Pääoma lähti - palkkamaltti jäi
Suomalaiset yritykset investoivat kotimaahansa vähän, vaikka rahoitusresursseja on aikaisempaa enemmän. Pääomat pakenevat ulkomaille: ajanjaksolla 1995-2003 yritysten varoista noin 40 miljardia euroa käytettiin ulkomaisiin sijoituksiin. Tämä on luonut yli 200 000 työpaikkaa maamme rajojen ulkopuolelle. Suomesta on näin tullut pääomaa vievä maa.
Yritysten voitot ovat olleet selvästi tärkein rahoituksen lähde. Osakeantien ja velan merkitys on ollut varsin vähäinen.
Pääomien ulosmarssi ja sen mittavuus käy ilmi Ritva Pitkäsen ja Pekka Sauramon viime viikolla ilmestyneestä Pääoman lähtö - suomalaisten yritysten kansainvälistymine ja tulopolitiikka -kirjasta.
Raportissa arvioidaan, miten yritysten kansainvälistyminen voi muovata Suomen tulopoliittista järjestelmää ja erityisesti työmarkkinajärjestöjen välisiä suhteita. Mahdollisuus pääoman vientiin voi hankaloittaa työmarkkinaneuvotteluja, koska se lisää epävarmuutta palkkaratkaisujen taloudellisista seurauksista.
Kultamunasta pääoman lähtöön
Eläkepäivillään tutkijaksi ryhtynyt Ritva Pitkänen opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa kansantaloutta, mutta siirtyi yritystalouden puolelle ja valmistui lopulta tilintarkastajaksi.
Päivätyönsä ohella Pitkänen pohti pitkään sitä, pystyykö yritysten tilinpäätöksistä tekemään kansantaloudellisesti merkittäviä päätelmiä vai palvelevatko ne vain yksittäisten yritysten tarpeita. Eläkkeelle jäätyään hänelle jäi aikaa tutkia asiaa tarkemmin. Vuonna 2003 ilmestyikin Pitkäsen tutkimus Minne katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla. Siinä hän selvitti, miten suomalaisten teollisuusyritysten 1990-luvulla tahkoamat voitot käytettiin pääasiassa ulkomaisiin yritysostoihin tai jaettiin osinkoina omistajille.
Palkansaajien tutkimuskeskuksen erikoistutkija Pekka Sauramo kiinnostui Pitkäsen työstä ja pyysi hänet mukaan Suomen Akatemian tutkimusohjelmaan. Sauramo itse oli tutkinut niin sanotun funktionaalisen tulonjaon kehitystä työn ja pääoman välillä.
Näin Pitkäselle tarjoutui mahdollisuus jatkaa siitä, mihin edellisessä tutkimuksessa oli päädytty.
Talouden murros
Ritva Pitkäsen mukaan Suomessa ei ole välttämättä ymmärretty, miten talous on sotien jälkeen muuttunut. On otettava huomioon historiallinen perspektiivi. Hän muistuttaa, miten globalisaatio oli voimakasta 1800-luvun puolivälistä aina maailmansotiin asti. Sotien jälkeen alkoi sääntelyn aika, josta ollaan 1970-luvulta asti siirrytty jälleen kaupan vapauttamisen ja kansainvälistymisen suuntaan.
– Tutkimuksessa on peilattu koko Suomen talouskehitystä sotien jälkeiseltä ajalta, kertoo Pitkänen. 1990-luvulla alkoi talouden murrosvaihe, jonka taustalla kummittelee globalisaatio.
– Monet tärkeät asiat taloudessa ovat muuttuneet. Suomessa ei investoida, mutta toisaalta maksetaan valtavia osinkoja. Ulkomaille menee paljon rahaa suorina sijoituksina. Samanaikaisesti työttömyys on korkealla.
Tutkimuksessa osoitetaan ensimmäistä kertaa investoimisen, osingonmaksun ja ulkomaille sijoittamisen väliset määrälliset suhteet. Tutkija itsekin yllättyi ulkomaille sijoittamisen voimakkuudesta.
– Esimerkiksi palvelualoilla esiintyvät sijoitukset ulkomaille olivat paljon suurempia kuin mitä osasin odottaa, kertoo Pitkänen.
Suomalainen tulopolitiikka
Kirjan julkistamistilaisuus noteerattiin laajasti mediassa. Suurinta huomiota saivat tutkimuksen ja tulopolitiikan kytkökset.
Pitkänen puhuu, miten todellinen talouspoliittinen tilanne on kätketty ikäänkuin savuverhon taakse.
