KAPEAHARTEINEN MIES: Valehdellaan vaieten
Nyt se sitten alkaa toden teolla. Nimittäin presidentin vaalin ennakkolaskenta. Kaikki ehdokkaat ovat päässeet irti ja panevat parastaan. Mutta Kapeaharteiseen ne eivät enää vaikuta.
Kapeaharteinen on jo valintansa tehnyt.
Se oli hieno hetki Suomen kansan karulla taipaleella, kun Tarja pani jauhot suihin suurvallan Vladimir Putinille. Ja vielä kuninkaallisessa Kultarannassa silloin kesällä. Kuka toinen olisi voinut olla niin lujatahtoinen?
– Ei Baltian maiden venäläisillä ole mitään ongelmia. Heillä on todistettavasti tasavertaiset oikeudet ja velvollisuudet maissaan.
Sanokoon Putin mitä tahansa. Paikallisista rys!venäläisistä puhumattakaan. Siinä on muija Kapeaharteisen mieleen. Ovat saaneet jo tarpeeksi nauttia läntisistä vapauksista. Vielä tässä tasavertaisuutta, kissa vieköön!
* * * * *
Onko sana ollut Suomessa vapaa jo 100 vuotta? Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen päällikkö Unto Hämäläinen on havahtunut tällaiseen tuiki outoon asiaan. Kauhea tsaarinvalta poisti ennakkosensuurin 100 vuotta sitten.
Kaikki ei ole Untonkaan mielestä mennyt aivan tsaarivallan piirustuksien mukaan. Ihan mukavaa historiatietoa. Vaativat Tampereen työläiset "Punaisessa julistuksessaan" 1.11.1905 mm. sananvapautta.
Miten he olisivat voineet tietää, että sananvapaus Suomessa toteutui vasta vuonna 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimuksessa, ja vahvistettiin sittemmin Pariisissa 1947 solmitussa rauhansopimuksessa.
Mutta siitähän Unto Hämäläinen ei tietysti tiedä mitään. Sen vuoksi vielä lainaus rauhansopimuksen 6. Artiklasta:
(Suomen on ryhdyttävä kaikkiin toimiin taatakseen kaikille!) "oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus ja vapaus poliittisiin mielipiteisiin ja kokoontumisvapaus."
Miksi niin? Eikö meillä itsenäisessä Suomessa nautittu kaikista näistä vapauksista?
* * * * *
Hesarin toimittajakin on löytänyt historiasta joitakin rikkeitä. On kommunistisia lehtiä lakkautettu, mutta niin on tehty fasistisille IKL:nkin lehdillekin. Oltiin niin tasapuolisia. Ja tietysti sota-aikana piti hieman rajoittaa sananvapautta. Eihän nyt sentään natseja saanut tölviä.
Mutta mitä sitä ennen? Oliko kaikki kunnossa?
Kuka tietää, miten monta vasemmistolaista toimittajaa tuomittiin kuritushuoneeseen 1920- ja 1930-luvuilla? Liekö kukaan edes laskenut? Tri Lars Björne laski joskus, että Turun hovissa passitettiin noina aikoina 39 toimittajaa tiilenpäitä lukemaan. Mutta entä koko maassa?
Tri Tauno Saarelan valmisteilla olevan tutkimuksen mukaan vasemmistolaisiksi luokiteltavat lehdet saivat noina vuosikymmeninä yli 350 painokannetta. Joillakin oli jopa sellaisia päätoimittajia, jotka olivat vapaat lähtemään linnaan, jos toiset saivat vielä jatkaa töitä.
* * * * *
Että sellaista sananvapautta. Mutta parempi ettei niistä puhuta. Tai sivuutetaan yhdellä lauseella, kuten Untokin teki.
Sehän on yksi valehtelemisen muoto.
Turha kuitenkaan syyttää Hesarin kirjoittajaa valehtelemisesta. Pelkkä tietämättömyyskin kelpaa. Kuinka tällaisista asioista voisi kouluissamme saada tietoa!
Ja aivan kokonaan toinen liikutus on sananvapauden ja mammonan suhde. Sananvapautta on enemmän niillä, joilla on panna tuohta liikenteeseen. Vähemmän vähävaraisilla ihmisillä.
Näin on myös lehtien suhteen. Kun Tiekkarin oikeudenmukainen valtionapu evätään, estetään sananvapauden toteutumista.
Niin yksinkertaista se on. Jotta voitaisiin valehdella vaientamalla.