa kaksi sen länsinaapureista eli Valko-Venäjä ja Suomi lähenevät vapaaehtoisesti "lähiulkomaan" asemaa. Sehän tarjoaa Venäjälle mahdollisuuden säilyttää menneisyyden sananvaltansa naapureiden asioissa."

Venäjällä pelottelu on tästä eteenpäinkin ainoa keino, jolla Nato-propagandistit voivat toivoa sumentavansa suomalaisten järjen.

(ES)