Alkuperäinen kirjoittaja: Kimmo Koivisto
Varmaan monelta nousee tukka pystyyn, kun nostan Niezschen filosofianpuntaroitavaksi, varsinkin hänen laumamoraalinsa herättää, niin oikealla kuin vasemmallakin suurta hiustenhalkomista, mutta Niezsche tarkoitti tällä, että kesyynnytetty ja orjuutettu olento olisi saatava ymmärtämään oman identiteettinsä. Niezsche joka piti työtä yhtenä orjuudenmuotona haki filosofiansa alkeet antiikin suuresta perinteestä, aina esisokraattisilta ajattelijoilta. ja hänen kirjoituksensa kreikkalaisista on hyvin kuvaava. Siinä Niezsche tuo kuvan, että ainut mitä kreikkalainen häpesi oli työ. Tulee mieleen Paul Lafarguen kirjoitus Oikeudesta laiskuuteen. Täälläkin moni korostaa vain työtä ja taas työtä, mutta Niezschelle kaikkinainen rikkaus oli jotain toista, kuten taiteilijan absoluuttinen vapaus kohota aina taivaisiin saakka. Joten toivonkin tällä avauksellani luovani joitain poikkeuksia valtavirran täällä kirjoitteleville, että mukamas työ ja vielä kerran työ, on se oikea elämän mittari, henkisestä sivistyksestä viis.
Alkuperäinen kirjoittaja: Kimmo Koivisto
Varmaan monelta nousee tukka pystyyn, kun nostan Niezschen filosofianpuntaroitavaksi, varsinkin hänen laumamoraalinsa herättää, niin oikealla kuin vasemmallakin suurta hiustenhalkomista, mutta Niezsche tarkoitti tällä, että kesyynnytetty ja orjuutettu olento olisi saatava ymmärtämään oman identiteettinsä. Niezsche joka piti työtä yhtenä orjuudenmuotona haki filosofiansa alkeet antiikin suuresta perinteestä, aina esisokraattisilta ajattelijoilta. ja hänen kirjoituksensa kreikkalaisista on hyvin kuvaava. Siinä Niezsche tuo kuvan, että ainut mitä kreikkalainen häpesi oli työ. Tulee mieleen Paul Lafarguen kirjoitus Oikeudesta laiskuuteen. Täälläkin moni korostaa vain työtä ja taas työtä, mutta Niezschelle kaikkinainen rikkaus oli jotain toista, kuten taiteilijan absoluuttinen vapaus kohota aina taivaisiin saakka. Joten toivonkin tällä avauksellani luovani joitain poikkeuksia valtavirran täällä kirjoitteleville, että mukamas työ ja vielä kerran työ, on se oikea elämän mittari, henkisestä sivistyksestä viis.
Alkuperäinen kirjoittaja: AV
En lähde pohtimaan Nietzschen filosofiaa työn merkityksestä ihmisen elämässä. Saattaa olla, että en edes ymmärrä sitä.
Mutta nykyaikana työ ja erityisesti palkkatyö on valtaosalle ihmisistä elinehto itsensä ja/tai perheensä toimeentulon turvaamiseksi.
Tyotä on pidettävä ihmiselle itsestäänselvyytenä.
Harrastustyö ja henkinen sivistäminen ovat luonnollisesti työn ohella tärkeitä osa-alueita ihmisen elämässä - lepoaikaakaan unohtamatta.
Monen työttömän masennus on usein kätkeytynyt joutilaisuuteen.
Kyllästyneisyys ja hyödyttömyyden tunne johtaa tarpeettomiin puuhailuihin, joista masennuksen pimentämä mieli kuvittelee löytävansä viihdytystä.
Työn vaivat ovat parempi vaihtoehto kuin hyödyttömien vaivojen vaivat.