Neuvostoelokuvan jättiläinen

Elokuvahistorian kiistattomiin merkkiohjaajiin lukeutuvan Sergei Eisensteinin (1898-1948) syntymästä ja kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi tasavuosia. Eisenstein on myös Venäjän vallankumouksen ja Neuvostoliiton alkuaikojen merkittävä kuvaaja.

Venäjän vallankumousta juhlittiin varsinaisesti ensimmäistä kertaa vuonna 1925. Juhlallisuuksiin kuului oleellisesti suurisuuntainen 1905-elokuvaprojekti, jonka ohjaajaksi nimitettiin tuolloin vasta 27-vuotias Eisenstein. Projektin tuotteena syntyi Eisensteinin tunnetuin elokuva, Mustallemerelle vuoteen 1905 sijoittuva Panssarilaiva Potemkin, jota suomalainen elokuvaguru Peter von Bagh on luonnehtinut jopa ”kaikkein aikojen elokuvaksi”. Elokuvan maine on korkealla myös muiden alan asiantuntijoiden parissa kautta maailman.

Venäjän vallankumousta seuranneessa sisällissodassa Eisenstein toimi agitaatiojoukoissa sekä lavastajana että ohjaajana. Uransa ensimmäisiin elokuviin lukeutuvassa Lakossa (1924) Eisenstein tiivistää vallankumousta edeltäneitä tunnelmia. Von Baghin modernin elokuvan mestariteokseksi nimittämässä Lakossa Eisenstein kehitteli jo omaleimaista tyyliään, jossa keskiössä on leikkaus – tai elokuva-alan termillä 'montaasi'. Myöhemmin syntyi jopa käsite 'eisenstenilainen montaasi', jota sittemmin usea ohjaaja on pyrkinyt soveltamaan eri puolilla maailmaa.

Kuvaus vuoden 1905 tapahtumista

Peter von Bagh arvelee, että nuoresta iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta Eisenstein tuskin epäröi ryhtyä neuvostoelokuvan ensimmäisen suurprojektin kippariksi.

Ollakseen totuudellinen voi silloin tällöin uhmata totuutta itseään.

Panssarilaiva Potemkinin kuvaksia aloiteltiin Leningradissa, mutta huonon sään vuoksi tuotanto siirtyi varsinaiselle pelipaikalle eli Odessaan, Mustanmeren rannalle. Eisenstein teki ahkerasti taustatyötä, ja elokuvan käännekohdaksi muodostuikin alun perin ranskalaisesta Illustration-lehdestä löytynyt artikkeli ja kuvitus Odessan portaiden verilöylystä 1905.

Potemkinin vaiheet on kuvattu melko vapaasti ja yhteydet todellisiin vuoden 1905 tapahtumiin ovat von Baghin mielestä löyhiä. Eisensteinin kuvaama kohtaus Odessan portailla on ikään kuin tiivistymä kaikista vuoden 1905 aikana tapahtuneista väkivaltaisuuksista. Eisenstein lainasi mielellään Goethen toteamusta siitä että ollakseen totuudellinen voi silloin tällöin uhmata totuutta itseään.

Maailmanmenestys

Panssarilaiva Potemkinin vastaanotto oli ristiriitainen. Elokuva oli niin edellä aikaansa, että monet nuoren neuvostoelokuvan pioneerit eivät yksinkertaisesti ymmärtäneet sen merkitystä. Pahaksi onneksi levitysorganisaatio Sovkinon johtaja Konstantin Shvedshikov oli virkaansa leipääntynyt byrokraatti ja kaiken lisäksi antisemitisti, joka ei voinut sietää Eisensteinin kaltaista nuorta neroa.

Eisenstein sai kuitenkin arvovaltaisen puolustajan: runoilija Vladimir Majakovskin, jonka ystävä, niin ikään runoilija Asejev, oli osallistunut Panssarilaiva Potemkinin välitekstien sommitteluun.

Majakovski painosti Shvedshikovia lähettämään Potemkinin ulkomaiseen levitykseen. Sovkino lähettikin elokuvan Berliiniin, ja siitä tuli valtava menestys. Potemkin otettiin uudelleen esityslistalle Moskovassa ja se sai viimein ansaitsemansa huomion.

Potemkinin jälkeen Eisenstein teki merkittäviä teoksia, kuten vallankumoustapahtumiin perustuvan Lokakuun sekä historialliset elokuvat Aleksanteri Nevskistä ja Iivana Julmasta. Elokuvataiteen historiaan ja elokuvantekoon Eisenstein jätti lähtemättömät jäljet. Eisensteinin nimi mainitaan aina siellä, missä keskustellaan maailman kaikkien aikojen parhaista ohjaajista ja elokuvista.