Taiteilija ja kommunisti

Tiedonantaja-festivaali järjestetään Tampereella lauantaina 7.10. Tasokkaan ja
yhteiskuntakriittisen ohjelman ohella festivaalilla on panostettu laadukkaaseen taide- ja
kulttuuritarjontaan. Suomen eturivin näyttelijöihin lukeutuva, vuoden naisnäyttelijäksi vuonna
2010 seppelöity Ritva Sorvali saapuu kollegansa Helena Rytin kanssa Tampereelle
juhlistamaan yli 30-vuotista taiteilijauraansa konsertin muodossa. Naiset tarjoavat yleisölle
mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa.

Työläisperheen tyttö

Kun otetaan huomioon Sorvalin lapsuuden elinympäristö Jyväskylässä, niin suuntautumista
luoville aloille ei voida pitää itsestään selvänä ratkaisuna: hän on lähtöisin köyhästä
työläisperheestä. Vaikka perheen isä oli ammatiltaan muusikko, niin se, että Sorvali hakeutui
näyttelijäntyön koulutukseen, tuli varmasti yllätyksenä vanhemmille, mutta mahdollisesti myös
haastateltavalle itselleen.

– Luoville aloille suuntautumista enemmän minua kannustettiin lapsena olemaan reipas, ahkera
ja säästäväinen. Äitini oli perushoitaja ja isäni muusikko, jonka bänditreeneissä vietin lapsena
useita iltoja äidin ollessa töissä. Kiinnostus musiikkia kohtaan virisi isän kautta ja rupesin noin
yhdeksänvuotiaana soittamaan pianoa. Soitin kyseistä instrumenttia useamman vuoden ajan,
mutta kun minusta tuli kommunisti, ei soittamiselle enää liiennyt riittävästi aikaa: oli
ohjelmaryhmän harjoituksia, opintokerhoja, kokouksia, Tiedonantajan jakamista ja myymistä
sekä tämän kaiken ohessa vielä koulu hoidettavana, Sorvali nauraa.

Kosketus teatteria kohtaan syntyi, kun Sorvali oli 13- ja 14-vuotiaana mukana Jyväskylän
Teiniteatterissa.
– Siellä tutustuin muun muassa Jari Ansioon, joka on ”syyllinen” siihen, että minusta aikanaan
tuli kommunisti. 70-luvulla olin teatterin ohella mukana muun muassa Nuorisoliiton toiminnassa.
Yhteistä oli se, että niin Teiniteatterissa kuin Nuorisoliitossa painotettiin sivistyksen roolia ja
merkitystä. Minulla oli nuorena haave ryhtyä joko opettajaksi tai juristiksi ja unohdin teatterin
pitkäksi aikaa. Kiinnostus teatteria kohtaan kuitenkin palasi ja päätin pyrkiä
Teatterikorkeakouluun.

Näyttelemisen ohella laulaminen on aina ollut tiivis osa Sorvalin taiteilijuutta.
– Olin pienenä mukana konservatorion lapsikuorossa sekä Nuorisoliiton ohjelmaryhmässä,
missä laulamisella oli keskeinen rooli. Kun pääsin Teatterikorkeakouluun, niin opiskelin samaan
aikaan hetken myös Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa. Konservatorio sai kuitenkin
jäädä, kun meno Turkan opissa oli fyysisesti niin rankkaa touhua.