– Työmarkkinaneuvotteluissa on kaiken aikaa puhuttu siitä, että tarvitaan palkkamalttia, jotta yritykset voivat luoda työpaikkoja. Tosiasiassa rahoja ei kuitenkaan investoida Suomeen. Tämä ei ole ollut selvästi tiedossa aiemmin, tähdentää Pitkänen.
Juuri tietoisuuden lisääminen on Ritva Pitkäsen mukaan nyt julkaistun tutkimuksen tärkein tehtävä.
– Meidän on tiedettävä, minkälaisessa maailmassa ja millä pelisäännöillä nykytaloudessa toimitaan.
Globaalissa kapitalistisessa talousjärjestelmässä toimii syö tai tule syödyksi -periaate. Kun lähdetään liberalisoimaan ja vapauttamaan rahoitusmarkkinoita ei suomalaisilla yrityksilläkään ole muuta vaihtoehtoa kuin kansainvälistyminen ja yritysostot.
Tutkimusta ja sosiaalifoorumeja
Ritva Pitkänen aikoo jatkossakin viettää aikaansa tutkimuksen parissa.
– Yksi esille noussut, kiinnostava kysymys on se, millä tavalla nämä ulkomaiset sijoitukset ovat tuottaneet verrattuna Suomessa tapahtuvaan liiketoimintaan.
Pitkänen on myös ollut mukana Suomen sosiaalifoorumien valmisteluissa.
– Sosiaalifoorumin ja Attacin tapaiset kansalaistoimijat voivat tuoda esille vaihtoehtoja. Jokainen toimii omassa maassaan asioiden parantamiseksi, mutta tarvitaan yhteinen, kansainvälinen näkökulma. Eräs hyvä esimerkki on kansainvälinen valuutanvaihtovero. Se ei yksin ratkaise kaikkia maailmantalouden ongelmia, mutta voi olla yhteinen, demokraattisten kansalaisliikkeiden ajama vaatimus, pohtii Pitkänen.
MARKO KORVELA
* * *
ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITON VALHEET
Työnantajat ovat viime vuosina sitouttaneet ay-liikkeen maltillisiin palkkaratkaisuihin työpaikkojen nimissä. Alhaisten palkkojen on ajateltu innostavan suomalaisia yrityksiä investoimaan kotimaiseen teollisuus- ja palvelutuotantoon.
Ritva Pitkäsenja Pekka Sauramon tutkimus Pääoman lähtö osoittaa, että palkkamaltti ei välttämättä johda niin hyvään työllisyyteen kuin ay-liikkeen edustajat toivovat. Tilanne voi itse asiassa olla päinvastainen.
Voidaan aivan aiheellisesti kysyä, olisiko kunnon palkankorotuksia suosiva linja lisännyt ostovoimaa, nostanut kotimaista kulutusta ja sitä kautta luonut lisää työpaikkoja. Tutkijat itse eivät halua antaa suoraa vastausta.
– Teoriassa on mahdollista, että työllisyyskehitys olisi ollut myönteisempää, jos ne rahat olisivat jääneet Suomeen joko investointeina tai kanavoituneina kotitalouksien tuloiksi, sanoi Pekka Sauramo kirjan julkistamistilaisuudessa tammikuun alussa.
Tutkimustulosten vääristelyä
Elinkeinoelämän keskusliiton apulaisjohtaja Eeva-Liisa Inkeroinen ehti tuoreeltaan kommentoimaan Pitkäsen ja Sauramon tutkimustuloksia. Taloussanomille antamassaan haastattelussa Inkeroinen kiistää, että investointien ja palkkojen vertailussa olisi järkeä. Hänen mukaansa ulkomaille sijoittaneet yritykset ovat lisänneet eniten työllisyyttä Suomessa eikä investointeihin sisälly tuotannon lopettamista kotimaassa.
EK:n omien tutkimusten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Itse asiassa kansainvälisille markkinoille suuntautuneet yritykset vähensivät sekä koko että tuotannollista henkilöstöään Suomessa, vaikka yritykset kasvoivat ulkomaisten investointien ansiosta selvästi keskimääräistä enemmän. Tämä käy ilmi Jyrki Ali-Yrkön, Mika Pajarisen ja Pekka Ylä-Anttilan tutkimuksesta, jossa aineistona on käytetty EK:n itse yrityksille tekemää kyselyä vuodelta 2003. Tulokset esitellään viime marraskuussa ilmestyneessä, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen ETLAn julkaisemassa Mistä talouskasvu syntyy? -raportissa.
Ei ole selvää, valehteleeko EK:n apulaisjohtaja vai eikö hän ole perillä oman laitoksensa tekemistä tutkimuksista. Päinvastoin, Inkeroinen vaatii jatkossakin palkkamaltin säilyttämistä, jotta Suomi pärjäisi edes nykyisellä tavalla kansainvälisessä kilpailussa. (MK)