VIIKON PAKINA: Muisti palailee pätkittäin
Vaalirahoitusskandaali on piristänyt politiikkaa kuin tupla-annos piriä suoneen. Yli kuukausi tässä ehdittiinkin Ilkka Kanervan tapauksen jälkeen viettää tylsää hämärähyssyä
Kiitos kuuluu Timo Kallille, joka kertoi, ettei ole noudattanut lakia vaalirahoituksen julkisuudesta, kun siitä ei seuraa rangaistusta. Sitten hän päättikin paljastaa rahoittajansa.
Pian kansa tutustui sellaisiin salaperäisiin nimiin kuin Kehittyvien maakuntien Suomi, Eheän Suomen tuki, Mekaanikontalo, Ajanta ja Ruukki Group.
Saman tien paljastui, että kyseiset bulvaanit ja niiden takana olevat firmat olivat tukeneet suurilla summilla Matti Vanhasen, Jyrki Kataisen, Paula Lehtomäen, Sauli Niinistön, Jyri Häkämiehen, Marja Tiurin, Päivi Lipposen ja kymmenien muiden vaalikampanjoita. Kaikki parhaita edustajia mitä rahalla saa.
Saimme tutustua myös porvariston hillittyyn charmiin Kyösti Kakkosen, Toivo Sukarin, Tapani Yli-Saunamäen ja muutaman muun bisnesmiehen hahmossa. Kaikki miehiä, jotka tietävät, että raha on kuin lantaa, hyödyllistä vain levitettynä, että pitää käyttää rahaa, jos tahtoo tehdä rahaa ja että kun raha kirstuun kilahtaa, niin ehdokas eduskuntaan vilahtaa.
Erityisen kiehtova oli näytelmän selittelyosuus. Esimerkiksi Vanhasella se oli kuin elokuvasta Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin
Eksotiikkaa saatiin sekaan Sukarin poreallasbileistä puukotuksineen ja tiedosta, jonka mukaan kolmea ministeriä, Kataista, Lehtomäkeä ja Häkämiestä, rahoittaneen Helsingin Mekaanikontalon taustat kytkeytyvät pahamaineiseen veroparatiisiin Neitsytsaarille.
Lehtomäki ei nähnyt siinä "lähtökohtaisesti mitään laitonta tai väärää".
* * *
Onko vaalirahoitussotkun taustalla vain hölmöilyä ja vilpistelyä? Vai onko kyse politiikan kaupallistamisesta ja yksityistämisestä?
Suurin osa valtionyhtiöistä on jo yksityistetty. Kuntia ja niiden palveluja ollaan yksityistämässä. Korkeakoululaitosta yksityistetään. Koko programmin toimeenpano edellyttää myös politiikan yksityistämistä.
USA:ssa politiikka on yksityistetty jo kauan sitten. Silvio Berlusconin Italia ja Napolin jätevuoret ovat maineikas esimerkki politiikan yksityistämisestä. Miksei Suomessa seurattaisi esimerkkiä, onhan politiikan sisällöksikin tullut yksityisbisneksen etujen ajaminen?
Politiikan yksityistäminen ei tarkoita, että valtapuolueet luopuisivat veronmaksajilta kerätystä valtion puoluetuesta. Mutta sen päälle tulee kasvava yksityisen liike-elämän tuki, jota ilman vain vaihtoehtoiset ja vähävaraiset kansalaispuolueet sinnittelevät.
Eikä politiikan yksityistäminen tarkoita, että valtapuolueet eivät enää touhuaisi palvelujen parissa. Ne touhuavat niiden yksityistämiseksi.
* * *
– Vähän kuin itseään äänestäisi, tuumi Kyösti Kakkonen, kun valikoiduille ehdokkaille vaalirahaa jakoi.
EERO