SKP:n uusi agitaattori

Tiedonantajan kannessa esiintyy tuimailmeinen nuori nainen. Katse on tiukasti kohti horisonttia, niin kuin kommunistille sopiikin.

Suomen kommunistisen puolueen tuore pääsihteeri Petra Packalén, 32, silmäilee itsestään tasan kymmenen vuotta sitten tehtyä juttua. Vuonna 2006 kesän Tiedonantaja esitteli tamperelaista nuorisoliittolaista.

– Kuvaa katsellessa tuntuu siltä, että tuossa vaiheessa on juuri astunut ulos opintokerhosta. Tähän kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon politiikkaa, vuorotyöntekijän arkea, mielenosoituksia, musiikkitapahtumien järjestämistä, vaaleja ja oppimista ay-liikkeen nykytilasta Suomessa ja maailmalla.

Packalén muistelee, että rohkeutta ei puuttunut 22-vuotiaanakaan.

– Ehkä nyt yhteiskunta on paremmin jäsenneltynä mielessä ja aatteen takana on vieläkin iisimpi seisoa. Oppiminen ei tietenkään milloinkaan lopu, hän tuumii.

Reivinuoruus

Seinäjoelta kotoisin oleva Packalén kertoo, että hänen perhetaustansa on ”normaali epäpoliittinen perhe”.

– Mutsi on osuuskaupan rividuunari ja faija yhden miehen omassa firmassaan hammasteknikkona.

Tältä pohjalta tie kommunistiksi ei ole mitenkään itsestään selvä. Packalénille kimmokkeena yhteiskunnallisista asioista kiinnostumiselle toimi tieteiskirjallisuus, jota hän kertoo tankanneensa jo pienestä pitäen.

– Kyllä scifi vaikutti. Scifi on kiinnostanut niin kauan kuin muistan. Lapsena katsoin elokuvia ja luin genren teoksia.

Teini-iässä alkoivat kiehtoa myös filosofia aina antiikkia myöten. Fiktiivinen tieteiskirjallisuus vaihtui avaruustutkimukseen.

– Siinä tuli pohjaa tieteelliselle maailmankatsomukselle.

Kirjallisuuden ohella alkoi kiinnostaa marginaalimusiikkipiirit, niin punkrock kuin rave-kulttuuri.

– Liikuin paljon jo 16-vuotiaasta asti ympäri Suomen musiikin perässä.Reivit veivät minut hylättyihin tehtaisiin ja niissä, hiukan pilke silmäkulmassa käytettiin reivikulttuurista sanaa PLUR – Peace, Love, Unity, Respect (Rauha, rakkaus, yhtenäisyys, kunnioitus). Eivät ne reivit laillisia usein olleet eivätkä ole vieläkään. Vähän ennen niitä kävin punkkikeikoilla. Lauloimme täysiä, että ”kytät on natsei”, muistelee Packalén.

Kommunismin kouluna nuorisoliitto

Aatteellisempaan ilmapiiriin Packalén ajautui kadunvaltausbileiden myötä. Reclaim The Streets –tyyppisissä tapahtumissa tarjolla oli poliittisesti tiedostavaa lukemista sekä keskusteluseuraa.

Packalén korostaa, että vasta Kommunistisen nuorisoliiton opintokerho teki luokkatietoisen kommunistin. Nuorisoliittoon hän törmäsi parikymppisenä muutettuaan Tampereelle.

– Opintokerhon vetäjä suorastaan tenttasi minua Tuure Lehénin kirjasta Kansa ja valtio. Tärkeää oli myös, että hyvin nopeasti uudetkin pyydettiin alustamaan jostain itselle mielekkäästä aiheesta. Itse alustin ensimmäisen kerran dialektisesta materialismista, koska olin jo silloin teininä kiinnostunut filosofiasta ja luin niitä klassikoita.

Pian Packalén otettiin mukaan myös SKP:n puoluetoimintaan. Sitten iski monelle nuorelle syntyvä tarve ottaa askel sivuun, tehdä jotain muuta. Packalén keskittyi hetkeksi enemmän palkkaduuniin ja rakkaaseen musiikkiharrastukseen kuin suoraan poliittiseen toimintaan.

– Olin mukana synnyttämässä Tampereen suurinta reggae-musiikin tapahtumaa. Samalla syntyi useita pieniäkin. En osaa pyöritellä kotona peukaloita. Aina pitää jotain säätää.

SKP synnyttää liikehdintää

Packalén aloitti duunit Postissa. Tai Itellahan se siinä vaiheessa oli. Hän meni mukaan myös työpaikkansa ay-toimintaan. Packalénin mielestä se kuuluu kommunistin toimenkuvaan.

Pikku hiljaa alkoivat puoluehommatkin kiinnostaa enemmän.

– Tulin takaisin hiljaa hivuttaen. Olen ottanut vastuutehtäviä tässä kuuden vuoden aikana, kertoo Packalén.

Pääsihteerin pestissä vastuuta piisaa. Packalén pohtiikin jo puolueen tulevaisuuden haasteita.

– Nyt kun perusturvaa ja työntekijöiden oikeuksia romutetaan meillä ja muualla maailmassa kiihtyvällä tahdilla, niin seuraavan kymmenen vuoden aikana tulee sen vastustuskin lisääntymään. Se, miten vastustus ilmenee, ei aina olekaan niin selkeää.

Packalén toteaa, että SKP on puolueena mukana liikehdinnässä ja tietysti myös synnyttämässä sitä.

– Meillä on tehtävänä pitää vaatimukset selkeän luokkakantaisina ja iskulauseiden lisäksi kertoa myös paremmasta tavasta hoitaa yhteiskunnan talous. Itse pyrin tuleen paremmaksi juuri tässä, eli paremmaksi agitaattoriksi, jolla on takanaan meidän yhdessä luomat sosialismin suuntaviivat 2000-luvulle.

Packalén lopetti Postin lajitteluhommat juhannuksena. Pääsihteerin hommat alkoivat elokuun alussa.

– Jos joku kysyisi nyt, että "miten meni noin niinku omasta mielestä?", niin vastaisin että hyvin, nauraa Packalén.