Pääkirjoitukset
Tähän asti olemme vain nähneet kuvia siitä, miten
miehittäjät tappavat irakilaisia. Tai miten he painavat sotilassaappaillaan
pidätettyjen kasvot tomuun. Ja olemme ihmetelleet, eivätkö
miehittäjät tajua, että se on hirvittävin häväistys
mitä arabille voidaan tehdä.
Nyt maailman mediassa on jo viikon ajan näytetty kuvia, jotka saavat
kasvojen tomuun painamisen kalpenemaan. Kuvia amerikkalaisten ylläpitämästä
Abu Ghraibin vankilasta ja brittien valvomasta Basran vankilasta. Kuvia,
joissa alastomiksi riisutut vangit pakotetaan muodostamaan pyramideja, simuloimaan
suuseksiä ja masturboimaan, joissa heidän päälleen virtsataan,
joissa heihin on kiinnitetty sähköjohtoja ja joissa heidän
kimppuunsa usutetaan koiria. Kuvia, joissa naureskelevat miehityssotilaat,
myös naiset, häpäisevät alastomia vankejaan.
Nyt meillä on todisteita siitä, että kiduttamisella ja
häpäisemisellä ei miehitetyssä Irakissa ole mitään
rajoja.
Nuo kuvat ovat muuttaneet kaiken. Arabi- ja muslimimaailmassa inho ja
viha miehittäjiä kohtaan ei enää sammu. Miehittäjät
voivat lopullisesti haudata haaveensa "irakilaisten mielten ja sydänten
valloittamisesta". Sota sillä rintamalla on peruuttamattomasti
hävitty. Myös USA:n suuri yleisö, joka on yritetty pitää
pimennossa miehityksen todellisuudesta, joutuu nyt kauhistuen katsomaan
totuutta silmästä silmään.
USA:n ja Britannian johto on yrittänyt rajata vahingon suuruutta
selittämällä, että kyse on yksittäisten reserviläisten
törkeilystä ja kurittomuudesta. Mutta jatkuvasti paljastuu uusia
tietoja, joiden mukaan nyt julkaistut kuvat ovat vain jäävuoren
huippu. Vankien kiduttaminen ja häpäiseminen, myös raiskaaminen
on ollut laajaa ja systemaattista, sitä on harjoitettu koko miehityksen
ajan, ja se on tapahtunut sotilastiedustelun ja CIA:n ohjauksessa ja korkeimman
miehitysjohdon tieten. Siinä on ollut mukana myös yksityisten
amerikkalaisten palkkasoturifirmojen henkilökuntaa. Monilla näistä
firmoista on kiinteät yhteydet Bushin hallintoon. Tuntematon määrä
vankeja on kidutettu ja pahoinpidelty kuoliaaksi niin Irakissa kuin Afganistanissakin.
USA:n puolustusministeri Donald Rumsfeld keksi nimittää paljastanutta
toimintaa "epäamerikkalaiseksi". Mikään ei voisi
olla kauempana totuudesta. Kiduttaminen, sadismi ja tappaminen on yhtä
amerikkalaista kuin omenapiirakka. Se alkoi jo, kun Amerikkaa valloitettiin
ja alkuperäisväestöä tapettiin sukupuuttoon. Ja se on
jatkunut siitä asti.
Vietnamissa amerikkalaisjoukkojen hirmuteot ja kidutukset olivat arkipäivää.
My Lain teurastuksesta on puhuttu paljon, mutta vastaavia oli muitakin.
Esimerkiksi vuonna 1967 Tiger Force -joukot järjestivät Vietnamissa
siviilien joukkoteurastuksen. Sotilaat puhkoivat raskaana olevien naisten
vatsoja ja leikkasivat uhreiltaan päänahkoja ja korvia. Korvista
tehtiin kaulariipuksia. The Blade -lehti paljasti tapauksen vasta lokakuussa
2003.
Jo 1980-luvun loppuun mennessä CIA:n eri puolilla maailmaa johtamissa
salaisissa operaatioissa lasketaan kuolleen yli kuusi miljoonaa ihmistä.
USA on ylläpitänyt ja ylläpitää Latinalaisen
Amerikan äärioikeistolaisille tarkoitettua kouluakin, La Escuela
de las Americas, lempinimeltään "Kidutuksen koulu",
jonka pääoppiaine on kiduttaminen ja tappaminen.
USA:n johtava rooli Chilen vallankaappauksessa sekä chileläisten
kiduttamisessa ja tappamisessa on tunnettu.
