Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Liittyy edelleen aiheeseen täällä toisaalla esitettyyn väitteeseen kommunismia yhtenä uskontona.
Olen sitä perustellut kyseisen otsikon alla, sekä otsikolla dialektiikka.
Oppi totuudesta on osa dialektiikkaa.
Miksi näin on?
Siksi, että totuuden ongelma on tietoteorian keskeisin ongelma ja kaikkien tieteiden tärkeimpiä kysymyksiä.
Jos tieteellinen teoria ei anna totuudellista tietoa, ei sillä ole mitään arvoa.
Eikö tunnukin yksinkertaiselta ja helpolta?
Mutta tämä kysymys nousee esiin aina kun tulee puhe suhteesta objektiiviseen todellisuuteen.
Miksi sitten on näin?
Objektiivinen maailma on olemassa kenenkään tajunnasta riippumatta.
Se tarkoittaa sitä, että käsitystemme, ideoittemme ja teorioittemme täytyy vastata todellisuutta.
Käsityksemme on oltava sopusoinnussa objektiivisten tosiasioiden kanssa.
Muuten taannumme subjektivismiin: todellisuuden taju hämärtyy, kuin olutta kittaavalla Markulla tätäkin kirjoittaessa, pitää toivomaansa todellisen, kuin porvaripoliitikko (demarit ja vassaripoliitikot myös) pitää toivomaansa totena, joka lopulta johtaa…aisan laskuun.
Jos aistimuksemme, havaintomme, mielikuvamme, käsitteemme ja teoriamme vastaavat objektiivista todellisuutta, jos ne heijastavat sitä oikein, voimme sanoa niitä totuudellisiksi.
Totuudellisia lausuntoja, arvostelmia tai teorioita nimitämme totuudeksi.
Tiedostamisen tarkoitus on löytää totuus, tai saada selville totuus.
Mutta totuus ei ole olemassa sellaisenaan, että ihminen ikään kuin törmää siihen, tai löytää totuuden.
Tiedostamisen tarkoitus on löytää totuudellisen tiedon saavuttaminen.
Totuus EI ole olemassa sellaisenaan mistään riippumatta.
Objektiivisessa maailmassa ei ole olemassa totuuksia, vaan olioita, ilmiöitä, suhteita, prosesseja jne, jotka heijastuvat ihmisen totuudellisissa käsityksissä ja ajatuksissa.
siis: totuus syntyy ihmisen tiedostamisprosessissa, eivät siinä heijastuvat olioiden ominaisuudet ja suhteet riipu ihmisestä.
jatkuu
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Liittyy edelleen aiheeseen täällä toisaalla esitettyyn väitteeseen kommunismia yhtenä uskontona.
Olen sitä perustellut kyseisen otsikon alla, sekä otsikolla dialektiikka.
Oppi totuudesta on osa dialektiikkaa.
Miksi näin on?
Siksi, että totuuden ongelma on tietoteorian keskeisin ongelma ja kaikkien tieteiden tärkeimpiä kysymyksiä.
Jos tieteellinen teoria ei anna totuudellista tietoa, ei sillä ole mitään arvoa.
Eikö tunnukin yksinkertaiselta ja helpolta?
Mutta tämä kysymys nousee esiin aina kun tulee puhe suhteesta objektiiviseen todellisuuteen.
Miksi sitten on näin?
Objektiivinen maailma on olemassa kenenkään tajunnasta riippumatta.
Se tarkoittaa sitä, että käsitystemme, ideoittemme ja teorioittemme täytyy vastata todellisuutta.
Käsityksemme on oltava sopusoinnussa objektiivisten tosiasioiden kanssa.
Muuten taannumme subjektivismiin: todellisuuden taju hämärtyy, kuin olutta kittaavalla Markulla tätäkin kirjoittaessa, pitää toivomaansa todellisen, kuin porvaripoliitikko (demarit ja vassaripoliitikot myös) pitää toivomaansa totena, joka lopulta johtaa…aisan laskuun.
Jos aistimuksemme, havaintomme, mielikuvamme, käsitteemme ja teoriamme vastaavat objektiivista todellisuutta, jos ne heijastavat sitä oikein, voimme sanoa niitä totuudellisiksi.
Totuudellisia lausuntoja, arvostelmia tai teorioita nimitämme totuudeksi.
Tiedostamisen tarkoitus on löytää totuus, tai saada selville totuus.
