Marinin hallitus sitoo Suomea entistä tiukemmin yhdysvaltalaiseen sotateollisuuteen.
Toteutumattomien toiveiden Lähi-itä
Persianlahden sodan jälkeen arvioin, että Lähi-idän tilanne ei ole koskaan ollut näin paha. Nyt se on vielä paljon vaikeampi. En olisi osannut tätä arvata, totesi kansainvälisten suhteiden historian dosentti, Lähi-idän asiantuntija Pertti Multanen maanantaina.
Multanen alusti Demokraattisen sivistysliiton järjestämässä tilaisuudessa Helsingissä.
Pertti Multasen mukaan Lähi-idässä rajat eivät tunnu pysyvän enää ollenkaan paikallaan ja muutokset voivat olla nopeita. Tapahtumien taustaa on haettava historiasta, muuten nykyistä sekavaa tilannetta on liki mahdotonta ymmärtää. Multanen itse on seurannut alueen kehitystä jo 40 vuoden ajan, joten perspektiiviä löytyy.
Salainen sopimus etupiirijaosta
Multasen mukaan Lähi-itä on kautta historiansa ollut erilaisten kansojen, etnisten ja uskonnollisten ryhmien asuinalue, omalla tavallaan kansojen sulatusuuni. Toisaalta Lähi-itä on aina houkutellut valloittajia eri puolilta maailmaa.
Nykytilanteen hahmottaminen on syytä aloittaa 1900-luvun alusta, jolloin sekä etupäässä Euroopassa asuneiden juutalaisten että arabien johtavaksi ideologiaksi nousi nationalismi. Syntyi pyrkimys perustaa Lähi-itään itsenäisiä valtioita.
Arabeilla oli Multasen mukaan unelma yhtenäisestä, suuresta arabikuningaskunnasta, joka olisi yhdistänyt laajoja alueita Syyriasta, Libanonista, Palestiinasta, Irakista ja Saudi-Arabian pohjoisista osista.
Ensimmäisen maailmansodan aikana sattui kuitenkin kaksi keskeistä asiaa, jotka Multasen mukaan jokainen Lähi-idässä asuva historiasta tietää.
Eurooppalaiset siirtomaavallat Ranska ja Iso-Britannia solmivat niin sanotun Sykes-Picotin sopimuksen Turkin osmanien imperiumia vastaan. Visusti julkisuudesta salatun asiakirjan tarkoituksena oli sopia Lähi-idän jakamisesta siirtomaavaltojen kesken.
Toisaalta Iso-Britannia antoi niin sanotun Balfourin julistuksen, jossa juutalaisten kongressille annettiin lupaus oman kotimaan perustamisesta historiallisen Palestiinan alueelle. Tuohon aikaan Turkki vielä hallitsi Palestiinaa, jossa ei ollut kansallisvaltioita vaan maakunnallisia hallintoalueita.
Näillä sopimuksilla siirtomaavallat sopivat Lähi-idän rajoja.
Historian katkeruudet
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kävi sitten niin, että lupauksia ei pidettykään. Tsaarin Venäjä oli ollut tietoinen salaisesta Sykes-Picotin sopimuksesta, joka nyt Lokakuun vallankumouksen kautta valtaan nousseiden bolshevikkien toimesta vuodettiin julkisuuteen. Tämä aiheutti luonnollisesti arabeissa katkeruutta ja vihaa.
Juutalaisten joukkomittaiset muutot Luvattuun maahan alkoivat toden teolla vasta natsien noustua valtaan 1930-luvulla.
Myös toinen maailmansota muutti Lähi-idän karttaa radikaalisti. Vuonna 1948 toukokuussa Israel julistautui itsenäiseksi. Saman tien alkoi ensimmäinen niistä lukuisista sodista, joita Israel on arabivaltioita vastaan käynyt. YK:n päätöksellä perustetun Israelin ohella olisi pitänyt perustaa myös arabivaltio nimeltä Palestiina, mutta historian kulku ajoi tilanteen pitkälliseen konfliktiin.
Lähi-idän poliittiset levottomuudet juontavat siis juurensa salaisiin sopimuksiin, joilla suurvallat ovat etupiirejään jakaneet. Suomen historiastakin meille on tuttu samankaltainen Molotow-Ribbentrop-sopimus.
Historia auttaa meitä ymmärtämään sitä katkeruutta, joka arabien keskuudessa on vuosisadan aikana muhinut.
Multasen mukaan minkään osapuolen tavoitteet eivät ole toteutuneet. Juutalaisten keskuudessa on yhä tahoja, jotka haikailevat Suur-Israelia. Toisaalta jopa viisi sukupolvea palestiinalaisia on ajettu maanpakolaisiksi eri puolille maailmaa.
Historia auttaa meitä ymmärtämään sitä katkeruutta, joka arabien keskuudessa on vuosisadan aikana muhinut. Arabit ovat kokeneet tulleensa petetyksi, koska heidän toiveensa eivät ole toteutuneet.
Tästä taustasta kumpuaa Multasen mukaan monenlaisia juonteita, joista osan me tunnemme nykyään nimillä ISIS ja al-Qaida.
Multasen mukaan mitään luonnollisia valtioiden rajoja ei Lähi-itään ole koskaan syntynyt. Erilaiset ryhmät hajautuivat eri valtioiden eri puolille, usein erityksiin toisistaan.
Siirtomaavalta-ajan ratkaisemattomat kysymykset ovat tehneet alueesta erittäin konfliktiherkän.