Väli-Amerikassa 1980-luvulla USA organisoi diktatuurihallitusten
kuolemanpartioita ja johti Nicaraguan vastaista kontraterrorismia. Ei liene
sattuma, että tuolloin näissä puuhissa USA:n Hondurasin-lähettiläänä
kunnostautunut John Negroponte on vastikään nimitetty suurlähettilääksi,
tosiasiassa uudeksi miehitysjohtajaksi Irakiin. Irakin "turvallisuusjoukkojen"
neuvonantajana nyt toimiva James Steele puolestaan oli USA:n korkein upseeri
El Salvadorissa 1985, jolloin USA:n tukema hallinto tappoi yli 1 500 siviiliä
ja kidutti tuhansia.
Afganistanin sodan aikana amerikkalaisten valvonnassa kidutettiin tukehduttamalla
hengiltä ja ammuttiin tuhansia talebanvankeja joukkomurhassa, jonka
irlantilainen filmintekijä Jamie Doran on tarkoin selostanut dokumentissaan
Convoy of Death, Kuoleman saattue.
Nämä vain muutamia otoksia USA:n "saavutuksista".
Sodat ja miehitykset raaistavat sotilaita. Ja jos rasismi on heille kotiympäristössä
arkipäivää, totta kai se ilmenee myös sodissa ja miehityksissä
vierailla mailla. Mutta ylipäänsä sotilaat tekevät mitä
johtajat käskevät. Syyllisyydessäänkin myös he
ovat uhreja. Irakinkin tapauksessa varsinaisia syyllisiä ovat George
W. Bush, Tony Blair ja heidän taustavoimansa, jotka veivät maansa
rikolliseen sotaan ja miehitykseen. (ES)
Professori J. P. Roos perusteli vappuna Helsingin Sanomissa, miksi EU-parlamentin
vaaleissa ei pidä äänestää.
Mutkat oikaisten perustelu oli se, että EU-parlamentti on unionin
epädemokraattisen järjestelmän ainoa demokraattinen viikunanlehti,
jonka myönteiseen kehitykseen ei ole juurikaan mahdollista vaikuttaa.
"Siksi on järkevintä pyrkiä siihen, että se näennäinen
demokraattinen legitimiteetti, joka EU:lla vielä on, kutistuu mahdollisimman
vähiin. Tämä voi tapahtua parhaiten niin, että mahdollisimman
moni jättää äänestämättä. Vain tätä
kautta voidaan estää EU:n vääjäämätön
eteneminen määrääväksi, mutta kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien
ulkopuolella olevaksi toimijaksi."
Roosin kritiikki on sinänsä oikeaa, eikä hänen esittämästään
näkökulmasta todellakaan kannata äänestää.
Eikä missään tapauksessa kannata äänestää
mitään puoluetta, joka pitää yllä EU:n "demokraattista
viikunanlehteä", haluaa vahvistaa sen "näennäistä
demokraattista legitimiteettiä" ja jopa edistää EU:n
etenemistä määrääväksi ja yhä enemmän
kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevaksi toimijaksi esimerkiksi
hyväksymällä sen perustuslain ja militarisoimisen. Ei myöskään
kannata äänestää mitään "hyvääkään"
ehdokasta, jolle annetut äänet menevät tuollaisen puolueen
laariin.
Parempi on jättää äänestämättä.
Eri asia on, voivatko suomalaiset äänestämättä
jättämällä kutistaa EU:n "näennäistä
demokraattista legitimiteettiä" ja pysäyttää sen
kielteisen kehityksen. Vai onko EU:n mahtajille ja Suomen hallitukselle
samantekevää, miten alhaiseksi äänestysprosentti jää,
kunhan ne vain saavat riittävän tuen jatkaakseen linjallaan? Tulkitsevatko
ne alhaisen prosentin piittaamattomuudeksi tai tyytyväisyydeksi?
Toinen toimintalinja on äänestää sellaista puoluetta,
joka vastustaa koko EU:ta, sen militarisoimista ja perustuslakia, vaatii
perustuslain alistamista kansanäänestykseen eikä salaa, että
sen tavoitteena on Suomen irrottaminen EU:sta. Eli puoluetta, joka on olennaisissa
asioissa vaihtoehto ja aktiivisen protestin kanava ja jolle annettuja ääniä
voi tulkita vain yhdellä tavalla. Sellainen puolue on olemassa: SKP.
(ES)
Viime kuussa TV1:n ohjelma A-piste julkisti tietoja Suomen armeijan johdon
yhteyksistä USA:n armeijaan kylmän sodan aikana. Entiset upseerit
kertoivat aivan avoimesti, kuinka Suomea ja Neuvostoliittoa koskevia tietoja
luovutettiin USA:lle maan korkeimman poliittisen johdon tietämättä.
Viime vuosina on kovasti metsästetty muun entisen DDR:n arkistoista
tietoja suomalaisista, jotka ovat luovuttaneet salaisia tietoja vieraalle
valtiolle.
Eikö kukaan uskalla nyt sanoa, että maanpetoksellisesta toiminnastahan
tuossa upseerien USA-yhteistyössä oli kysymys? Eikö siitä
pitäisi nostaa syytteitä? (ES)