Mutta totuus ei ole olemassa sellaisenaan, että ihminen ikään kuin törmää siihen, tai löytää totuuden.
Tiedostamisen tarkoitus on löytää totuudellisen tiedon saavuttaminen.
Totuus EI ole olemassa sellaisenaan mistään riippumatta.
Objektiivisessa maailmassa ei ole olemassa totuuksia, vaan olioita, ilmiöitä, suhteita, prosesseja jne, jotka heijastuvat ihmisen totuudellisissa käsityksissä ja ajatuksissa.
siis: totuus syntyy ihmisen tiedostamisprosessissa, eivät siinä heijastuvat olioiden ominaisuudet ja suhteet riipu ihmisestä.
jatkuu
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Siksi totuus on objektiivista.
Lopuksi korostan ja yhteen vedän (ei käteen):
Objektiivisella totuudella ymmärretään inhimillisen tiedostamisen sisältöä joka kuvataa oikein objekstiisista maailmaa, sen lainalaisuuksia ja ominaisuuksia ja joka tässä mielessä ei riipu subjektista, ei riipu ihmisestä eikä ihmiskunnasta.
Totuus ei ole ihmisen määräysvallassa.
Hän voi muuttaa ympärillään olevaa maailmaa, voi muuttaa elinehtojaan, mutta ei voi mielensä mukaan muuttaa totuutta, sillä se kuvastaa sitä mikä on olemassa objektiivisesti.
Tässä kaikessa kirjoittamassani, tai siis Marxin, Engelsin ja Lenin kirjoittamassa (en ole niin nero, vielä…), on viisauden siemen, jolla tarkoitan myös omaa puoluettani, SKP:tä.
Haluan haastaa piirisihteerimme Tampereella pohtimaan näitä filosofisia kysymyksiä.
Ja…miksei muitakin ympäri Suomea.
Tere Vadenin (Tampereen yliopiston filosofeja, ei kom.) kanssa ihan hieman olemme sivunneet ja keskustelleet tästä(kin) aiheesta. Mutta ei lisä pahaa tee, Tampereen kansan kynttilän, piirisihteerimme kanssa…
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
Hyvää pohdintaa joka pitäisi ulottaa samalla koko työväenliikkeen rehellisen dialektiseen analyysiin myös reaalisosialismin ajanjaksosta. Silloinhan yritettiin subjektivismin keinoin väittää järjestelmää sosialismiksi, vaikka objektiivisessa tarkastelussa puheet eivät vastanneet todellisuutta. Puheet kyllä johtivat siihen, että myös porvaristo alusta loppuun asti luuli järjestelmää tasa-arvoiseksi sosialismiksi. Sekään ei ymmärtänyt sen edustavan vasta erikoislaatuista porvarillista vallankumousta. Sosialismin aika on vasta edessäpäin eli kapitalismin taantumuksen jälkeen, joka on jo kovassa vauhdissa.
Menneisyys täytyy analysoida rehdisti-vain sillä päästään eteenpäin sillä työväenliikkeen tehtävä on viedä yhteiskunnat uuteen edistykselliseen järjestelmään. Nykypäättäjistä ja talouseliitistä ei tähän ole, ne edustavat hiljalleen jo mennyttä maailmaa. Tämä on dialektiikkaa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Hieman oteskelen rusinoita pullasta.
Eikä koko dialektista materialismia täällä voikaan kirjoittaa ja käsitellä.
Mutta otan vielä tähän yhden tärkeän seikan, joka käy suoraan tähän päivään
tai helppo ymmärtää ja soveltaa.
Eli kyse on tiedostaminen.
Objektiivisen maailman heijastumisena ihmisen tajunnassa ei ole kertakaikkista, kertakaikkinen tapahtuma.
Tajunta on prosessi.
Lenin sanoi : elävästä havainnosta abstraktiseen ajatteluun ja siitä käytäntöön sellainen on totuuden tiedostamisen, objektiivisuuden tiedostamisen dialektinen tie.
Eipä kai sitä selvemmin voi sanoa?
Eli mitä se tarkoittaa?
Siis käytännössä?
Ihminen ei hanki tietoa niinkään paljon ympärillä olevan todellisuuden passiivisen havainnoinnin tuloksena kuin aktiivisen, käytännöllisen olioihin suhtautumisen prosessissa.
