Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Väisänen
Puolue arvioi ohjelmassaan, että tulevaisuuden vaihtoehtoina ovat joko demokratia tai barbaria. Ikävä kyllä arvio näyttää kestävän ja vahvistuvan todeksi joka päivä ympärillämme. Tämä asettaa meille todella suuria poliittisia kysymyksiä. Eikö nyt olisi tärkeintä pohtia, miten rakentaa ja koota mahdollisimman kattavaa vaihtoehtorintamaa yhä raaempaa oikeistohegemoniaa ja barbaarista uusliberalismia vastaan?
Kritiikin perinteet meillä on kiitettävästi hallussa, me hallitsemme ne täydellisesti ja tiedämme kaikki viat jokaisessa vasemmistopuolueessa ja vaihtoehtoisessa liikkeessä. Mutta jos kysytään, mikä voisi yhdistää vasemmistolaisia ja vaihtoehtoliikkeitä, siinä meneekin jo sormi suuhun. Eihän muista puolueista tai vaihtoehtoliikkeistä voi löytyä mitään hyvää. Nukkuva enemmistökin on meille vain vaalikarjaa, jota emme tavoita, emme ymmärrä, emmekä edes puhu sen kanssa samaa kieltä.
Kuitenkin etupäässä näistä osasista löytyvät ne ihmiset, jotka yhdessä voivat muuttaa maailmaa. Mutta miten tehdä yhteistoimintaa ja miten koota ja tavoittaa nämä ihmiset? Tiedämme, että on luotava mystinen liikkeiden liike, mutta miten sitä voisi konkreettisesti rakentaa? Sitä ei julkisesti pohdita.
Vähintäänkin on arvioitava kriittisesti oma politiikan tekemisen kulttuuri ja arvioitava uudelleen vaihtoehto- ja liittolaispolitiikan sisältö. Täydellisiä ihmisiä emme ympäriltämme löydä eikä niitä löydy tästäkään puolueesta. Puolueen on arvioitava, mistä löytyvät ne tavoitteet ja politiikan tekemisen tavat, jotka edistävät laajemman vaihtoehtoisen rintaman rakentamista ja poliittisen kulttuurin uudistumista. Me voimme vielä vaikuttaa, olemmeko me siinä projektissa mukana vai kotiudummeko lopullisesti politiikan marginaaleihin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Väisänen
Puolue arvioi ohjelmassaan, että tulevaisuuden vaihtoehtoina ovat joko demokratia tai barbaria. Ikävä kyllä arvio näyttää kestävän ja vahvistuvan todeksi joka päivä ympärillämme. Tämä asettaa meille todella suuria poliittisia kysymyksiä. Eikö nyt olisi tärkeintä pohtia, miten rakentaa ja koota mahdollisimman kattavaa vaihtoehtorintamaa yhä raaempaa oikeistohegemoniaa ja barbaarista uusliberalismia vastaan?
Kritiikin perinteet meillä on kiitettävästi hallussa, me hallitsemme ne täydellisesti ja tiedämme kaikki viat jokaisessa vasemmistopuolueessa ja vaihtoehtoisessa liikkeessä. Mutta jos kysytään, mikä voisi yhdistää vasemmistolaisia ja vaihtoehtoliikkeitä, siinä meneekin jo sormi suuhun. Eihän muista puolueista tai vaihtoehtoliikkeistä voi löytyä mitään hyvää. Nukkuva enemmistökin on meille vain vaalikarjaa, jota emme tavoita, emme ymmärrä, emmekä edes puhu sen kanssa samaa kieltä.
Kuitenkin etupäässä näistä osasista löytyvät ne ihmiset, jotka yhdessä voivat muuttaa maailmaa. Mutta miten tehdä yhteistoimintaa ja miten koota ja tavoittaa nämä ihmiset? Tiedämme, että on luotava mystinen liikkeiden liike, mutta miten sitä voisi konkreettisesti rakentaa? Sitä ei julkisesti pohdita.