Hallinnonvaihto – ”Regime Change”
Toisen maailmansodan jälkeen Lähi-itään syntyi radikaaleja arabinationalistisia valtioita, jotka muodostuivat yleensä monarkianvastaisten liikkeiden kautta. Näistä selvin oli 1952 Egyptissä tapahtunut Nasserin johtama kumous, jonka seurauksena perustettiin Egyptin arabitasavalta. Malli levisi sittemmin muihinkin alueen maihin.
Maailmanmahdiksi toisen maailmansodan jälkeen noussut Yhdysvallat aloitti jo hyvissä ajoin politiikan, jota kutsutaan ”Regime Changeksi”, suomeksi hallinnonvaihto. Ensimmäinen Yhdysvaltain junaileman hallinnonvaihto tapahtui 1953 Iranissa. Paikallisten parlamenttivaalien voitti hallitus, joka päätti kansallistaa maan öljyvarat. Tämä ei sopinut Yhdysvaltain suunnitelmiin. Uusi hallitus korvattiin shaahin hallinnolla. Hallinnonvaihdosta on sittemmin tullut oleellinen osa Yhdysvaltain ulkopolitiikan pitkää linjaa.
Persianlahden sodan virheet
Nykyisten islamististen liikkeiden nousun taustalla Pertti Multanen näkee Persianlahden sodan 1990-1991 aikana tehdyt karkeat virheet.
1980-luvulla Irak ja Iran sotivat. Vuonna 1990 Irak valtasi Kuwaitin Saddam Husseinin johdolla. Yhdysvaltain johtama liittouma lähti ”vapauttamaan” Kuwaitia.
Operaatiolla oli kohtalokkaita seurauksia. Multasen mukaan esimerkiksi liittouman tekemä satojen tuhansien vetäytyvien irakilaissotilaiden teurastaminen Basran maantielle oli täysin tarpeeton toimenpide, joka omalta osaltaan jätti pitkään jatkuvan katkeruuden ihmisten mieliin ja kansojen historiaan.
Jo Afganistanin sodan aikana useat valtiot, muun muassa Saudi-Arabia, rahoittivat islamistitaistelijoita. Multasen mukaan silloin luotiin vahva pohja aseellisille islamistisille liikkeille.
Saudidynastian rooli on muutenkin Lähi-idän kannalta keskeinen. Islamistisen liikkeet ovat tulkinneet Saudi-Arabian pyhäksi maaperäksi muun muassa sen vuoksi, että keskeiset uskonnolliset keskukset Mekka ja Medina sijaitsevat sen alueella.
Persianlahden sodan aikana saudidynastia kuitenkin tuki Irakin vastaista sotaa. Saudi-Arabiaan tuotiin avoimesti vierasmaalaisia ja -uskoisia sotilaita, mikä tulkittiin pyhäinhäväistykseksi.
Hyökkäys Irakiin 2003
Vuonna 2003 päätös hyökätä Irakiin oli jälleen Multasen mielestä virheliike. Sitä vastustivat Irakissa käytännössä kaikki riippumatta siitä, mitä mieltä oltiin Saddamin hallinnosta. Asiantuntijoiden mukaan hyökkäys ajaisi Irakin sekasortoon, mikä on osoittautunut oikeaksi arvioksi.
Irakin miehityksen jälkeen Saddamin patsaat kaadettiin ja aikaisempi valtapuolue Baath poistettiin maan poliittiselta kartalta. Valta annettiin shiiamuslimeille, ja koko sunniväestö käytännössä syrjäytettiin valtionhallinnosta aina korkeakouluja myöten.
Myös Saddamin armeijan upseerit irtisanottiin. Multasen mukaan juuri tämä upseeristo muodostaa Irakin islamististen aseellisten järjestöjen pohjan ja on ISISin nopean nousun taustalla. Ex-upseereja ei niinkään aja uskonnollinen intohimo vaan kunnian palauttaminen, kosto niille toimenpiteille, joiden kohteeksi he olivat joutuneet.
Hajota ja hallitse
Lähi-itää on pyritty kontrolloimaan Hajota ja hallitse -politiikalla. Tämä on merkinnyt eri uskonnollisten ja etnisten ryhmien vastakkainasettelun lietsomista. Multasen mukaan ristiriidat ovat syventyneet, kun niitä on aktiivisesti nostettu esiin, kuten Irakin tapauksessa.
Esimerkiksi Libya on ikävä esimerkki. Ennen vakaasta ja Afrikan mittapuulla esikuvallisesta maasta on tullut islamististen ryhmien temmellyskenttä keskushallinnon puutteen vuoksi.
Kirjoittajan artikkelit
Suomalaisten rikkain eliitti maksaa veroja suhteellisesti vähemmän kuin keskituloiset. Varakkaat väistelevät veroja, kertoo Kalevi Sorsa -säätiön tuore raportti.
Camilla Kantolan tarinoissa on aina vallankumous mukana. Linnunsolu käsittää vuosikymmenten kaaren, ja mullistavia asioita tapahtuu tiiviissä tahdissa.
- ‹ edellinen
- 2 / 168
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Vasemmistokoalitio NPP:n ehdokas Anura Kumara Dissanayake on voittanut Sri Lankan presidentinvaalit. Lähes 7 miljoonaa srilankalaista antoi tukensa NPP-koalition lupaamille sosiaalisille uudistuksille, demokraattisten oikeuksien laajentamiselle, korruption vastaiselle työlle ja julkisten palvelujen rakentamiselle.
YK:n yleiskokouksen äänestyksessä vaadittiin ylivoimaisella enemmistöllä, että Israel lopettaa laittoman läsnäolonsa miehitetyillä palestiinalaisalueilla 12 kuukauden kuluessa. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, 14 vastaan ja 43 tyhjää. Äänestys järjestettiin vain vähän Israelin tekemän terrori-iskun jälkeen.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.