KOLUMNI: Oopiumia kansalle?

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 2/2008

Moni kommunisti yhdistää oopiumia kansalle ajatuksen uskontoon. Kannattaisi katsoa ja miettiä uudelleen. Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta löydämme Rubem Alvesin sanat: "on tullut monta marttyyria - Gandhi, Martin Luther King, Oscar Romero ja monia muita. Uskonnollisia johtajia pelotellaan, vainotaan, uhkaillaan, karkotetaan, pidätetään!Sitä ei tapahtuisi, jos he olisivat liittoutuneet vallan kanssa. He ovat profeetallisen uskonnon poliittisen merkityksen todistajia! Oopiumia kansalle? Ehkä, mutta ei täällä. Marttyyrien ja profeettojen keskellä Jumala on protesti ja sorrettujen voima."

Nyt saatetaan väittää, että joo, joo, tuollaista oli ja puhuttiin siellä ja joskus 1980-luvulla. Meillä uskonto ja varsinkin luterilainen kirkko on liittoutunut vallan kanssa.

Pitkälti totta, mutta ei suinkaan koko totuus. Sen suuremmin kirkkoa puolustelematta väitän, että monelta toverilta on jäänyt huomaamatta kirkon rooli esimerkiksi köyhyyskeskustelussa. Diakoniatyöntekijät ajavat monesti mielipiteineen yhteiskunnasta kirkkaasti vasemmalta ohi demareista ja vassareista. Mihin sinänsä ei kovin paljon tarvita, myönnettäköön.

* * *

Moni uskontoa oopiumina pitävä suhtautuu huomattavan paljon myönteisemmin nykypäivän todellisiin oopiumeihin. Uskontoa on mukava arvostella, jos voi samalla ottaa vähän olutta tai viiniä suun kostukkeeksi. Mutta milloin on juopoista ollut maailmaa muutamaan? Humalassa ollaan kovin radikaaleja, mutta krapulassa luikitaan häntä koipien välissä kapitalismin rattaita pyörittämään.

Raittiusaatteen palauttaminen keskeisempään asemaan työväenliikkeessä saa minulta täyden tuen. Jos aika kuluu siinä, miten hankkii seuraavan huumeannoksen, niin yhteiskunnallinen osallistuminen saattaa jäädä hieman alemmalle tasolle tarvehierarkiassa.

Päihteet ovat yksi tapa pitää ihmisiä vaarattomina. Tehokkain turruttaja on kuitenkin massaviihde. kaikenlaiset pelit manipuloivat ihmis- ja maailmankuvamme. Meidän perheessämme eletään nykyään ilman televisiota. Kun siitä oli luopunut, tajusi miten koukussa oli ollut. Pää ikään kuin selkeni, kun valmiita mielipiteitä ei enää tullut "sontaluukusta" silmille ja korville. Kokeilkaapa muutkin aluksi vaikka televisiotonta tammikuuta.

MARKKU TULANDER

Kirjoittaja on janakkalalainen pappi. markkutulander@hotmail.com