Juuri käytännössä, jossa ihmisen suora yhteys ulkomaailmaan toteutuu, ilmaantuvat erilaiset aistimukset, jotka ovat lähtökohtana erillisien ihmisen tiedostamistoiminnassa ja inhimillisen tiedostamisen historiassa yleensä.
Aistimukset ovat tajunnan ensimmäinen aste.
Leniniä siteeraan vielä, osuvasti hän sanoi: Materialisti asettaa kaiken aluksi ja etunenään aineellisen maailman ja pitävät ideaa eli henkeä seurauksena.
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
"elävästä havainnosta abstraktiseen ajatteluun ja siitä käytäntöön sellainen on totuuden tiedostamisen, objektiivisuuden tiedostamisen dialektinen tie."
Työväenliikkeen osalta onkin tämä dialektinen, lopullinen analyysi "sosialistisen" menneisyyden suhteen vielä laajamittaisesti tekemättä. On lopullisen synteesin paikka ja aika, jonka vain valtarooleja omistamaton työväenliike voi tehdä edistykseen etenemisen suhteen. Nyt ollaan antiteesin vaiheessa. Synteesi edellyttää menneisyyden "sosialistisen" järjestelmän objektiivista ymmärtämistä vasta siirtymäksi feodalismin ajasta kapitalistiseen tuotantotapaan. Se merkitsi isoa edistystä yhtä kaikki (sillä 1900-luvun alkupuolen Venäjä oli erittäin takapajuinen maa), vaikka siirtymän lopputulos olikin vasta uusi luokkayhteiskunta, mutta entistä kehittyneempi sellainen. Tämä on se dialektinen perusta, jolta olisi edettävä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen
Totuus on Markku kovin suhteellista, nyt vasta noin 70 vuotta maailmaa tihruttuani olen oikeastaan törmännyt vain yhteen ihmisaivoillakin käsitettävään nk. totuuteen eli asiaan joka ei ole koko aikana muuttunut miksikään muuksi vaikka kaikki muu sen ympärillä tuntuu olevan muutoksessa.
Se totuus on kertotaulu, se on edelleen ihan sama kuin silloin kun vuonna 1950 sitä opettelin. Kaikki muu, minä itse mukaan lukien, on muuttunut muuksi tai erilaiseksi ainakin. Totuudesta pitää siten puhua kovasti varovaisesti varsinkin kommunismin yhteydessä koska siitäkin ihmiskunnalla on kovin monta erilaista käsitystä dialektiikalla ja ilman.
Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää
Markku Huhtala, minun piti oikein Googlettaa tuo sinun käyttämäsi sivistyssana "dialektiikka", että mitä se oikein tarkoittaa. Sanoisin, että sillä ei ole mitään tekemistä "kommunistisen historiankirjoituksen" tai tai "kommunistisen totuuden" kanssa! Kyllä siellä on tarkoitus pyhittänyt keinot tai kirjoitukset. Hyvänä esimerkkinä on vaikka tuo sinun ja erään dosentin hellimä väittämä, että "Neuvostoliitto ei ole koskaan miehittänyt Baltian maita"!Tarjoappa tätä kommunistista totuutta vaikka virolaisille, niin voit kuulla toisen totuuden!
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Venäjälläkin on useita "tutkijoita", professoreihin saakka, jotka kirjoittavat Venäjän historiaa "uusiksi".
Myöntävät Neuvostoliiton syyllisyyden pyrkimykseen Suomenkin valloittamisesta.
Täyttä potaskaahan se on.
Porvaristo kautta maailman on kirjoittanut toisesta maailmansodasta ihka oman version, ja sinäkin sitä toistelet absoluuttisena totuutena, kritiikittä.
Porvaristo ei suurin surminkaan halua edes käsitellä toista maailmansotaa politiikan jatkeena, saati sen syistä ja synnystä.
Porvaristolle Virossa vaikenee täysin vehkeilystään Saksan kanssa, avusta Saksan miehitykselle Virossa, sekä keskitysleirien perustamisissa ja ylläpidossa.
Sinä Pena väistät täysin samat kysymykset.
Käännät juuri kuten kunnon porvari, kaiken päälaelleen ja jauhat työväenvallan syyllisyyttä, ja porvariston syyttömyyttä.
Porvaristolle ei merkitse ihminen ja elämä eikä yhteiskuntakaan muuta kuin rahantekoa, se on porvariston ainut moraali.
Neuvostoliitto, työväenvalta, sosialismi, oli uhka porvariston olemassaololle, ja siksi Neuvostoliitto oli tuhottava hinnalla millä hyvänsä.