Vähintäänkin on arvioitava kriittisesti oma politiikan tekemisen kulttuuri ja arvioitava uudelleen vaihtoehto- ja liittolaispolitiikan sisältö. Täydellisiä ihmisiä emme ympäriltämme löydä eikä niitä löydy tästäkään puolueesta. Puolueen on arvioitava, mistä löytyvät ne tavoitteet ja politiikan tekemisen tavat, jotka edistävät laajemman vaihtoehtoisen rintaman rakentamista ja poliittisen kulttuurin uudistumista. Me voimme vielä vaikuttaa, olemmeko me siinä projektissa mukana vai kotiudummeko lopullisesti politiikan marginaaleihin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
Tuleva sosialismi pitäisi nostaa politiikantekemisen ykkösasiaksi. Globaalin kapitalismin kritiikki, vaikka se erittäin laadukasta onkin, ei johda nykyrakenteissa muutoksiin, se blokataan vetoamalla vaihtoehdottomuuteen. Tulisikin erota ensin EU:sta, se olisi ensimmäinen lähtöasetti sosialismin suuntaan, täytyisi siis ajaa selkeämmin ja konkreettisemmin eroamista Euroopan unionista. Euroopan työväenluokka voi olla yhtenäinen ja toisilleen solidaarinen ilman EU:takin, ei se sitä todellakaan vaadi taakseen, vaan täysin päinvastoin.
Tulevan sosialismin nostaminen ykkösasiaksi edellyttää menneen sosialismin todellisen olemuksen rehellistä marxilaista tunnistamista. Marx ja Engels ovat työstäneet dialektiikkaan perustuvan historiallisen materialismin teorian. Sen mukaan sosialismi voi tulla vasta kapitalismin jälkeen. Kapitalismi muodostaa pääomien kasautumisen seurauksena suurporvariston ja sen vastapoolina suurimittaisen omistamattoman työväenluokan. Lisäksi kapitalismin jakso on nyt jo kehittänyt yhteiskunnalliset tuotantovoimat ja teknologian Läntisessä maailmassa (USA, EU) ja lisännyt työväenluokan tietoisuutta ja sivistystasoa sosialismin edellyttämälle tasolle.
Neuvostoliiton ajanjakso vasta kehitti Venäjällä nämä kapitalismin edellyttämät objektiiviset tekijät. "Etujoukkososialismi" johtikin vasta kapitalismiin, kuten pitikin. Miksei tuosta menneisyydestä haluta tehdä rehellistä arviota, joka nimenomaan palvelisi koko työväenluokkaa?
Tulevassa sosialismissa kansan tulee omistaa valtiorakenteen kautta yhtäläisesti ja tasa-arvoisesti kaikki pääomat eli vallan välineet; 1.taloustuotannon, 2.koulutuksen/kulttuuriperinnön ja 3.poliittisen vallan. Nämä ovat ehdottomat ja päällimmäiset edellytykset sosialismille. Kun sosialismissa valtio omistaa, niin silloin pieni etujoukko ei voi ohjata tuota valtion omistusta, vaan kansan kokonaisuudessaan tulee ohjata sitä demokratrian kautta. Vasta tällöin sosialismi mahdollistuu.
Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen
Kansan pitäisi omistaa ????
Moni ihminen nykyään ei halua omistaa mitään. Asuvat mielummin vuokralla ja eivät omista autoa ei kesämökkiä eikä minkäänlaista venettä. Kun Timo V Vantaalta innostaa sosialismiin sillä, että kansa voisi omistaa,niin miten nämä omistukset rekisteröidään. Eikö nykyinen sosiaalidemokraattinen malli ole riittävä, jossa yksityiset yritykset tuottavat tehokkaasti. Ja maksavat veroja, jolla oikeudenmukainen yhteiskunta ylläpidetään. Monet entiset sosialistimaat katsovat Suomen hyväksi esimerkiksi kuinka maan taloutta pitää hoitaa. Sosialismissa on se haittapuoli ,että kellään ei ole vastuuta yhteiskunnan kehityksestä eikä rakentavaa kritiikkiä sallita. Kuten muistamme tähänastisista sosialismin kokeiluista.
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
"Kansan pitäisi omistaa ????
