Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala

Osa 1
Fasismi alkoi nostaa päätään orastavan kapitalismin talouskriisin edessä 1929, esimerkkinä Italian fasismin ja aluillaan olevan Saksan natsilaisuuden esimerkkejä seuraten.
Porvariston taloudelliset edut oli turvattava. Porvarien(valkoisten) aloittama luokkasota 27.1.1918 Mannerheimin käskyllä, oli vielä tuoreessa muistissa.
Vienti ei vetänyt, joka perustui pitkälle puutavaran vientiin. Työttömyys lisääntyi, pienviljelijöiden tiloja pakkohuutokaupattiin. Pienyritysten omaisuuksia siirtyi vararikkojen kautta pankeille ja suuryrityksille.
Suuryritykset maksattivat pulan seuraukset työtätekevien niskoille.
Pulan seurauksena monet perheet muuttivat Ruotsiin ja Neuvostoliittoon hakemaan parempia elinmahdollisuuksia.
Suurpääoma näki, että pulasta tulee pitkä, joten suurpääoma alkoi oman asemansa ja voittojensa turvaamiseksi alentaa työläisten palkkoja ja työolosuhteita…maksattaa siis niin kuin aina kriisin seuraukset työläisillä.
Ja sitä varten tarvittiin väkivaltaorganisaatioita nujertamaan työläisten kasvava tyytymättömyys.
Kapitalistit pitivät tärkeänä osallistua myös kansainvälisen imperialismin valmistautumista Neuvostoliittoa vastaan.
Suomen porvaristo, joka työväen vapaussodan Saksan turvin nujersi, ja lyönyt maan työväenliikkeen luullen sen olevan lyödyn ainakin sadaksi vuodeksi.
Joutui toteamaan kaikesta väkivallasta ja terrorista huolimatta, työväenliike alkoi nousta voimakkaasti.
Sitä varten alettiin perustamaan erilaisia diktatuuriliikkeitä esim. Valtakunnan suojeluliitto, Lalliliitto jne…ja Lapuanliike, jota fasistit kutsuivat ”kansanliikkeeksi”.
Vuonna 1929 perustettu, tai paremminkin sen käytännöllinen organisointi, Lapuanliike, ei ollut ihan poikasten puuhastelua, niin kuin porvarit siitä haluaa jotain sanoa.