Vaalitulos jakaa Irakia

Alkuperäinen kirjoittaja:

Presidentti George W. Bush oli oikeassa, kun hän sanoi viime maaliskuussa, että kaikki ulkomaiset sotajoukot täytyy vetää pois maasta ennen kuin vaalit voivat olla vapaat ja reilut. Bush puhui Syyrian joukoista Libanonissa ja Libanonin vaaleista. Syyrian joukot olivat Libanonissa maan hallituksen suostumuksella. Paljon paremmin Bushin sanat sopivat miehitetyn Irakin vaaleihin. Sotilaallisen miehityksen alaisena pidettävät vaalit eivät voi olla vapaat eivätkä lailliset. Sitä eivät olleet myöskään joulukuun 15. päivänä Irakissa pidetyt kansalliskokouksen vaalit.

Miehitetyn maan vaalitulos on yleensä enemmän tai vähemmän väärennetty. Irakin vaaleissakin on raportoitu lukemattomista väärinkäytöksistä. Shiiafundamentalistien ja kurdien aseelliset miliisijoukot ovat pelotelleet sunniäänestäjiä ja estäneet heiltä äänestyspaikoille pääsyn. Nimettömänä pysytellyt nukkehallituksen sisäministeriön virkailija raportoi, että pari päivää ennen vaalipäivää Iranista saapui eteläiseen Irakiin kuorma-autoja täynnä osittain täytettyjä äänestyslippuja. Ja niin edelleen.

Tämä kaikki ei tarkoita, että Irakin vaalit olisivat olleet merkityksettömät. Ylivoimainen enemmistö irakilaisista halusi äänestämällä jouduttaa miehitysjoukkojen lähtemistä maastaan. Tällä kertaa myös sunniväestö äänesti boikotoinnin sijasta vilkkaasti.

Mutta miehitys ja miehittäjän "hajota ja hallitse" -politiikka leimaavat vaalitulosta, josta on vuodatettu osittaisia tietoja julkisuuteen. Nämä tiedot osoittavat, että Irak on sille täysin epäluonteenomaisesti jakautumassa shiia-, sunni- ja kurdialueisiin. Uskonnollisilla fundamentalisteilla on nyt yliote. USA:n ja Britannian tukemat nukkehallinnon maalliset ja nationalistiset ryhmät näyttävät kärsineen nöyryyttävän tappion.

Shiiojen uskonnollinen liittouma, Yhdistynyt Irakin liitto (UIA) on saanut suurvoiton eteläisessä Irakissa ja Bagdadissa. Sunniarabien puolueet, jotka avoimesti tai peitetysti tukevat aseellista vastarintaa ovat todennäköisesti voittamassa enemmistön äänistä sunnimaakunnissa. Kurdit ovat jo saavuttaneet puolittaisen itsenäisyyden ja heidän äänestyskäyttäytymisensä heijasti tätä.

Jos otettaisiin vakavasti väite, jonka mukaan USA ja Britannia ovat pyrkineet muodostamaan länsimielisen, maallisen demokratian yhtenäisen Irakin puitteissa, vaalitulos merkitsisi tämän pyrkimyksen haaksirikkoa. Islamilaiset fundamentalistiset liikkeet ovat yhä vahvempia sekä sunni- että shiiayhteisöissä.

Bush esitti vaalit merkkinä USA:n politiikan menestymisestä Irakissa. Joidenkin tarkkailijoiden mukaan vaalitulos on pikemminkin riemuvoitto USA:n vihollisille sekä maan sisä- että ulkopuolella. Tämä arvio perustuu siihen, että Iranin tukemista uskonnollisista puolueista on tullut Irakin vahvin poliittinen voima. On kuitenkin muistettava, että näiden ryhmien johtajat – ehkä Muqtada al-Sadria lukuun ottamatta – ovat ainakin toistaiseksi vielä riippuvaisempia miehittäjistä kuin Iranista.

UIA:n menestys on ollut alustavien tulosten mukaan paljon odotettua suurempi. Koko maassa UIA näyttää osittaisen laskennan perusteella saavan 120–140 paikkaa kansalliskokouksen 275 paikasta. Kurdien liittoutuman arvioidaan saavan 45–50 paikkaa ja sunnipuolueiden 30-50 paikkaa. Kokoonpanoltaan kirjavalle Demokraattiselle listalle ennakoidaan noin 30 paikkaa, niistä 4–5 kommunisteille. Noin 20 paikkaa näyttää menevän pienille etnisille, uskonnollisille ja alueellisille ryhmille.

Bagdadissa UIA näyttää saaneen 58 prosenttia äänistä, kun taas vanhan CIA:n asiamiehen ja entisen pääministerin Ijad Allawin ryhmän kannatus jäi 14 prosenttiin. Tosin vajaat 20 prosenttia äänistä kerännyt sunniliittoutuma pitää Bagdadin vaalipiirin vaaleja vilpillisinä ja vaatii niiden uusimista. Toiseksi suurimmassa kaupungissa Basrassa UIA näyttää saaneen 77 prosenttia ja Allawin ryhmä vain 11 prosenttia. Suurin osa irakilaisista ei anna Allawille anteeksi sitä, että hän siunasi USA:n hyökkäyksen shiiakaupunki Najafia ja sunnikaupunki Fallujaa vastaan.

Toinen USA:n suosikki, Ahmed Chalabin Irakin kansalliskongressi, näyttää saaneen vähemmän kuin yhden prosentin äänistä ja korkeintaan muutaman paikan.

Irakin seuraavan hallituksen koostumus ei kuitenkaan ensisijaisesti määräydy 15. joulukuuta annetuista äänistä. Pikemminkin Bagdadin hallinnosta päätetään kaupankäynnillä ja USA:n kädenväännöllä, jolla se varmistaa, että sen johtamat irakilaispoliitikot toteuttavat Washingtonin vaatimuksia. Ennen kaikkea USA:n suunnitelmiin kuuluu Irakin öljyteollisuuden avaaminen ulkomaisille sijoittajille, vastarintaliikkeen murskaaminen ja pysyvien sotilastukikohtien pystyttäminen Irakiin.

Vaalit eivät todennäköisesti merkitse pääosin sunneista koostuvan aseellisen vastarinnan heikentymistä. Vastarintaryhmät ovat tehneet selväksi, että ne pitävät parlamenttipaikkojen voittamista vain toisen rintaman avaamisena taistelussa miehittäjiä vastaan.

(ES)