Alkuperäinen kirjoittaja: Juhani Eero

Hyvä tilannekuvaus, mutta johtopäätös-osio jäi kovin kevyeksi. "Se edellyttää myös itse tehomarkkinatalouden ja kilpailuyhteiskunnan muuttamista, ainakin työelämän, perusturvan ja koululaitoksen olennaisia muutoksia sekä yhteiskunnan demokratisoimista" on ihan oikein, mutta kovin, kovin yleisellä tasolla. Tehomarkkinatalouden muuttaminen ei tule tapahtumaan kertarysäyksellä, ja siksi pitäisi löytää yhteiskunnasta ne liikkeet ja ne vaatimukset, jotka edistävät tämän tavoitteen saavuttamista. Niitä on ihan oikeasti olemassa. Talousdemokraatit vaativat pankkilaitoksen uudistamista, perustuloliike vaatii perustuloa, joka vahvistaisi juuri näiden nuorien miesten ja toki muidenkin elämänhallintaa. Nämä ovat hyviä esimerkkejä sellaisesta tavoitteenasettelusta, joka koskettaisi yhteiskunnan rakenteita ja loisi pohjaa suuremmallekin muutokselle.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Se oli ihan sama juttu kun työeläkeläinen oli nuori ja pyrki töihin 1960 luvulla. Sitä vaan piti olla ahkerana ja hankkia kaksi koulutusta ammattiin kun ensimmäinen lakkasi kiinnostamasta vaikka töitä olisikin ollut.

Ei tullut silloinkaan mitään ilmaiseksi ei ollut samanlaista opintolainajärjestelmää saatikka opintorahaa vaan pankin setä lainasi ja isäpappa takasi mihin eivät säästöt riittäneet.

Kilpailua se oli silloinkin!

Alkuperäinen kirjoittaja: sakke

Nuoret miehemme ja naisemme haluavat olla mukana yhteiskunnassa ja tehdä töitä.

Työttömat, alle 25 vuotiaat nuoret miehet ovat kävelevä ruutitynnyri. Tämä kehitys on nähty turhankin selvästi esim lähi idässä.

Syrjäytyneisyyden ja ulkopuolisuuden tunteen poistaminen on ensisijainen tavoiteemme.

Se ei onnistu kovinkaan hyvin nykymallilla, missä työllistämiskynnys pidetää liian korkeana kannustinloukkujen, työelämän jäykkyyden ja korkeaden verojen ja sivukulujen avulla.

Tukipolitiikan sijaan tarvitaan aktivoivaa työllisyyspolitiikkaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: JMikkonen

Hyvätkin uudistukset näyttävät silti näin työttömän nuoren miehen näkökulmasta näpertelyltä, jos ajatus on edelleen se epähumaani, että me synnytään tänne ja sitten pitää ottaa vastaan ne olosuhteet jotka annetaan. Eihän se niin mene, olosuhteita voi ihan helposti muuttaa ja moraali menee aina lakien edelle, sillä lakeja tulee, menee ja muuttuu, mutta ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä kohtelusta on aika lailla samantyylinen ollut toddella pitkään. Tietysti sitäkin voi yhteiskunta koittaa manipuloida, että ikäänkuin jokainen meistä olisi jonkinlainen firman nimeltä Finland omistama tuotantoväline, joka välillä laitetaan nurkkaan ja osaa ei tarvita ollenkaan, mutta silti siellä nurkassa pitäisi olla tekemättä mitään. Tietysti siellä nurkassa tulee tylsää ja aletaan tekemään vähän vaikka ja mitä.
Eli henkinen vaqpautuminen ensin, sitten neuvotellaanyksityiskohdista.
Vai pitäisikö niitä nuoria miehiä joiden psyyke on kestänyt edes sem verrran, että ovat vapaalla jalalla juhlia sankareina, kun heidän psyyke on kestänyt sitä että heidän kohteluaan voisi verrata huonoon työkaluun - aina välillä se kaivetaan kaapista ja sillä koitetaan väkisin tehdä jotain samalla kiroten sitä kun eihän siitä mitään tule, koko savotta kusee ja sitten heitetään takaisin sinne kaappiin läksiäsinä lisää stressaamista ja muistutus että ole nyt hiljaa ja kiltisti - tähän kohtaan sellainen jo lievästi psykoottiselta kalskahtava räkäinen nauru. Vai että hiljaa ja kiltisti, joopa joo....
Eli ehdottaisin, että noudattaisimme kommunismin oppi-ajatusta siitä, että ihminen on tehokkaimmillaan tehdessään sitä mitä haluaa. Ja esimerkiksi taideprojektit vievät usein vuosia, työtarjoukset tuntuvat siinä aherruksessa lähinnä v*ttuilulta sanoo moni esim. multimedia-alan taiteilija. Mutta sitten kun annetaan työrauha, maksetaan vielä työstä niin parhaassa tapauksessa sieltä tulee silloin tällöin todellisia menestystarinoita.

