Tätäkö ne kutsuvat demokratiaksi?

SKP:n listoilla olleelle ehdokkaalle tehtiin vaalien jälkeen tarjous haastattelusta radioon aiheesta miten pienpuolueiden näkyvyyttä saataisiin paremmaksi. Kysymyksenasettelu aiheuttaa varmaan monissa jonkinlaisia kiukunpurkauksia. Olihan tiedotusvälineiden vaalikampanja kokonaisuudessaan ennennäkemätöntä pienpuolueisiin kohdistuvaa syrjintää ja boikotointia.

Verovaroin ylläpidettävän Ylen johtamana vaaleista tehtiin mediassa kahdella tapaa rajattu sirkus. Ensinnäkin, jo hyvissä ajoin määriteltiin ja ylläpidettiin koko kampanjan ajan hallitutuksen asettamaa poliittista agendaan, jossa oli lupa puhua vain sellaista kysymyksistä kuten julkisen sektorin velkaantumisen pysäyttäminen ja menoleikkaukset sekä kaatuneen sote-hankkeen uudelleen elvyttäminen. Ulkopolitiikan alueella nostettiin tietoisesti hallituksen ministereiden toimesta räikeä propaganda Venäjä-uhkasta ja Nato-vyörytys. Nämä teemat toistuivat kaikissa vaalikoneissa, lehdissä ja tv-keskusteluissa.

Toiseksi, mediassa eduskuntavaalit tuotiin esiin vain eduskuntapuolueiden välisenä kisailuna. Galluppien uutisoinnissa Keskustasta tehtiin vaalivoittaja jo monta kuukautta ennen vaaleja. Mielipidemittausten uutisoinnilla vakuutettiin äänestäjiä siitä, että muita vaihtoehtoja ei ole olemassakaan. Television vaalikeskustelut toistuivat toistensa kaltaisina päivästä toiseen vain eduskuntapuolueiden ympärillä ja usein vielä vain neljää suurinta puoluetta esillä pitäen. Vaalikoneiden vastausten raportoinnissakin oli oikein nähty vaivaa karsimalla muiden kuin eduskuntapuolueiden ehdokkaitten vastaukset pois julkisuudesta. Kun pienpuolueista sitten kerran jotain kerrottiin, niin ne kuvattiin puutarhatonttuina, joilla ei ole jakoa politiikan alalla. SKP:n ohjelmasta esitettiin räikeän valheellinen kuva.

Kun tähän lisätään vielä taloudellisten resurssien räikeä eriarvoisuus, alkaa kuva demokratia surkeasta tilasta hahmottua kokonaisuudessaan. Eduskuntapuolueiden valtaa ja toimintaedellytyksiä pönkitetään verovaroilla vaalikaudessa lähes 150 miljoonalla eurolla pelkästään puoluetukena ja sen lisäksi ne voivat palkata suuren joukon työntekijöitä valtion varoin. Vaalikampanjassa näkyi myös selvästi se miten suurpääoma panostaa oikeistopuolueisiin suunnattomia summia.

Se, että Suomessa ei ole kaikilla puolueilla edes vähäisessä määrin tasapuoliset edellytykset osallistua vaaleihin, ei sulje pois itsekritiikin tarvetta. Koko vasemmisto koki rökäletappion, SKP muiden mukana. Vaalikampanjaa, politiikan tekemisten tapoja ja vaalitulosta pitää arvioida perusteellisesti. Johtopäätökset on tehtävä aikanaan.

Yksi on kuitenkin varmaa. Vaalit eivät ole läheskään ainoa vaikuttamisen keino. Päinvastoin. Jo huomenna on ryhdyttävä tekemään politiikkaa työväenliikkeen perinteeseen ja nykypäivään kuuluvavalla tavalla - ihmisten kanssa ja ihmisten keskellä. Vaalien tuloksena ei muuttunut mikään, ellei sitten huonompaan suuntaa. Muutos tulee yhteisen kamppailun tuloksena.