Inter Press Service
Palestiina sai laajan tuen YK:ssa
22.10.2018 - 11:45
”Vain vapaat ihmiset voivat neuvotella”, julisti palestiinalaisten ja juutalaisten yhteinen mielenosoitus Israelin miehittämässä Itä-Jerusalemissa kymmenen vuotta sitten. Kuva: Pierre Klochendler/IPS.
Palestiina johtaa ensi vuonna puhetta G77:ssä, joka on 134-jäseninen kehitysmaiden painostusryhmä YK:ssa. Palestiinan tarkkailija-asemaa YK:ssa vahvistettiin lisäoikeuksilla puheenjohtajakauden ajaksi.
Päätös Palestiinan puheenjohtajuudesta hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa murskaenemmistöllä. Puolesta äänesti 146 järjestön 193 jäsenestä, joukossa turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Britannia, Kiina, Ranska ja Venäjä.
Vastaan olivat Yhdysvallat, Israel ja Australia. 15 valtiota, pääasiassa itäisestä Euroopasta, pidättyi äänestämästä.
Tulosta pidettiin tappiona Yhdysvalloille, joka on ajanut Israelia suosivaa politiikkaa ja uhannut lopettaa tukensa sen vastustajilta. USA:n YK-lähettiläs Nikki Haley sanoi YK:n päätöstä virheeksi ja vakuutti, ettei se auta Palestiinan kansaa.
YK, New York
Thalif Deen, Inter Press Service
Tekijä
Kirjoittajan artikkelit
Amnesty Internationalin mukaan kuluvan vuoden tammi-heinäkuussa keskisen Välimeren reitillä oli kuollut tai kateissa 1 111 henkeä.
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tarkalleen tänään 10. heinäkuuta vuonna 1985 Ranskan valtio pommitti Greenpeacen Rainbow Warrior-aluksen upoksiin. Pääoman keinot ovat kehittyneet: räjäyttävät pommit ovat saaneet rinnalleen mm. SLAPP-kanteet, sääntelyrakenteita ja markkinamekanismeja, jotka pyrkivät hiljentämään kansalaisyhteiskuntaa. Neljä vuosikymmentä myöhemmin ympäristöaktivismia ei ole vaimennettu.
Kun asevarusteluun virtaa miljardeja, leikataan koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista – kenen turvallisuutta oikein puolustetaan? Tiedonantajan bloggaaja Hannu Ketoharju pohtii uusimmassa kirjoituksessaan, kuinka asevarustelun kiihtyminen Euroopassa – erityisesti Naton viiden prosentin BKT-tavoitteen varjolla – hyödyttää ase- ja energiayhtiöitä samalla kun työväenluokkaa kuritetaan leikkauksin. Manifesti saksalaisten sosialidemokraattien johdolla vaatii suunnanmuutosta: diplomatiaa, aseistariisuntaa ja resurssien ohjaamista yhteiseen hyvinvointiin. Kriittinen kysymys kuuluu: rakentuuko turvallisuus aseista vai oikeudenmukaisuudesta?
Mitä tapahtuu, kun hoitajat, opettajat ja matalapalkkaiset työläiset nousevat kapitalistisen järjestelmän marginaalista politiikan keskiöön? Chilessä vastataan nyt: kommunisti Jeannette Jara voitti vasemmiston esivaalit ja tavoittelee marraskuussa maan presidenttiyttä. Hänen kampanjansa ei nojaa suurpääoman lahjoituksiin, vaan työväenluokan vaatimuksiin – elämiseen riittävään palkkaan, julkiseen terveydenhuoltoon ja demokratiaan, ei diktaattorien perintöön. Kun vanhan vallan edustajat pyrkivät palauttamaan Pinochetin aikaisen järjestyksen, Jaran ehdokkuus on muistutus siitä, että historiaa ei tarvitse toistaa – sen voi myös murtaa. Tämä ei ole vain Chilen, vaan koko työväenliikkeen taistelun paikka.