Yhdysvaltain presidentinvaalien demokraattipuolueen esivaaleissa oli tänä vuonna erikoinen ehdokas: Bernie Sanders on puheiltaan huomattavasti totutumpaa radikaalimpi, ja hänen kampanjansa on kerännyt paljon suosiota etenkin nuorten keskuudessa. Kampanjatilaisuuksiin on tulvinut tuhansittain väkeä, ja verkossa ovat levinneet niin Sandersin puheista kuvatut videot kuin erilaiset humoristiset kuvat ja meemit.
Demokraattien presidenttiehdokasta ei Sandersista tullut, mutta vaikka Hillary Clintonin valinta varmistui käytännössä jo loppukeväästä, Sanders jatkoi kampanjointiaan edelleen. Kesäkuun puolivälissä Sanders piti Youtuben välityksellä ympäri maata lähetetyn puheen, jossa hän totesi, että kampanjassa ei ole kyse ehdokkaasta, vaan Yhdysvaltojen muuttamisesta: vaalit tulevat ja menevät, mutta politiikan suuntaa pitää muuttaa.
Mitä Yhdysvaltojen politiikassa oikein tapahtuu? Tiedonantaja haastatteli kesäkuussa SKP:n edustajakokouksessa ja Arktisessa aloitteessa vieraillutta Yhdysvaltain kommunistisen puolueen Marc Brodinea.
Sandersin kampanjan tavoite ei ole ollut vain päästä presidentiksi, vaan luoda sosiaalinen liike, joka kykenee saamaan aikaan käänteen Yhdysvaltain politiikassa. Kannattaa myös muistaa, että Clinton jatkoi kampanjaansa vuonna 2008 loppuun asti yhtä lailla, Brodine toteaa.
– Mitä enemmän Sanders saa kannatusta kampanjalleen, sitä suurempi on hänen painoarvonsa jatkossa. Sanders todennäköisesti jatkaa senaattorina, ja silloin hän puhuu huomattavasti painavammalla äänellä.
Jatkamalla kampanjaa Sanders myös luo painetta Clintonin suuntaan, ja painostaa tätä ottamaan presidenttikampanjassaan huomioon Sandersin kannattajat ja heidän esiin nostamansa asiat.
Kesäkuun puolessa välissä pitämässään puheessa Sanders myös kehotti kannattajiaan asettumaan ehdolle paikallisvaaleissa. Brodine arvelee, että suunnitelma on käynnistää esivaalikampanjan kaltainen valtakunnallinen kampanja eri puolilla maata. Näin kampanjakysymyksistä voi luoda yleisiä puheenaiheita.
Entä itse presidentinvaalit? Brodinen mielestä syksyllä vastakkain ovat Hillary Clintonin edustama nykyisen suunnan jatkaminen ja nykyistä huonompi vaihtoehto, Donald Trump. Trumpin myötä sotaisa ja muukalaisvihamielinen politiikka saisi entistä enemmän jalansijaa.
– Clinton on sotahaukka, mutta Trumpin myötä on mahdollista nähdä siirtymä vielä nykyistä aggressiivisempaan Yhdysvaltain sotapolitiikkaan, Brodine arvioi.
Trump ei ole enää vitsi, koska puheillaan hän innostaa ja kannustaa Yhdysvaltojen fasistisia voimia organisoitumaan.
Hän myöntää, että Trump tuntui aluksi lähinnä vitsiltä: miehen mielipiteet vaihtuivat jatkuvasti. Mutta Trump ei ole enää vitsi, koska puheillaan hän innostaa ja kannustaa Yhdysvaltojen fasistisia voimia organisoitumaan.
– Jos näemmekin nousun edistyksellisellä puolella, näemme sen myös taantumuksen puolella, kaipuun nykyistä autoritäärisempään hallintoon. Monet ihmiset tuntevat Trumpin tosi-tv:stä, ja äänestävät häntä ehkä siksi, että hän tuntuu tutulta. Mutta tosiasiassa Trump on miljonääri, joka tulee ajamaan miljonäärien asiaa, Brodine hymähtää.
– On vasemmiston tehtävä tarjota vastine tällaiselle politiikalle, ja nostaa esiin edistysmielinen asenne.
Trump ei ole kiinnostunut monista perinteisistä presidenttien töistä, joten ne jäisivät varapresidenttien huomaan. Samoin kulisseissa monet Bushin ja Reaganin hallinnon aikaiset lobbarit vaikuttaisivat politiikkaan, Brodine pohtii.
Brodine myös toteaa painokkaasti, kuinka politiikka ei perustu toiveisiimme, vaan faktoihin.
