Natoa ja oikeistoa vastaan

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 3/2006.

Presidentinvaaleissa on ennen muuta kyse Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta ja Kokoomuksen Sauli Niinistö ajaa Suomea Natoon.

– Niinistö on kovan oikeistopolitiikan edustaja. Hän on valmis romuttamaan yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän, yksityistämään yhä laajemmin julkiset palvelut ja ajamaan globaalin kapitalismin etuja työväen oikeuksien kustannuksella, toteaa SKP:n pääsihteeri Arto Viitaniemi ensimmäisellä kierroksella käydyn keskustelun perusteella.

Tarja Halonenon ilmoittanut, ettei hän näe aihetta Natoon liittymiselle. Hän puhuu myös julkisten palvelujen ja työehtosopimusjärjestelmän puolesta sekä korostaa globaalia vastuuta.

Viitaniemen mielestä edessä olevalla toisella äänestyskierroksella, jossa on kyse valinnasta kahden ehdokkaan välillä, on työväenliikkeen ja rauhanliikkeen tavoitteita tärkeänä pitävien helppo tehdä valinta Halosen hyväksi.

Ensimmäisen kierroksen vaalitulosten perusteella näkyy selvästi, että Niinistöllä ja Halosella on paljolti toisistaan poikkeavat kannattajaryhmät. Niinistö pärjäsi parhaitten rikkaitten ja suurituloisten asuinalueilla ja Halonen keräsi eniten ääniä lähiöistä ja työväestön asuinalueilta. – Tässä näkyy se, että ihmisten mielissä jako oikeiston ja porvarien ja vasemmiston ja työväestön välillä on oikeasti olemassa. Sitä ei iskulauseilla voida poistaa.

Ainakin vasemmistolaisten keskuudessa toivotaan tietysti, että Tarja Halonen uskaltaisi luottaa enemmän kansalaisten enemmistön Natoa, EU:n vallan lisäämistä ja yksityistämispolitiikkaa vastustaviin mielipiteisiin.

– Kamppailua näissä ja muissa kysymyksissä onkin voimistettava myös ammattiyhdistysliikkeessä, kansalaistoiminnassa ja esimerkiksi kunnissa, joissa tehdään tänä vuonna isoja ratkaisuja julkisten palvelujen ja kunnallisdemokratian tulevaisuudesta, sanoo Viitaniemi

Hän arvioi, että vaikka presidentillä ei ole enää paljoa sisäpoliittisia valtaoikeuksia, on näissä vaaleissa kyse myös hallituspolitiikasta. Kokoomus pyrkii avaamaan presidentinvaaleissa itselleen tietä myös hallitukseen. Toisaalta ihmisten myös presidenttiin kohdistamat toiveet hyvinvointivaltiosta edellyttävät hallituspolitiikan suunnan muutosta. Näin ollen keskustelu ja linjataistelu ei pääty presidentinvaaleihin, vaan jatkuu myös tulevissa eduskuntavaaleissa.

– SKP:n poliittisessa toimikunnassa todettiin, että puolue nostaa omissa eduskuntavaalivalmisteluissaan keskusteluun muun muassa vaatimukset Suomen pitämisestä erossa Natosta ja EU:n taistelujoukoista, EU:n perustuslakiin liittyvin tavoitteiden ja palveludirektiivin torjumisesta sekä julkisten palvelujen ja kunnallisen itsehallinnon turvaamisesta, toteaa Arto Viitaniemi.

"Vastakkainasettelun aika on nyt"

Tuottaja ja kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki on vahvasti mukana Tarja Halosen vaalikampanjassa. Toinen kierros ei hänelle ollut yllätys, vaikka tilanne hieman harmittaakin.

– Yllättävämpää oli se, miten Halosen kannatus pysytteli koko edeltävän vuoden ajan yli 50 prosentin lukemissa, tuumii Pajamäki.

Vaaliteemoissa on Pajamäen mielestä keskitytty liikaa epäolennaisuuksiin. Erityisesti Sauli Niinistön lanseeraamat käsitteet kummastuttavat.