Moni ihminen nykyään ei halua omistaa mitään. Asuvat mielummin vuokralla ja eivät omista autoa ei kesämökkiä eikä minkäänlaista venettä. Kun Timo V Vantaalta innostaa sosialismiin sillä, että kansa voisi omistaa,niin miten nämä omistukset rekisteröidään."
Kyse onkin välineiden eli pääomien tasaisesta jaosta kaikkien saataville. Siis saataville, kukaanhan ei määrää niitä käytettävän jos ei yksilö halua niiden kautta vaikuttaa. Lähtökohta tulee olla, että jokaisella on yksi ja yhtäläinen ääni, ei se että jos joku ei käytä omistustaan niin joku toinen käyttää hänenkin osuutensa. Näinhän esim.Neuvostoliiton varallisuuden uusjako meni. Ja näinhän se menee nykyisessäkin "demokratiassamme", eli se jolla on rahaa ja pääomia pystyy hankkimaan itselleen ja ympärilleen muita enemmän "demokratiaa" ja vaikutusvaltaa.
Ja vielä yksi tärkeä pointti, luettelemasi kulutus- ja kestokulutushyödykkeet eivät ole pääomia vaan elämäntarpeita, joita yksilöt omistavat myös sosialismissa. Niillä ei voi muodostaa uusia pääomia vaan niitä käytetään elämiseen. Pääomat liittyvät aina valtarooleihin, vuorovaikutukseen ja taloudelliseen tuotantoon.
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
Jos me toimimme siten, että eroamme EU:sta ja tielle sosialismiin, kiipeämme perse edellä puuhun.
Ei se mene kyllä niin, vaikka kaunis ajatus se onkin.
Vaikka sosialismiin pyrimmekin. Järjestys pitää olla…vaikka epäjärjestyskin.
Ensin on luotava kuitenkin olosuhteet, ja se lähtee ihmisten ajattelusta, sen muuttamisesta, tiedottamisesta, tietämisestä.
Pelkillä julistuksilla ei sosialismia ei vallankumouksia tehdä, eikä edes maailmaa muuteta.
Oikeastaan tästä Väisänen puhuukin, tai tarkoittaa.
Emme kykene tekemään yhteistyötä kuin ”puhdasoppisten” kanssa:
Vasemmistoliiton kanssa emme, he ovat takinkääntäjiä, demarit ovat porvareita, Persut fasisteja, STP ja KTP äärivasemmistolaisia jne...
Tarkastelemme yhteistyötä eri organisaatioiden kanssa juuri siten, että missä asioissa olemme eri mieltä, emmekä siten missä asioissa voisimme olla samaa mieltä tai missä asioissa voisimme tehdä yhteistyötä.
Verkostoja ei luoda mitenkään, eikä voikaan luoda tuolta pohjalta.
Toiminta muuttuu ja on muuttunut tästä syystä omissa porukoissa puuhasteluksi.
Tästä surullinen ja koominenkin esimerkki löytyy SKP:n Tampereen piirin AY toimintapäivä Tampereen keskustorilla hiljattain.
Asennevammaa ei korjata hetkessä, pahimmassa tapauksessa ei koskaan.
Minä niin mielelläni aina viittaan Leniniin, ja ainakin Tampereella tovereilta saan kuulla, aina, että ovat lukeneet Leninit jo kun minä kuulemme paskansin housuihini.
Minä sitten jupisen rintataskuuni, että ainakin sain jotain tuloksia, ja ymmärsin tekoni seuraukset.
Lenin puhui liittolaispolitiikan ensiarvoisesta merkityksestä, suurin piirtein näin ”on liittouduttava vaikka itse pääpirun kanssa, jos se vie meidän asiaa eteenpäin.
Toinen aivan yhtä tärkeä aasia on, että meidän on päästävä puhujanlavalle, valtuustoihin, eduskuntaan jne…Sinne ei päästä kuin menestyksekkäällä liittolaispolitiikalla.
Se ei ole oman ideologian myymistä, eikä takinkääntämistä eikä SKP:n alasajoa, vaan päinvastoin.
Taitavan politiikan…
jatkuu
Alkuperäinen kirjoittaja: Markku Huhtala
seurausta oli SKDL:n perustaminen aikoinaan.
