Ranskan levottomuudet
Maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat jo kaksi viikkoa liikehtineet ja mellakoineet Pariisin alueella ja muissakin Ranskan kaupungeissa. Mellakointi on kehittynyt maanlaajuiseksi kapinoinniksi rodullista ja yhteiskunnallista syrjintää, työn puutetta ja kurjia asumisoloja vastaan. Tämä on ymmärrettävä, niin tuomittavaa kuin viattomiin sivullisiin kohdistuva väkivalta ja vahingonteko onkin.
Hallitusten uusliberalistinen politiikka on jo pitkään pahentanut työttömyyttä sekä heikentänyt sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja, mistä ovat joutuneet kärsimään varsinkin muutenkin huonoimmassa asemassa olevat maahanmuuttajat.
Mutta sen sijaan, että nykyinen oikeistohallitus olisi vastannut levottomuuksiin asianmukaisesti, sen sisäministeri Nicolas Sarcozy heitti vain bensiiniä liekkeihin nimittelemällä mellakoitsijoita "roskaväeksi" ja syyllistämällä kokonaisten kaupunginosien asukkaita.
Viime tiistaina hallitus sitten osoitti neuvottomuutensa kaivamalla koipussista Algerian sodan aikaisen poikkeustilalain sekä kutsumalla kaduille lisää poliiseja ja santarmeja. Kommunistinen puolue tuomitsi poikkeustilan julistamisen "järjettömänä ja tehottomana provokaationa". Porkkanaksi luvattiin joitakin työttömyyteen, koulutukseen ja asumiseen liittyviä toimenpiteitä, niistäkin osa sellaisia, joissa hallitus vain peruu omat aikaisemmat heikennyspäätöksensä.
Koska suurin osa mellakoivista nuorista on Saharan pohjoispuolisesta Afrikasta tulleiden maahanmuuttajien jälkeläisiä, äärioikeisto ja valtamedia Ranskassa ja muuallakin on yrittänyt kääntää mellakoinnin uudeksi osoitukseksi "sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä".
Slummeissa tehdyt haastattelut eivät kuitenkaan tue tätä. Niissä ei ole julistettu kuolemaa lännelle, inhoa läntisiä arvoja kohtaan eikä ääri-islamistisia iskulauseita. Niissä on ilmaistu suuttumus sosiaalista ja taloudellista syrjäyttämistä kohtaan. Tällä ei ole mitään tekemistä sivilisaatioiden kanssa, sitäkin enemmän kapitalismin kanssa, joka polkee kymmenien ja satojen tuhansien ranskalaisen yhteiskunnan jäsenten ihmisoikeuksia. Sitä paitsi muslimitaustaisten pohjoisafrikkalaisten ohella puolet köyhien lähiöiden asukkaista on mustia maahanmuuttajia muualta maailmasta ja köyhiä valkoisia ranskalaisperheitä. Tämä on sen väestön laaja kirjo, joka tuntee itsensä syrjäytetyksi.
Ranskan kommunistinen puolue on esittänyt 3. marraskuuta julkistetussa kannanotossaan seuraavan yhdeksänkohtaisen toimenpidekokonaisuuden tilanteen ratkaisemiseksi:
Kyseessä olevien väestöryhmien kanssa on ryhdyttävä todelliseen vuoropuheluun siten, että julkinen valta kunnioittaa heidän ihmisarvoaan ja tuo ratkaisuja heidän ongelmiinsa ja kärsimyksiinsä.
On annettava välttämättömät julkiset palvelut niistä riippuvaisille väestöryhmille ja taattava erityisesti nuorille henkilöille mahdollisuus löytää paikkansa yhteiskunnassa. Tähän toimenpidekokonaisuuteen kuuluvat mm. perhe- ja lapsiavustukset, tuntuvat rahavarat koulujen kehittämiseen, liikenneyhteyksien parantaminen määrättyjen kaupunkien ja kaupunginosien eristyneisyyden poistamiseksi sekä julkisen asuntotuotannon toteuttaminen siten, että oikeudesta asuntoon tehdään ehdoton oikeus.
Työllistämisestä ja koulutuksesta on tehtävä kaiken julkisen politiikan ensisijainen akseli tavoitteena todellinen varmuus työpaikasta ja koulutuksesta.
On kehitettävä laajasti nuorison suojelemista koskevia toimenpiteitä erityisesti ennaltaehkäisevän toiminnan lähtökohdista.
On palautettava perheille ja nuorille heidän ihmisarvonsa kunnioittamalla nuorisoa, aloittamalla laaja suunnitelma köyhyyden poistamiseksi, kumoamalla kaikki sellaiset lait, jotka loukkaavat vapauksia, ylläpitävät syrjintää ja ruokkivat väkivalta-tukahduttaminen-väkivalta-kierrettä. On toteutettava asuinpaikkaan nojautuva kansalaisuus, jossa jokaiselle Ranskassa asuvalle miehelle ja naiselle myönnetään äänioikeus.
Poliisi on saatettava koko kansakunnan palvelukseen, mikä tarkoittaa demokratisoimista, koulutusta ja yhteisöllistä läheisyyttä.
On käytävä kansainvälisessä mittakaavassa rinnakkaistalouden kimppuun, jotta veroparatiiseista tavoitetaan ne, jotka pesevät likaista rahaa, perustavat paikallisia verkostoja ja käyttävät niitä hyväkseen.
On toteutettava lain tarkoitus eli se, että lain on oltava kaikille sama. Lain on varmistettava oikeuksien kunnioitus, jolloin myös velvollisuudet käsitetään kaikessa merkityksessään ja oikeutuksessaan jokaisen henkilön kohdalla.
Oikeuslaitokselle on annettava keinot, joilla kaikki saadaan yhtäläisesti kunnioittamaan lakia.
(ES)