30.10.2015 - 10:32
#1
Nobel-kirjailija Neuvostoliiton romahduksesta
Paikalla olevat käyttäjät
There are currently 0 users online.
Uudet käyttäjät
- samppa2000
- juhoj96
- janne.alanko789
- ilkka.leva
- jtamminen
Tuo on marko/aimo vain yhden Svetlanan kertomus ja käsitys asiasta. Kun kyse on ihmisistä niin meistä on moneen ja niin olisi pitänyt olla ihan NL:n alusta asti jolloin se olisi saattanut mennä paremmin. Siellä oltiin liian yksiniittisiä ja estettuun luovuuden käyttö taloudessa. Jos joku sooloili eli pyrki taloudessa menestymään niin häkki heilahti tai sen ovi ainakin.
Noista lyhyistä kommenteistakin jo loistaa jottei siihen todelliseen työhön juurikaan kiinnitetty huomiota vaan kaikki oli herran kädessä eikä se herra ollut mikään kaukainen käsite kuten kristillisessä uskossa vaan kylän kommunistijohtaja.
Kävin työmatkoilla NL alueella muutaman kerran eikä se kovin tehokkaalta näyttänyt. Työkalut (elektroniikka) olivat sota-ajan tyyliä ja työaikaan oltiin kaupoissa kun työajan jälkeen joku oli ne jo tyhjännyt. Ei ollut samaa ongelmaa kuin tänään K- ja S-kaupoissa jos haluaa omaa jugurttiaan vieraasta niin sen löytäminen on vaikeaa niiden 100:n erilaisen purkin joukosta. Siinä lienemme menneet liian pitkälle ja se tullee korjaantumaan nyky tilanteen johdosta.
Vallankumouksessakin kannattaisi luottaa demokratiaan eli vaaleihin, niiden aikaansaama yhteiskunta kun on helpommin hallittavissa ja taloudellisesti tehokkaampi. Lokakuun (vai mikä se oli) vallankumoushan ei korjannut mitään todellisuudessa vaan aiheutti lisää ongelmia pitkän päälle. Piti alkaa suurella väkimäärällä vahtimaan kanssaihmisiään jotta ei kukaan vain ääneen sanoisi mitä ajattelee vaan yhtyisi siihen mantraan jota on käsketty latelemaan. Kai sekin jonkun teki onnelliseksi mutta ei oma-alotteisesti. Se antoi väärän kuvan siitä missä mennään jota vielä lisäsi todellisuus jossa kansaa vietiin pakkotyöhön. Oli jotenkin satiirista kun murha oli pienempi rikos kuin "väärin ajattelu", tuosta ajattelusta sai pitkiä tuomioita ja huonommissa oloissa kuin oikeista rikoksista. Miten sellaisen politiikan voi kuvitella tuovan hyvinvointia? On pelkkää tyhmyyttä lähteä edes ajatuksissaan samalle tielle, se on tuhon tie!
Aika kultaa muistot lienee vanha sanonta ja se lienee tässäkin kohtaa totuus sillä 20+ vuotta on saanut unohtamaan ne vaikeudet ja hankaluudet joihin silloin törmäsä ja mieleen tulevat vain Vappuparaati ja hurraa/uraa huudot Punaisella torilla.