Samantyyppistä tarvitaan nytkin. Mutta se vaatii tietoa, taitoa, psykologista silmää, ja etenkin vahvaa poliittista itsetuntoa.
Se taas muodostuu vahvasta tietämisestä, Marxismi-Leninismi teoria pohjana, vahvasti tähän päivään sidottuna, ihmisen arjessa, TÄNÄÄN!!!
Silloin osaa ja uskaltaa keskustella ja debatoida vaikka itse pääpirun kanssa.
Nyt ei keskustella edes täällä Tiekkarin verkkolehdessä, saati kasvotusten, edes omien kanssa saati muiden…
Ei nimittäin ole kommunistit ruuhkana keskustelemassa, oikeastaan missään.
Vaikka pitäisi. Sen aika on viimeistään nyt. NYT!!
Tumputtaa osaan minäkin, saa silläkin liikkeelle massoja, mutta on liian alkukantaista solukkoa…
Eikä oikein vetoa joukkoihin…
Alkuperäinen kirjoittaja: Keiju
MH on oikeassa. Aina kiinnostavalla sosialismi.net -sivustolla oli artikkeli Tanskan poliittisesta tilanteesta. Tanskahan on poliittisena maana vähän kuin Suomi, kaikin puolin, ei meillä pitäisi paljon eroa olla vaikkei Tanska kuulukaan euroon.
http://sosialismi.net/blog/2013/03/25/tanska-sfn-nakyvia-poliitikkoja-si...
Artikkelin mukaan Tanskan kansankäräjien edellisissä eduskuntavaaleissa Sosialistisella kansanpuolueella (SF) on ollut 9,2 prosentin kannatus ja radikaalipunavihreällä Enhedslistenillä 6,7 prosentin. Nykyisten gallupien mukaan SF:n kannatus on tipahtanut reiluun neljään prosenttiin, mutta Enhedslistenin kannatus noussut yli 12 prosenttiin. Molemmissa tapauksissa demareiden vasemmalla puolella on Tanskassa pyöreästi 16 %:n kannatus. Meillä Suomessa se on 8–9 prosenttia!
Mistä Suomen kehnoakin kehnompi (ts. eihän Tanskankaan tilanne ole erityisen lupauksia antava) vasemmiston nykytila johtuu? Meistä. Emme saa aikaiseksi yhteistoimintaa, "uutta SKDL:ää", joka auttaisi radikaalivasemmiston lopultakin eduskuntaan. Epäilemme ja vähättelemme SKP:n, STP:n, KTP:n ja lukuisien riippumattomien vasemmistojärjestöjen yhteistyön voimaa, vaikka "yhteistyö on voimaa" pitäisi olla jokaisen tiedostavan vasemmistolaisesti ajattelevan ihmisen vakiomotto. Eduskuntavaalien 2011 alla Tampereen Keskustorilla äänestäjien kanssa jutustellessa tuli kyllä yhä uudelleen ja uudelleen esille, kuinka vasemman laidan hajanaisuus on se nimenomainen tekijä – tai yksi nimenomaisista tekijöistä – joka nakertaa kommunistien uskottavuutta.
Yksi ongelma on myös puolueiden keskuskomiteoihin ym. juuttuneet vanhat jäärät, jotka ovat liian kiinnikasvaneita nimenomaan nykyiseen puolueitsenäisyyteen luopuakseen siitä edes kaikista olemassa olevista järkisyistä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Ranta
Seuraava on ihan vaan lisänä edellä olleisiin hyviin kirjoituksiin.
Vastaisuudessa minusta ei kannattaisi vaatia ”tuloerojen tasoittamista kapitalismissa” sinänsä vaan kaikille tasavertaisia mahdollisuuksia koulutukseen, asumiseen ja toimeentuloon. Varsinkin, jos tulot ovat palkkatuloja, niin ne ovat OK. Isojen palkkatulojen sijasta pitää tuomita kerskakulutus, luonnonvarojen törsääminen jne. Erikseen on moraalisesti tuomittavaa nostaa osinkoja tai pienemmän firman voittovaroja. Sehän on yhteiskunnallisen vallan omimista.