Teatterikorkeakouluun ja Turkan oppiin

Sorvali valmistui ylioppilaaksi c:n papereilla, eikä hän päässyt pyrkimään
opettajankoulutuslaitokseen: Sorvalille valkeni, että hän haluaisi olla nimenomaan näyttelijä.
– Pääsin kolmannella yrittämällä sisään Teatterikorkeakouluun. Kahdella ensimmäisellä
pyrkimiskerralla putosin valintaprosessin viimeisessä vaiheessa ja se antoi uskoa jatkaa
yrittämistä. Vuonna 1981 tulin valituksi ja valmistuin maisteriksi vuonna 1985.
Sorvalilla on runsaasti muistoja Teatterikorkeakouluaikaansa liittyen.
– Turkasta tuli opettajani ensimmäisen opiskeluvuoteni keväällä. Olen aina ollut sitä mieltä, että
ilman Turkkaa minusta ei koskaan olisi tullut näyttelijää. Opin Turkalta ehdottoman
rehellisyyden, tinkimättömyyden ja sivistyksen vaatimuksen. Turkka patisti meitä näyttelijöitä
aina lukemaan ja sivistämään itseämme. Sivistyksen ohella tuli nopeasti selväksi se, että
Turkka vaati näyttelijältä hyvää fyysistä kuntoa.

”Sinulla on varaa katsoa ihmisiä silmiin”

Sorvalin aloittaessa teatteriopinnot, oli hänellä varsin boheemi käsitys siitä, mitä näyttelijän
ammatti näyttelijältä vaatii.
– Ajattelin kouluun päästyäni, että nythän tässä ollaan ”suuria taiteilijoita”. Tämänkaltaiseen
boheemiin taiteilijamyyttiin kuuluivat muun muassa kosteat baari-illat. Turkka muutti käsitykseni
siitä, mitä on olla taiteilija. Hän korosti meille jatkuvasti tinkimättömyyttä, ehdottomuutta,
rehellisyyttä ja sivistystä. Hän painotti useampaan otteeseen myös sitä, että näyttelijäntyön
koulutusohjelma on toisiksi kalleinta Suomessa heti hävittäjälentäjäkoulutuksen jälkeen. Turkka
sanoikin meille usein, että ”Te olette saamastanne koulutuksesta myös jotain yhteiskunnalle
velkaa!”. Ymmärsinkin varsin nopeasti sen, että olen erityisasemassa saadessani nauttia
verovaroin kustannetusta ja laadukkaasta opetuksesta.
– Turkka oli opettajana äärimmäisen vaativa sekä tiukka ja armoton silloin kun asiat eivät
sujuneet niin kuin piti. Olin yksi hänen suosikkioppilaistaan. Hän piti minua tiukoilla, mutta sai
minut samalla uskomaan siihen, että minulla on näyttelijänä annettavaa ja se kasvatti
itsetuntoani positiivisesti.
– Turkka veti minut kerran harjoituksissa sivuun ja sanoi: ”Sinä olet poikkeuksellisen lahjakas.
Älä koskaan enää katso maahan: sinulla on varaa katsoa ihmisiä silmiin.” Kun Turkalta sai
tuollaista palautetta, niin sen voimin jaksoi painaa pitkään, jopa vuosia eteenpäin.
Miksi Turkan käyttämät opetusmetodit herättivät niin vahvoja tunteita ja jopa suoranaisia
skandaaleja hänen opettaessaan 80-luvulla Teatterikorkeakoulussa?
– Hänen pedagogiansa ei varmaankaan ollut oppikirjojen mukaista: hän saattoi meitä
arvostellessaan päästää suustaan lauseita, jotka eivät välttämättä arvostelun kohteeksi
joutuneen korvissa kovinkaan imartelevilta kuulostaneet. Itse säästyin Turkan sättimiseltä, enkä
sen kohteeksi koskaan joutunut.

Kuinka korkeaan asemaan nostat Turkan suomalaisen teatterin ja teatteritaiteen historiassa?

– Hän on ehdottomia huippuja. Turkka uudisti suomalaista teatteria: hän toi fyysisyyden
näyttelemiseen ja riuhtaisi boheemeissa mielikuvissa leijuvat taiteilijanuorukaiset myyttisistä
harhoista näyttelijäntyön ytimeen. Me emme koskaan juosseet ja kuntoilleet silkasta
kuntoilemisen ilosta. Turkka juoksutti meitä siksi, että fyysisen rasituksen jälkeen ihminen ei
jaksa enää pelätä ja samalla älyllisyyden tuomat estot poistuvat. Turkka pyrki fyysisten
harjoitusten kautta poistamaan näyttelijöiltä estoja. Hän huusikin meille aina sen jälkeen, kun
olimme vetäneet itsemme piippuun, että ”nyt voit ruveta näyttelemään!”.