Suomen, Saksan ja vaikkapa Vironkin porvaristo on yksiä maailman väkivaltaisia, ollut ja on edelleenkin, yhdysvallat johtajanaan.
Venäjällä on ollut aina pieni ja vankka porvaristo, joka ei voi ajatella kuin Venäjää kapitalistisena maana, silloinkin kun Venäjä oli sosialistinen, ja on aina tehnyt kaikkensa palauttaakseen Venäjän kapitalistiseksi, vaikka liittymällä kommunistiseen puolueeseen, ja liittyihän niitä…
Ulkomaiden kapitalistiset maat tukivat Venäjän porvaristoa, tukenut aina, ja mikään summa ei ollut liian korkea tukemisessa Venäjän porvaristoa.
jatkuu
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Kaikki, ihan kaikki Venäjän porvaristo siis kirjoittaa uusiksi, propaganda käsittämättömän kovaa, ja tekevät kaikkensa ettei sosialismi palaa Venäjälle.
Samoin Virossa…puutaheinää suolletaan yötä päivää. Puhumattakaan Suomessa.
Porvaristo ei käsittele kapitalismin kriisejä kapitalismiin kuuluvina lain alaisuuksina.
Dialektiikasta et, itsekin tunnustit, edes tiennyt mitä se on, saati miten tärkeä se on tieteen työkaluna.
Et ole ainoa, porvaristo ei sitä halua käyttää, vaikkakin se on välttämätöntä, jos tiedettä halutaan tehdä ja viedä eteenpäin ja etenkin ratkaista ongelmia.
Porvaristo valikoi, omiin tarkoituksiin sopivaa.
Ja sekasotku on porvaristolle varsinkin historiasta puhuttaessa tärkeää ja välttämätöntä.
Filosofia on maailman selittämistä.
Tätä on ratkottu aina ihmiskunnan kirjoitetun historian ajan...ja se on pitkä.
Vaikka orastavaa materialismia on ollut lähes koko kirjoitetun historian ajan, vallitsevana on ollut idealismi, eli jokin korkeampi, ajatus on ollut ensin.
Aina, AINA johtopäätökset ovat johtaneet umpikujaan, jota on yritetty selittää uusilla idealistisilla johtopäätöksillä, ja umpikuja toisensa perään…
Siksi Hegel, porvarillinen idealisti alkoi ymmärtää dialektiikan merkityksen ja käytön tieteen ja filosofian(tiedettähän filosofiakin on) metodina, mutta valitettavasti idealistisista lähtökohdista ja pysyi turvallisissa umpikujissaan…
Historiallinen ja dialektinen materialismi on voinut antaa idealistisille sekasotkuille järkeä, ja tiede kehittyä huimaa vauhtia.
Porvaristo siis käyttää dialektista metodia tieteessä, mutta vain kun se porvaristolle sopii, sen tarkoituksiin.
Meille kommunisteille taas työkalut käsittää ja käsitellä koko yhteiskuntaa, ihmistä ja historiaa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Voi voi, ajatus ja kirjoitus virheitä siellä täällä.
Tuossa lopussa oleellinen: "historiallien ja dialektinen materialismion voinut antaa...", eteen olisi pitänyt laittaa Marxilainen
Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää
Markku Huhtala, kyllä minä tiesin jo vuosikymmenien takaa koulussa oppineena mitä "dialektiikka" on, mutta kun kommunisti käyttää sitä puolustaessaan vanhaa neuvostohistoriaa, niin sen vuoksi se minun piti vielä googlettaa, että olenko uskonut sen oikeaa merkitystä, eli mielipiteiden vaihtoa, jolla pyritään totuuteen ei "kommunistiseen totuuteen"!
Venäjälläkin on vasta nyt alettu kirjoittaa dialektista historiaa ei kommunistista historiaa.
Kyllä II-maailman sota oli kahden diktaattorin vallanhimoisen politiikan jatko, johon me, Baltit ja monet muut jouduimme osallistumaan tahtomattamme!
Kyllä meille on riittänyt olla suomalaisia vuosisatoja samoin kuin balteille olla baltteja, mutta muut ovat vallanhimossaan muuta päättäneet.
Markku mihin perustuu väittämäsi, "ettei Neuvostoliitto miehittänyt Viroa", niin samoinhan kävi myös muille balteille ja muille sateliiteille käytännössä sodan jälkeen? Odotan vastausta.