– Jos Clinton on presidenttiehdokas, vastaehdokas on Trump. Clinton on hallitsevaan eliittiin kuuluva poliitikko, joka tulee tekemään niin taantumuksellista kuin edistyksellistä politiikkaa.
Brodine kuitenkin muistuttaa, että demokraattiset poliitikot ovat jossain määrin herkempiä poliittiselle painostukselle. Myös Clinton joutuu kuuntelemaan kansalaisliikkeiden vaatimuksia. Republikaanit hylkäävät nämä vaatimukset, mutta demokraatit rajatussa määrin voivat taipua niiden kannalle. Näin saavutetut edistysaskeleet ovat myös ihmisille viesti siitä, että kansalaisliikkeisiin ja -toimintaan kannattaa osallistua.
Sanders nimittää itseään demokraattiseksi sosialistiksi, joka vaatii poliittista vallankumousta. Sosialismi ja vallankumous eivät hänen puheessaan tarkoita koko yhteiskuntajärjestelmän kumoamista, vaan politiikan suunnan muuttamista.
"Oikeistolinnakkeen vallan murtaminen on hyvin tärkeä tavoite."
– Yhdysvalloissa on pitkään tehty politiikkaa, joka on oikealla yleisestä mielipiteestä. Maassa on rakenteita, jotka korostavat oikeiston ylivaltaa, Brodine toteaa.
– Tämän oikeistolinnakkeen vallan murtaminen on hyvin tärkeä tavoite.
Tavoite on tärkeä myös Yhdysvaltain kommunistiselle puolueelle, joka on Ronald Reaganin presidenttikaudelta saakka pyrkinyt rakentamaan vastarintaa ultraoikeistolle. Niin kauan kuin oikeistoa ei saada syrjäytettyä, jatkuvat myös leikkaukset ja demokratian kaventaminen. Yhdysvalloissa kommunistien taktiikka on toimia kaikkien ultraoikeiston vastaisten voimien kanssa: joskus jopa maan valtarakenteeseen kuuluvien poliitikkojen kanssa.
Yhdysvaltalaisten suuri enemmistö itse asiassa kannattaa edistyksellisiä sosiaalisia ohjelmia.
Sanders on kampanjassaan puhunut tällaisten konkreettisten muutosohjelmien puolesta. Hän on nostanut esiin vaatimukset palkkojen sekä sosiaaliturvan korottamisesta, julkisista palveluista ja myös toistuvasti arvostellut sotiin ja asehankintoihin käytettyjen rahojen määrää.
– Monet Sandersin tavoitteista ovat samantyyppisiä, mitä teillä pohjoismaissa on viime vuosikymmeninä saatu voimaan, Brodine toteaa.
– Hänen vaatimuksensa eivät siis ole mitään sosialistisia vallankumousohjelmia, vaan sarja melko konkreettisia uudistuksia.
Sandersin saama suosio ei ole tyypillistä vain Yhdysvalloille, vaan koko maailman mittakaavassa politiikassa on tapahtumassa jotain uutta. Brodine nostaa esiin esimerkiksi Kreikan Syrizan, Podemoksen Espanjassa ja Britannian Labour-työväenpuolueen johtajaksi yllättäen nousseen Jeremy Corbynin.
– Nämä voimat edustavat edistyksellisen ja demokraattisemman politiikan uutta aaltoa. Onnistuvatko ne tavoitteissaan, sitä emme vielä tiedä, mutta ne ovat uusia kasvavia liikkeitä, joihin myös pitkän linjan työväenaktiivien pitäisi lähteä tavalla tai toisella mukaan.
Syksyllä 2011 Yhdysvalloissa käynnistyi Wall Streetin valtausliike, joka laajeni liikehdinnäksi ympäri maata. Niin kutsutun Occupy-liikkeen tunnetuksi tekemä poliittinen iskulause oli We are the 99% – Me olemme 99%.
"Occupy-liikkeen rajoitukseksi muodostui, että se oli spontaani liike, jolla ei ollut kunnollista rakennetta."
Occupy-liike teki tunnetuksi ajatuksen rikkaimmasta yhdestä prosentista, joka omistaa moninkertaisesti enemmän kuin loput 99% ihmisistä. Brodine huomauttaa, kuinka Sandersin kampanja rakentui tämän pohjatyön varaan. Aiemman kampanjan myötä hmiset ymmärsivät, mikä todellisuus on.
– Occupy-liikkeen rajoitukseksi muodostui, että se oli spontaani liike, jolla ei ollut kunnollista rakennetta. Niinpä sillä oli vaikutusta keskusteluun, mutta toiminnallisena se ei säilynyt kovinkaan pitkään.