Yhteiskuntakriittinen taiteilija

Sorvali on SKP:n jäsen ja hänet tunnetaan kriittisenä taiteilijana, joka ei pelkää ottaa kantaa
yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on se, että Sorvali järjesti viime syksynä
rasisminvastainen konsertin Huominen ilman pelkoa.
– Kuten olen aikaisemmin todennut, niin minulla ei ole tarvetta olla esillä: en halua esitellä
itseäni, vaan kertoa tärkeiksi kokemistani asioista joko näyttelemällä tai laulamalla. Mielestäni
taiteilijan tehtävänä on näyttää maailmaa eri kulmista siten, että katsoja voi saada asioihin
erilaisia näkökulmia. Siksi taiteilijan on kyettävä tarkkailemaan maailmaa monin eri tavoin ja
tarjoamaan tulkintansa katsojalle. Omalla kohdallani vasemmistolaisuus tarkoittaa
avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta, ymmärtäväisyyttä, solidaarisuutta ja kykyä tuntea
empatiaa. Taiteilijan on mahdotonta tehdä työtään, mikäli ei kykene katsomaan maailmaa
avarakatseisesti monilta eri kanteilta: tai ainakaan jälki ei tällöin ole hyvää saati mielenkiintoista.

Tiedonantaja-festivaali

Sorvali esiintyy lokakuun Tiedonantaja-festivaalilla yhdessä Helena Rytin kanssa: esityksen
musiikista vastaa Kaj Chydenius.
– Esitämme siellä minun ja Rytin 30+ taiteilijajuhlakonsertin, joka on samalla kunnianosoitus Kaj
Chydeniukselle: esityksen musiikki on sataprosenttista Chydeniusta. Olemme lapsuudesta
lähtien kumpikin laulaneet Chydeniuksen musiikkia. Olen tehnyt Chydeniuksen kanssa
yhteistyötä vuosien varrella hyvin paljon ja Helena on puolestaan ohjannut monia Chydeniuksen
satuoopperoita.

– Konsertti on läpileikkaus minun ja Helenan yhteiseen historiaan ja ystävyyteen, joka alkoi
syksyllä 1980 Jukka Kajavan Intimi-teatteriin ohjaamasta näytelmästä Runar ja Kyllikki.
– Pääsimme Helenan kanssa Teatterikorkeakouluun vuonna 1981 ja olemme vuosien saatossa
tehneet runsaasti yhteistyötä muun muassa Oulun Kaupunginteatterissa ja Teatteri Vanha
Jukossa. Konsertissa peilataan yhteistä matkaamme Teatterikorkeakoulusta tähän päivään.
Miksi on mielestäsi tärkeää, että vasemmistolaisessa työväenfestivaalissa on tarjolla laadukasta
kulttuuria ja taidetta?
– Useinhan on niin, että esimerkiksi työväenlaulut saattavat herättää kuulijan kiinnostuksen
politiikkaa kohtaan ja sitä kautta innostuksen itsensä laajamittaisempaan sivistämiseen muun
muassa Tiedonantajaa lukemalla. Mielestäni kulttuurilla ja taiteella on keskeinen rooli
yhteiskuntakriittisen tietoisuuden herättämisessä.
– Olen osallistunut ja esiintynyt Tiedonantaja-festivaaleilla reilu parikymmentä kertaa. Kaikille
muutosta haluaville festivaali tarjoaa loistavan foorumin saada valtavirrasta poikkeavia ja
yhteiskuntakriittisiä näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun. Festivaali on erinomainen
tilaisuus tavata ihmisiä, joita kaikkia yhdistää yhteinen päämäärä eli Sipilän hallituksen
kaataminen.

Konsertti järjestetään ravintola Laternassa lauantai-iltana 7.10. 2017

Lue Ritvan koko haastattelu Tiedonantajan numerosta 30/2017