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
"Neuvostoliitto, työväenvalta, sosialismi, oli uhka porvariston olemassaololle, ja siksi Neuvostoliitto oli tuhottava hinnalla millä hyvänsä."
Ei nyt kannattaisi kansalle kuitenkaan kauhean aktiivisesti tuota 1900-luvun erikoislaatuista porvarillista vallankumousta minään työväenvaltana markkinoida. Kannattaa päivittää näkemystään, sitähän dialektiikkakin vaatii, synteesiä siitä mitä todella tapahtui ja miten päästään eteenpäin. Toinen vaihtoehto on ikuisuuksiin nähdä neuvostoliitto virheineenkin muka kuitenkin sosialismina ja olla pääsemättä historianymmärryksen suhteen lainkaan eteenpäin.
"silloinkin kun Venäjä oli sosialistinen, ja on aina tehnyt kaikkensa palauttaakseen Venäjän kapitalistiseksi"
Tällainen tulkinta ei tue historiallista (marxilaista) materialismia. Kehitys ei poukkoile tuotantotapojen isossa kehyksessä välillä taaksepäin sosialismista kapitalismiin. Kuten tiedetään, sosialismin vuoro on kapitalismin jälkeen, kapitalismin ylittävänä kestävämpänä tuotantotapana. Sosialismin vuoron yrittäminen feodalismin jälkeen ei voi koskaan onnistua, objektiiviset kehityksen lait pitävät siitä huolen. Sellainen kehitys tuo aina lopputulemanaan vasta kapitalismin, vaikka muuta toivottaisiinkin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Karjalan Priha
Tawariz Markku, tiesitkö että seuraava objektiivinen dialektiikkasi on Timpan mukaan epätosi, kysy vaikka ite Timpalta: #Venäjällä on ollut aina pieni ja vankka porvaristo, joka ei voi ajatella kuin Venäjää kapitalistisena maana, silloinkin kun Venäjä oli sosialistinen,#. Nimittäin Timppa subjektiivis-objektiivisesti väittää NL:n olleen kapitalistinen silloinkin kun se oli sinun mukaasi sosialistinen!!!
Onkohan teidän dialektiikkoja kaksi vai enempikin? Ainakin aatteenne on sekava ja sotkuinen, mutta hyvä niin.
Mutta sepitelkäähän sosialismianne, kukin mieleisekseen, niin että ole muussa pahanteossa.
Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää
Markku Huhtala, ei sinun tästä tarvitse loukkaantua, sillä tämähän on vain depattia, mutta meillä Keuruulla oli joskus vuosikymmeniä säilynyt sanonta, että "autuaita ovat puupäät, sillä he eivät huku vaan pää pitää heidät pinnalla!", koska nuo sinun tulkintasi neuvostohistoriasta antaa tuon "arvonimen"!
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
"Nimittäin Timppa subjektiivis-objektiivisesti väittää NL:n olleen kapitalistinen silloinkin kun se oli sinun mukaasi sosialistinen"
Dialektiikasta ja historiallisesta materialismista tiedämme, että yhteiskunnat pyrkivät jatkuvaan kehitykseen, joka ilmenee alituisesti ristiriitojen ja myös vallankumouksien kautta.
Konkreettinen vallankumous sysää yhteiskunnan aina tiettyyn siirtymään, mutta vasta pidemmän jakson päästä on nähtävissä, mihin tuo siirtymäjakso johtaa. Puheissahan se johti piankin "sosialismiin", mutta teot eivät tukeneet tällaista objektiivisista lainalaisuuksista riippuvaista kehitystä.
Eli tarkennuksena tuohon lausuntoosi, neuvostoliitto ei edustanut sosialismia, muttei vielä kapitalismiakaan, vaan siirtymävaihetta kapitalismiin. Tuolla ajanjaksolla Venäjällä vasta syntyivät teolliset suurpääomat ja työväenluokka. Vallankumouksellinen, neuvostoliiton tapauksessa pitkäksi 70-80 vuotiseksi prosessiksi osoittautunut siirtymä johti siis ulos feodalismista kapitalistiseen järjestelmään. Tämä on looginen ja materialistinen analyysi; historia piirtyy totuudeksi ajan ja etäisyyden kautta, aikalaiset voivat luulla sitä joksikin muuksi kuin mitä se on todellisuudessa objektiivisesti edustanut.