Sandersin kampanja on vedonnut huomattavasti juuri nuoriin. Yksi sen keskeisiä vaatimuksia on maksuton koulutus. Moni nuori valmistuu Yhdysvalloissa yliopistosta valtavat opintolainat niskassaan hankalaan työllisyystilanteeseen.
– Nuoriin vetoaa myös sosiaalinen media, jonka kautta Sanders on kerännyt rahoitusta, Brodine huomauttaa. Niin ikään Sandersin vaalitilaisuuksista on tiedotettu sosiaalisen median ja sähköpostilistojen kautta välillä hyvinkin nopealla varoitusajalla.
Pitkin kampanjaansa Sanders on puhunut sosialismista. Monet kriittiset kommentaattorit, kuten Noam Chomsky, ovat jo ennättäneet muistuttaa, että Sanders on pikemminkin perinteinen sosialidemokraatti kuin varsinaisen sosialismin kannattaja.
Sandersin kampanjan myötä sosialismi on nyt muutakin kuin kirosana Yhdysvalloissa.
Sitä ei kuitenkaan voi väheksyä, että Sandersin kampanjan myötä sosialismi on nyt muutakin kuin kirosana Yhdysvalloissa.
– Me kommunistisessa puolueessa olemme nyt valmistelemassa opintomateriaalia sosialismista, koska Sandersin kampanjan kautta jotkut hänen kannattajistaan haluavat tietää lisää.
Vaikka Sandersin sosialismi ei siis aivan kommunistien aatetta muistutakaan, Brodine on ymmärrettävästi innoissaan Sanders-kampanjasta, ja sen laajemmalle vasemmistolle avaamista mahdollisuuksista.
– Me emme aina voi tietää ennalta, mikä on avain muutokseen, se selviää vasta käytännön toiminnan kautta. Miksi pikaruokatyöläiset organisoituivat viime vuonna vaatimaan 15 dollarin minimituntipalkkaa? Koska on sosiaalinen media, jonka kautta on mahdollista keskustella ja järjestäytyä, vaikka heidän nykyisessä työssään se ei olekaan muuten mahdollista.
Heikki Ketoharju on SKP:n poliittisen toimikunnan jäsen ja SKP:n Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja. Hän on ollut jo vuosia aktiivinen kommunisti: takana on yksi kausi SKP:n pääsihteerinä – Suomen nuorimpana puoluesihteerinä – ja lisäksi Kommunistisen nuorisoliiton johtotöitä muutaman vuoden ajan.
Heikki on myös ollut aktiivinen useissa kansalaisliikkeissä, kuten Suomen sosiaalifoorumin järjestelyissä ja TTIP-verkostossa. Poliittinen toiminta alkoi lapsuuden rauhanmarsseilla.
Hallituksen sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat kaikki kääntyneet päälaelleen. Uudistuksen tulevaisuus on edelleen auki, ja sote on edelleen mahdollista kaataa.
DSL:n ja SKP:n yhdessä järjestämät yliopistokurssit on suunnattu etenkin uusille ja nuorille kommunisteille, ja tässä mielessä tammikuun viimeisenä viikonloppuna pidetyn talviyliopiston osallistujajoukko oli mukavaa katseltavaa. Kurssilla käytiinkin läpi poliittisen toiminnan ja järjestäytymisen peruskysymyksiä, joita peilattiin sekä klassikkoajattelijoiden että vallitsevan poliittisen tilanteen näkökulmasta.
Vasemmistokoalitio NPP:n ehdokas Anura Kumara Dissanayake on voittanut Sri Lankan presidentinvaalit. Lähes 7 miljoonaa srilankalaista antoi tukensa NPP-koalition lupaamille sosiaalisille uudistuksille, demokraattisten oikeuksien laajentamiselle, korruption vastaiselle työlle ja julkisten palvelujen rakentamiselle.
YK:n yleiskokouksen äänestyksessä vaadittiin ylivoimaisella enemmistöllä, että Israel lopettaa laittoman läsnäolonsa miehitetyillä palestiinalaisalueilla 12 kuukauden kuluessa. Äänestyksessä annettiin 124 ääntä puolesta, 14 vastaan ja 43 tyhjää. Äänestys järjestettiin vain vähän Israelin tekemän terrori-iskun jälkeen.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei saavuttanut tarvitsemaansa suoraa enemmistöä vaaleissa, mutta sillä on edelleen suurin äänestäjien tuki. Maan siirtymävaiheen epäonnistuminen köyhyyden poistamisessa on avannut oven populistiselle etnonationalistiselle politiikalle. Etelä-Afrikan vaalitulosta analysoi Mark Waller.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.