– Niinistön "eurooppalainen Nato" ei tarkoita yhtään mitään. Se on samalla tavalla historiaton käsite, kuin Euroopan Yhdysvallat, Pajamäki muistuttaa.

Suomella ei turvallisuuspolitiikassa ole mitään anteeksipyydettävää.

– Tarja Halonen on osuvasti todennut, ettei Suomen tarvitse todistaa kriisinhallintavalmiuksiaan kenellekään.

Osku Pajamäen mukaan Niinistö yrittää tarkoituksella hämmentää äänestäjiä puhumalla "työväen presidentistä" ja siitä, miten "vastakkainasettelun aika on ohi."

– Päinvastoin, vastakkainasettelun aika on nyt, kuvaa Pajamäki toisen vaalikierroksen tunnelmia.

Hänen mukaansa "eurooppalaista Natoa" ei ole olemassa, joten ne puheet voidaan lopettaa.

– Suomella ei ole mitään paineita liittoutua sotilaallisesti, korostaa Pajamäki. Nyt Halosella on mahdollisuus selkeyttää Suomen turvallisuuspoliittinen paikka.

Tarja Halonen on tuttu valinta, toisin kuin vauhtisokeudesta kärsivä, puolelta toiselle poukkoileva Niinistö.

– Halonen tunnetaan sekä poliitikkona, että ihmisenä läpikotaisin. Niinistöä ei tunne kukaan. Kuka on Niinistö? kysyy Pajamäki.

Halosen valttikortteja ovat Pajamäen mielestä juuri kovan tason ulkopoliittinen osaaminen ja kansainvälisen politiikan tuntemus.

Uudellenvalintaan pitäisi riittää se, että Halonen saa kyllin selkeästi tuotua esiin omat näkemyksensä liittoutumattomuudesta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Tähän mennessä siinä ei ole kunnolla onnistuttu.

– Toimittajien tehtävä on pitää keskustelu oikeilla raiteilla, summaa Osku Pajamäki.

Parempia perusteluja tarvitaan

Markku KangaspuroSuomen Rauhanpuolustajista pitää mielenkiintoisena sitä, miten Niinistö on avoimesti lähtenyt tukemaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Tähän mennessä on myös Halosen esityksessä parantamisen varaa.

– Turvallisuuspoliittisissa keskusteluissa on annettu sisällöllisesti huonoja argumentteja ja on linnottauduttu hallituksen turvallisuuspoliittisen selonteon taakse, Kangaspuro sanoo.

Suomen ulkopoliittinen linja on Kangaspuron mukaan edelleen iso kysymys, josta on kyllä syytä keskustella. Häntä harmittaa itäiselle naapurillemme annettu rooli keskusteluissa.

– Venäjä on yhä meille lähinnä vain uhkakuva. Keskusteluissa nousee aina esiin suomalaiskansallinen sotahistoria, Kangaspuro miettii. Hän lisää, että meillä voi olla montakin syytä esittää kritiikkiä Venäjää ja sen poliitista tilannetta kohtaan. Venäjä ei kuitenkaan voi olla syy esimerkiksi sotilaalliselle liittoutumiselle.

Markku Kangaspuro on yhtä mieltä Niinistön kanssa siitä, että Nato on muuttunut. Tulkinta muutoksen suunnasta on kuitenkin toinen.

– Ei Nato ainakaan parempaan suuntaan ole mennyt. Niinistön "eurooppalainen Nato" on puolestaan aika köykäinen käsite, sanoo Kangaspuro.

Tarja Halosen puheenvuoroissa on rauhanliikkeen kannalta vielä toivomisen varaa. Kangaspuro toivookin, että Halonen jatkossa esittäisi kunnollisia perusteluja näkemyksilleen. Hänen mielestään selkeitä turvallisuuspoliittisia kantoja ei vielä ennen ensimmäistä äänestyskierrosta tuotu esille, mutta pelin kovetessa ne on pakko julkistaa.

Rauhanliikkeen näkökulmasta valinta kahden ehdokkaan välillä on kuitenkin helppo.

– Annan tukeni Tarja Haloselle. Edustamme monissa yhteiskunnallisissa asioissa samoja näkemyksiä, kiteyttää Markku Kangaspuro.

MARKO KORVELA