Suomi terrorin kourissa
Toinen toistaan seuraavat terrori-iskut ravistelevat Suomea. Viiala, Turku, Ylöjärvi, Oulu, Vaasa, Kuopio, Kotka, Saarijärvi, Salo, Raahe, Kempele, Forssa, Ulvila, Parkano, Hollola! Ja niin edelleen. Olisi melkein helpompi luetella paikkakunnat, joilla terroristit eivät ole iskeneet.
Suomalaiset terrori-iskut eivät välittömästi tapa, vaikka ne jättävät jälkeensä vain savuavia raunioita. Mutta ne runtelevat kokonaisten kuntien, asuinyhteisöjen ja perheiden elämän, tuhoavat tuhansien ihmisten unelmat ja elämisen mahdollisuudet, vievät velalla ja raadannalla rakennettuja omakotitaloja vasaran alle, levittävät ahdistusta, mielenterveysongelmia ja muita sairauksia.
Suuren maailman terrori-iskuista suomalaiset terrori-iskut poikkeavat myös siinä, että niistä ilmoitetaan ennakolta. Niistä jopa neuvotellaan niin sanotuissa yhteistoimintaneuvotteluissa. Silti uhreiksi valituilla ei ole mitään mahdollisuutta pelastautua iskujen tieltä.
Kyse on tietenkin tuotantolaitosten lopettamisen ja joukkoirtisanomisten hyökyaallosta. Omistajat haluavat parantaa "kilpailukykyään" ja kasvattaa voittojaan potkimalla työntekijöitä ulos, sulkemalla tehtaitaan ja siirtämällä tuotantoaan halvan työvoiman äärelle.
Tuore tapaus on Foxconn ja sen Hollolan tehtaan sulkeminen. Sadat työntekijät menettävät työnsä ja Hollola liki kymmenen prosenttia työpaikoistaan. Mitään tukipakettia irtisanotuille ei ole, eikä sovittu "muutosturvakaan" heitä auta.
Jatkoa seuraa. Monien arvioiden mukaan joukkoirtisanomiset ovat vasta alussa.
Poliittiset päättäjät, ammattiyhdistysliikkeen johto ja kaikki ne, jotka seuraavat terrori-iskuja toimettomina sivusta ja jopa palkitsevat niistä eivätkä käytä lainsäädännöllisiä ja muita keinoja terrorin pysäyttämiseksi, ovat osasyyllisiä terroriin.
Suomi tarjoaa yhtiöille loistavan infrastruktuurin, koulutetun ja ammattitaitoisen työvoiman ja monia muita etuja. On poliittisten päättäjien tahdon asia käyttää keinovalikoimaansa tuotannon ja työpaikkojen pitämiseksi kotimaassa. Pääomien ja työpaikkojen maastavientiä voidaan rajoittaa muun muassa asettamalla sen ennakkoehdoksi kaikkien yhteiskunnalta saatujen tukien takaisinmaksaminen.
Myös ay-liikkeellä kyse on tahdosta ja sen voiman käytöstä, jota ay-liikkeellä on. Ajaako ay-liike esimerkiksi itselleen kanneoikeuden työehtojen rikkomisen lopettamiseksi? Käyttääkö ay-liike järjestövoimaansa irtisanomisten uhkaamien jäsentensä puolustamiseksi vai jättääkö se jäsenensä heitteille? Voimaton vetoaminen yhtiöiden "yhteiskuntavastuuseen" ei riitä. Pääomalla kun ei ole "yhteiskuntavastuuta" eikä isänmaata. Pääoma ymmärtää vain voiman kieltä. (ES)