Alkuperäinen kirjoittaja: sakke

Ihminen on tosiaankin tehokkaimmillaan, kun tekee mitä haluua ja mihin on motivoitunut.

Toisaalta yhteiskunnassamme on tuhansia erillaisia työtehtäviä. Ne kaikki pitäisi tavalla tai toisella saada tehdyksi.

Emme pysty yksipuolisesti valitsemaan, mitä haluamme tehdä ja tehdä vain sitä. Meidän tulee ensin tarkastella, mitä työtä voimme saada ja sitten valita näistä vaihtoehdoista sen mitä haluamme ensisijaisesti tehdä.

Tämä perussääntö ei katso edes yhteiskuntajärjestelmää, jossa olemme; kaikissa niissä pitäisi työt saada tehdyksi ja toimeentulo jollain muotoa luoduksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Kärkkäinen

Hyvä tilaanekuvaus tämä on, mutta jotakin jäin kaipaamaan. Nuorten miesten syrjäytyminen lienee kiistämätön tosiasia, mutta sittenkin kaipaan ilmiötä kuvaavia ja vertailevia faktoja. Erityistä selitystä vaatii se, että kyseessä on ennenkaikkea miesten ongelma. Selittyykö asia työmarkkinoiden muutoksella? Koskeehan muutos myös naisia. Lisäksi olisi kiinnostavaa tietää, onko ongelma sama kaikissa tuotannon rakenteeltaan Suomeen verrattavissa maissa.

Johtopäätökset ja toimintasuositukset eivät ole kovinkaan radikaaleja. Ehkä Jari Heinonen kirjoittaa enemmän sosiaalityön professorina kuin kommunistina? Luultavasti yksinkertaisia ratkaisuja ei olekaan olemassa, koska kysymys on myös kulttuurisesta ilmiöstä.

Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen

Suomessa tapahtuu 13.000 avioeroa vuosittain. Niistä jää paljon yksinhuoltajia.Usein ainoan lapsen huoltajaksi jää vain äiti,jolloin nimenomaan pojilta jää puuttumaan isä tai vähintääkin isä jää etäiseksi.
Jos ainoan vanhemman sosiaalinen verkosto on heikohko merkitsee se myös , että pojan on nuoruusiässä vaikea saada kiintopisteitä elämässä tukevan aikuissuhteen puuttuessa. Vähävaraisella yksinhuoltajalla ei ole mahdollisuutta kustantaa harrastuksia.Myös ohjaus opiskeluun on vajanaista. Yksinäisen identiteettikriisiä potevan nuoren miehen suhde vastakkaiseen sukupuoleen on täynnä ongelmia. Kilpailuyhteiskunta ei suosi yhteisöllisyyttä ,vaan tyrkkää helposti yhteisön ulkopuolelle nuoren,joka tavoittelee aikuisuutta heikoin evästyksin.