Pallasojan perhe kiittelee julkisia palveluja ja laadukasta koulujärjestelmää. Tuleva sote-uudistus hirvittää, eikä Sipilän hallituksen politiikka muutenkaan saa ruusuja.
Paras mahdollinen Pulkkinen
28.10.2016 - 09:15
Riikka Pulkkinen (s. 1980) on suomalaisen kirjallisuuden kärkinimiä. Pulkkisen viimeisin teos Paras mahdollinen maailma (Otava 2016) kietoutuu Berliinin muurin murtumisen ympärille. Kirjan päähenkilö on Aurelia, joka joutuu vaativan näytelmäprojektin kautta kohtaamaan oman ja perheensä menneisyyden: mitä Berliinissä oikein tapahtui vuosia sitten?
Paras mahdollinen maailma kertoo muureista ja rajoista, niiden murtumisesta ja katoamisesta. Toisaalta siinä missä yksi muuri sortuu, rakentuu toisaalla lisää. Pulkkisen mukaan uutuuskirjan tärkeitä teemoja ovat puheen ja puhumisen kritiikki, toiselle ihmiselle puhumisen vaikeus, poliittisen puheen viimekätinen arkipäiväisyys, populismi, mielipiteiden tasavertaisuus ja jatkuva eripura, politiikan purkautuminen puhekiistaan.
Pulkkisen esikoisteos Raja ilmestyi vuonna 2006 kymmenen vuotta sitten. Raja sai hyvän vastaanoton. Se oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana ja sai Kaarlen palkinnon. Teos käsittelee rankkaa teemaa: eutanasiaa eli armomurhaa.
Kirjailija ”häpeäkuopassa”
Pari vuotta esikoisen ilmestymisen jälkeen Pulkkinen vajosi omien sanojensa mukaisesti ”häpeäkuoppaan”. Kirjailijaa nolotti: tulikohan kirjoitettua liian suorasukaisesti, liian avoimesti?
Kaikkea kirjoitettua tekstiä ei tarvitse käyttää – tekstillä voi kokeilla ja tekstiä voi myös hylätä.
Samalla Pulkkinen koki vaikeuksia toisen kirjan kirjoittamisessa. Esikoisen menestys aiheutti paineita. Toisaalta hän oivalsi jälkeenpäin, kuinka kiitollisessa asemassa kuitenkin oli: kaikki kirjailijat eivät saa palautetta teoksistaan juuri ollenkaan.
Pulkkinen myös oppi kirjoittajalle tärkeän huomion: kaikkea kirjoitettua tekstiä ei tarvitse käyttää – tekstillä voi kokeilla ja tekstiä voi myös hylätä.
Pulkkisen toinen romaani Totta ilmestyi vuonna 2010. Se oli Finlandia-palkintoehdokkaana ja sai kansainvälistä huomiota. Totta oli Frankfurtin kirjamessuilla 2010 koko kirjamaailman huomion keskipisteenä. Romaani on tähän mennessä julkaistu jo 17 maassa.
Pulkkiselta on ilmestynyt myös muukalaisuuden teemoja käsittelevä Vieras (2012) sekä astetta kevyempi, Kauneus & Terveys -lehteen vuonna 2010 kirjoittamaan viihteelliseen jatkokertomukseen perustuva romaani Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (2014).
”Olen entistä virkamiesmäisempi kirjailija!”
Kun tasavuosia on esikoisesta kulunut, on hyvä hetki pohtia, mikä kirjoittamisessa on muuttunut näiden kymmenen vuoden aikana.
– Suurin muutos on, että minulla on nykyään kolmivuotias lapsi. Kirjoitan toisella tavalla. Ajankäyttöni on rajallista. Olen tänä syksynä huomannut, että minusta on tullut entistä ”virkamiesmäisempi” kirjailija, naurahtaa Pulkkinen.
Hän ylistää suomalaista hyvinvointivaltiota ja kunnallista päivähoitoa, joka mahdollistaa kirjoittajalle työrauhan ainakin osaksi päivää. Kirjojen lisäksi muun muassa kolumneja
– Kunnallinen päivähoito on naisten näkökulmasta todella emansipatorinen juttu!
Lue koko haastattelu tänään ilmestyneestä Tiedonantajan numerosta 39/2016.
Kirjoittajan artikkelit
Marjaliisa ja Seppo Hentilän uutuuskirja perehdyttää saksalaiseen Suomeen 1918.
Sipilän hallituksen puliveivaukset ovat omiaan heikentämään entisestään ihmisten luottamusta hallitukseen ja parlamentaariseen politiikkaan.
- ‹ edellinen
- 20 / 168
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kulttuuri
Voiko taide olla vapauttavaa, jos sen rahoitus perustuu sortoon? Elokuvien jakeluyhtiö Mubi on joutunut kansainvälisen taiteilijayhteisön hampaisiin saatuaan 100 miljoonan dollarin sijoituksen Sequoia Capitalilta — pääomasijoittajalta, joka rahoittaa Israelin sotateknologiaa ja hyötyy Gazan kansanmurhasta. Taiteen kentällä käydään nyt luokkataistelua: voiko kulttuuri todella palvella työväenluokkaa ja sorrettuja, jos sen taustalla vaikuttavat globaalin pääoman intressit? Mubin tapaus paljastaa, kuinka kulttuurituotanto kytkeytyy yhä tiukemmin kansainväliseen rahoituslogiikkaan, jossa taide uhkaa muuttua pelkäksi pääoman kulissiksi. Kysymys kuuluu: kenen ääni saa kuulua, ja kenen kustannuksella?
Brasilian rauhanliikkeen ikoni Socorro Gomes esitti polttavan marxilaisen puheenvuoron Caracasin kansainvälisessä rauhanseminaarissa Venezuelassa (25.7.). Puheessaan rauhanveteraani piirtää maailmankuvan imperialismin väkivallasta, hegemonian murentumisesta ja kansainvälisen solidaarisuuden välttämättömyydestä.
Miksi etuoikeutettu, keskiluokkainen nuori kykeni sanomaan ääneen sen, mitä moni työväenluokkainen ei enää uskalla? Politiikan tutkija Angelina Giannopoulou väittää Transform! Europen julkaisussa, että Greta Thunbergin radikaali ilmastoaktivismi ei ollut vain huuto ilmastokriisin edessä, vaan suora haaste pääoman valta-asemalle ja yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle. Kun nuoret kieltäytyvät neutraaliudesta ja yhdistävät kamppailunsa kolonialismin, rasismin ja sosiaalisen eriarvoisuuden vastaiseksi liikkeeksi. Paljastivatko nuoret myös vasemmiston kyvyttömyyden tunnistaa omaa luokkasokeuttaan.
Kommentit (0 kpl)
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.