Toiseksi haluaisin vähän peesata Timon tekstiä: ”Tulevan sosialismin nostaminen ykkösasiaksi edellyttää menneen sosialismin todellisen olemuksen rehellistä marxilaista tunnistamista. ”
NL:n hajoamisen opetuksista on yksi artikkeli kirjassa Marxismi ja 2000 luku. Se on ihan hyvä alku sinänsä. Tosin siihenkin voisi heti lisätä, että Neuvostoliiton rooli oli olla vastapooli Saksan, Englannin ja USAn kapitalisteille. Ja NL:llä oli tavaton merkitys siirtomaiden itsenäisyystaisteluissa eli pääsivät irrottautumaan Länsi-Euroopan maiden hallinnon alta.
Alkuperäinen kirjoittaja: PSillanpää
Keiju, minäkin yritin käydä keskustelemassa SKPn kopilla Keskustorilla, mutta kun keskustelu alkoi ja lipsautin, että minulla on venäläinen ystävä ja olen siellä monta (3) kertaa vieraillut pidemmän aikaa, niin yhden kaverin "letkautus" pöydän toisella puolella oli, "ai ryssähuora", johon vastaukseni oli, "jos olisimme villissä lännessä olisit nyt jo kuollut mies"! Siinä sitä yrittää saada depattia aikaan jos vastapuolen kommentit on tätä tasoa!
Ryhdistäytykää SKP ja esittäkää jotain muutakin kommenttia kuin "ryssähuora".
Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen
Eiköhän puolueiden johtoportaiden vika ole se , että uutta väkeä ei vasemmistopuolueisiin löydy. Uusiin jäseniin suhtaudutaan varauksella ja mitenkään ei toivoteta tervetulleeksi. Kolmen kommunistipuolueen ongelma on tyypillinen kehitysmaissa, joissa usein oikeisto tukee tällaista hajaannusta. Onpa CIA ollut monessa maassa mukana perustamassa kommunistipuolueita. Suomessa olen ollut huomaavinani, että entiset vasemmistopoliitikot saavat hulppeita valtion virkoja kiitokseksi tekemästään hajoitustyöstä. Kivistö ja Kajanoja esimerkkeinä. Ja muitakin. Puoluejohtajien persoonallisuushäiriöt vasemmistossa ovat selvästi näkyvissä ja narsismi heidän ideologiansa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Timo S Vantaa
"Suomessa olen ollut huomaavinani, että entiset vasemmistopoliitikot saavat hulppeita valtion virkoja kiitokseksi tekemästään hajoitustyöstä. Kivistö ja Kajanoja esimerkkeinä. Ja muitakin. Puoluejohtajien persoonallisuushäiriöt vasemmistossa ovat selvästi näkyvissä ja narsismi heidän ideologiansa."
Oikeisto on osannut kaapata hallituksen työväenpuolueiden eliitit, samoin ay-liikkeen, ajamaan asioitansa. Demarieliitti tästä hyvinkin pitkältä ajanjaksolta hyvänä esimerkkinä, ns."herraduunarit". Rahalla saa liittolaisia. Näin käy kun vasemmistopolitiikka ajautuu sen eliitin opportunismiin, urautumiseen, ilman sosialismin ideologiaa.
Vasemmiston kannalta ainoaa järkevää politiikkaa on työväenluokan tarpeiden laajamittainen yhdistäminen, se on päällimmäinen ja eteenpäin sosialismiin sysäävä tekijä. Hajautuminen pieniin ryhmäkuntiin vie väärään suuntaan. Kapitalismissa yhteiskunnalliset pääomat (talous, koulutus, poliittinen valta) omistava eliitti tottelee vain joukkovoimaa, jota työväenluokalta kyllä löytyy, ainakin 2,5 miljoonaa täysikäistä yksilöä Suomestakin.
Työväenluokan joukkovoima ei tarkoita sen yksilöllisten tarpeiden lyttäämistä kollektiivisuuden tieltä, vaan juuri toisinpäin mahdollisuuksien avaamista kaikille yksilöille, talouden, koulutuksen ja poliittisen yhtäläisen päätösvallan saavuttamisen kautta.