VIIKON PAKINA: Pisaa, kakkaa ja koulutusta
Ranskalaiset ja hollantilaiset näyttivät eliiteilleen närhen munat. Suomessa sen sijaan ollaan palaamassa taaksepäin, vanhoihin hyviin aikoihin. Paluu tapahtuu peitenimellä uudistus. Esimerkiksi koulutusuudistus.
Tuula Haataisen (sd) johtamassa opetusministeriössä ja opetushallituksessa ollaan lopen kyllästyneitä siihen, että maailmalla ihastellaan Pisa-tutkimusta ja maamme nykyaikaista ja pedagogisesti loistavia tuloksia tuottavaa koulutusta.
Täällä ramppaa solkenaan ulkomaisia valtuuskuntia kumartamassa Suomen koulutukselle ja häiritsemässä normaalia koulutyötä.
Tästä on nyt tarkoitus tehdä loppu. Se tehdään koulutusuudistuksella.
Kouluverkkoja harvennetaan ja koulutusta keskitetään suurempiin yksikköihin. Lähikouluja lopetetaan. Oppilasryhmien kokoa kasvatetaan ja opettajien sekä erityisavustajien määrää vähennetään.
Tietysti Kari Uusikylän tapaiset vanhoilliset koulutusasiantuntijat ja kullannupuistaan huolta kantavat vanhemmat kapinoivat ja väittävät, ettei tässä ole mitään järkeä. Koko suomalaisen koulutuksen kokonaisvaltainen kasvatusidea tuhotaan, ja eniten kärsivät pienimmät oppilaat.
Kapinoinnin tukahduttamiseksi muistutetaan sormet ristissä selän takana rahapulasta ja säästöjen välttämättömyydestä. Sitähän ei tarvitse sanoa, että koulusupistuksissa olennaista on keskitys, kuntien rahoituksen leikkaaminen ja säästöt ovat vain keskittämisen apuväline.
Lähikouluvouhottajat ovat huolissaan myös koulumatkojen pidentymisestä. Mutta ajatellaanpa asian valoisaa puolta. Jokaisesta koulumatkasta voidaan tehdä suuri seikkailu. Koulutiellä silkohapset voivat kohdata liikenteen vilskettä ja ystävällisiä setiä, jotka tarjoavat karkkia ja jopa autokyytiä.
* * * * *
On tietysti mahdollista, että koulutusuudistus johtaa opetuksen tason romahtamiseen. Mutta mihin niitä laaja-alaisesti koulutettuja päästökkäitä tarvittaisiinkaan, kun korkeakouluissa on jo liikaa kalliiksi tulevia opiskelijoita ja työpaikkoja siirretään hurjaa vauhtia ulkomaille. Pätkätöissä ja työttömänä pärjää kyllä huonommallakin koulutuksella.
Ja vielä yksi valoisa puoli. Jos tai kun parempien perheiden vanhemmat huomaavat kuntien ylläpitämien massakoulujen opetuksen epätyydyttäväksi, tähän maahan syntyy kuin sieniä sateella yksityisiä yleis- ja erikoiskouluja. Näin turvataan eliitin jatkuvuus senkin jälkeen kun Jorma Ollilan, Björn Wahlroosin ja Esa-Pekka Salosen ikäluokka on vetäytynyt eläkkeelle.
* * * * *
Koulutusuudistuksessa koululaitokselle tuskin käy paljonkaan hassummin kuin Pikku-Kallelle.
Pikku-Kalle viittasi täpötäydessä luokassa:
– Opettaja, mulla on kakkahätä.
– Sinun ei pidä sanoa noin, pitää sanoa hienosti kiertäen, opettaja torui.
Yhtenä toisena päivänä Kalle taas yritti pitkään huitoa ja kiinnittää opettajan huomiota. Vihdoin opettaja huomasi:
– No, mitä Kalle?
– Mulla tuli housuun hienosti kiertäen.